Miten onnistuu suhde/liitto ei uskovan ja vl-uskon jättäneen kesken, jos toinen osapuoli on pysynyt lapsuuden uskossaan viisikymmen vuotiaaksi, ennen kuin kasvoi siitä irti.
Millaisia kompastuskiviä suhteen tielle voi kasautua, mihin pitäisi varautua, vai olisiko viisainta unohtaa koko ihminen?
haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden mutta luulen että keskustelu toisen osapuolen kanssa on vl-painotteista, eli ne vastaukset joita häneltä saan ovat "värittyneitä"
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Jos hän olisi jättänyt uskonsa nuorena, asia olisi huomattavasti helpompi, nyt pelkään että arvomaailmamme poikkeavat liikaa toisistaan.
Millaisia kompastuskiviä suhteen tielle voi kasautua, mihin pitäisi varautua, vai olisiko viisainta unohtaa koko ihminen?
haluaisin antaa suhteelle mahdollisuuden mutta luulen että keskustelu toisen osapuolen kanssa on vl-painotteista, eli ne vastaukset joita häneltä saan ovat "värittyneitä"
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Jos hän olisi jättänyt uskonsa nuorena, asia olisi huomattavasti helpompi, nyt pelkään että arvomaailmamme poikkeavat liikaa toisistaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tulkaa eslesta seuroihin .
hankkikaa yhteinen harrastus .
viim. koht. mistä sinä tiedät helposta , ja vaikeasta jos hän olisi nyt nuori ei hän varmaankaan eroaisi uskostaan .
Esikoislestadiolaisuudessa on monia, jota ovat menneet naimisiin ei esikoisen kanssa. Seurakunta ei puutu siihen mitenkään. Pariskuntaan pidetään yhteyttä, jos se on mahdollista.
Joskus on käynyt niin onnellisesti, että tämä ei lestadiolainenkin on käsittänyt uskon. Usein on käynyt niinkin, että uskova on joutunut jättämään uskon, tai seuroissakäynnit ovat harventuneet joko omasta tai puolison tahdosta. Vaikeuksia on moni saanut mentyäään naimisiin ulkopuolisen kanssa.
Ei ole sekään varmaa, vaikka avioituisi uskovaisen kanssa, että tämä pysyy koko ikänsä uskossa. Vihollinen voi langettaa joko oikealle tai vasemmalle puolelle.
1)Kysyn teiltä - kysynpä teiltä
kysyt teiltä - kysytpä teiltä
kysyy teiltä - kysyypä teiltä
kysymme teiltä - kysymmepä teiltä
kysytte teiltä - kysyttepä teiltä
kysyvät teiltä - kysyvätpä teiltä
2)Käsittääkseni on keskeistä mainita jättävänsä/hylkäävänsä uskon tai korvaavansa sen paremmalla. Vanhoillislestadiolaiseen fraseologiaan
kuuluu turhan kiinteästi uskonSA kieltäminen, vaikka yleensä on vain lauman urautuneesta ajattelusta erkaantuminen. Toisen ihmisen uskon käsittelystä pitäkööt muut suunsa supussa.
kysyt häneltä:
Onko meillä sinistä maitoa?
Hän vastaa.
Odota katson........ On kolme purkkia.
Jos et kestä tuota painotteisuutta, unohda koko juttu.
Monennenko mahdollisuuden muuten olet nyt tällä kertaa antamassa.
Siis lestadiolaisille vain sinistä maitoa eli kurria? Vai mitä halusit tuoda uskostamme esiin?
ei suhteen tarvi alkaa vaan eikö olisi paljon tärkeämpää teidän molempien etsiä Jumalanvaltakuntaa ja käydä parannuksen askelille niin moni murhe muuttuu iloksi jo tässä ajassa ja kerran iankaikisessa.
Kompastuskiviä on monenlaisia.
1. Iso kivi johon kompastuu kun katselee tähtiä.
2. Kompastuksessa (kompassi) on ikkuna rikki ja kiviä sisällä.Vaikea siis ohjustaa oikeaan suuntaan.
3. Makkara loppu ja sinappia tippa.Elämä on kurjaa.
4. Pakko kävellä takaperin,ettei näe edessä olevan kävelijän takapuolta.
5. Pesukone (tää ei oo perinteinen) on oltava turvallinen tai ilman turpaa siis, mutta sellanen joka ei hyökkää lingotessaan kimppuun.
6. Ratikka on vihanen ja sitä tulee varoa.
7. Ohikulkevia autoja on pakko seurailla,etenkin ruuhka-aikaan, sillä siinä tulee silmänopeutta.
Tästä on apua kun paahtaa leipää (ne ponnahtavat nopeasti).Silmä vilunkia ei saa kuitenkaan harrastaa.
8. Kesäaikaan tukisukka päähän ,ettei ajatukset pääse valloilleen.
nyt ei jaksa enempää.. kun väsyttää.