kun en tiennyt,mikä minua vaivasi ja ajattelin iltaisin nukkumaan mennessä,etten ehkä aamulla herääkään,joten suunnittelin hautajaiseni valmiiksi,poltetaan ja uurna lasketaan sinne,mikä paikka on minulle tärkein-ei missään tapauksessa hautausmaalle!Nyt,kun olo on parempi,haluaisin teidän lukevan runon,jonka noina ahdistuksen hetkinä pojalleni kirjoitin: Lapseni,en minä ole poissa-olen hymynä sinun silmissäsi,lauluna sinun korvissasi-linnun lauluna,koivunlehdissä,tuulessa,keväässä,tuomen kukissa.Kanna minut sylissäsi viimeinen matka,niinkuin minä kannoin sinua elämäsi alussa.Muista minua pääskysen lentona,lauluna,muista minua perhosen lentona hentona.Aina kun kuulet tuulen puissa,muista tämä;äiti kävi taas luonasi,rakas poikani!Tässä saan nukkua rauhassa,oman lampeni rannassa,kuulla laineen laulun,tuntea myrskyn pauhun.Olen tähtenä taivaalla,hetkessä hiipuvan nuotion.Olen lumpeen kukassa,tuoksuvan nurmen nukassa-niin olen kanssasi aina,siis pääsi nyt nöyrtyen paina-tämä hetki ja kaikki sen jälkeen,on elämää Jumalan kämmenellä.Se rakkaus,jota nyt tunnen,muista;se luonas on aina!!!
Ennen paniikkihäiriödiagnoosia
Karjalan heili
3511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
liian vakavalle linjalle tuo miun kirjuttelu-mut oli tännään vähä vaikkeempi päivä-no kyllä se tästä tuas iloks muuttuu...kai!
En siis tuollaisessa muodossa, mutt kenties sama runo?
Vieras on virta, ja vieras on vene,
Eivät ne unelmies uomia mene.
Ilta on ihmisessä, aamu on outo;
illasta aamuun on ihmisen souto.
Illasta aamuun on yöllistä matkaa;
jos jaksat uskoa, jaksat jatkaa.
Taapäin tuijotat, soudat eteen
outoa venettä outoon veteen.
-Unto Kupiainen-
juuri tuota runnoo tarkotin ja tuntu tännäänkkii,jotta ihan piä hajovvaa,kun ei vain tullu mielleen-ei tikistämälläkkää.KIITOS!!!