Turku hilloaa kulttuuripääkaupunkivuotensa (?) kunniaksi kaikki tähän asti suuren yleisön nähtävillä olleet omistamansa taideteokset museon kellareihin homehtumaan. Kulttuuripääkaupunkijohtaja sanoo tämän sopivan mainiosti kulttuuripääkaupunkin imagoon. Ainoa mutta onneksi merkityksetön tavoitteista poikkeava pointti on se, että juhlavuonna taide ei olisi suuren yleisön nähtävissä. Kaupunginjohtaja toteaa kuitenkin amerikkalaistutkimukseen vedoten, ettei tämän voida välttämättä nähdä vähentävän suuren yleisön taiteesta huikaistumista.
Alkuperäisen päätössuunnitelman mukaan julkisesti nähtävillä roikkuvasta taiteesta olisi ollut maksettava ns. ripustusvero, jonka tuotoilla oli tarkoitus paikata kulttuuripääkaupunkivuoden yllättävän suureksi paisunutta budjettia. Osoituksena kulttuuritahdostaan kaupunki oli valmis osoittamaan riputusveron edellyttämät rahat prosenttiperiaatteella toisesta taskustaan. Pahaksi onneksi ripustusseinien haltijat eivät halunneetkaan maksaa veroa, vaan palauttivat taulut kaupungin itsensä roikotettaviksi.
Kaupunginjohtaja sanoo toimenpiteen edelleen sopivan mainiosti kulttuuripääkaupungin imageen: Taulut eivät kulu turhasta katsomisesta ja taas syntyy säästöä kulttuuripääakupunkivuoden tapahtumien järjestämistä varten - tosin nyt ilmeisesti asetettuja tavoitteita hieman vähemmän.
Ripustusveron tuotoksi näet oli päätetty 8 euroa vuodessa taulua kohti. Kertynyt summa voitaisiin korvamerkitä (?) taulujen kunnostukseen. Tuotos/panos-analyysissä laskettiin esimerkkinä erään koulun kymmenen taulun tuotoksi kymmenessä vuodessa 10 kertaa 80 euroa. Tamperelaisen konsulttitoimiston laatiman selvityksen mukaan summalla laskettiin maksettavan yhden taulun kuntoarvion laatimistoimenpiteitten suorittamiskorvauksista pidetyn tarjouskilpailun kustannuksista lähes 50%.
Mainittu korvammerkintämenettely osoittautui kuitenkin hyväksytyn kulttuuripääkaupunkistrategian vastaiseksi, mistä syystä korvamerkinnästä on päätetty luopua. Kertynyt verotuotos onkin tarkoitus sijoittaa "Aurajoki Palaa" -tapahtumassa käytettävien liekinheittimien sytytysmekanismin puoliautomaattisten ajastimien valintaprosessiin ja edelleenkehittelyyn.
Alkuperäisen päätössuunnitelman mukaan julkisesti nähtävillä roikkuvasta taiteesta olisi ollut maksettava ns. ripustusvero, jonka tuotoilla oli tarkoitus paikata kulttuuripääkaupunkivuoden yllättävän suureksi paisunutta budjettia. Osoituksena kulttuuritahdostaan kaupunki oli valmis osoittamaan riputusveron edellyttämät rahat prosenttiperiaatteella toisesta taskustaan. Pahaksi onneksi ripustusseinien haltijat eivät halunneetkaan maksaa veroa, vaan palauttivat taulut kaupungin itsensä roikotettaviksi.
Kaupunginjohtaja sanoo toimenpiteen edelleen sopivan mainiosti kulttuuripääkaupungin imageen: Taulut eivät kulu turhasta katsomisesta ja taas syntyy säästöä kulttuuripääakupunkivuoden tapahtumien järjestämistä varten - tosin nyt ilmeisesti asetettuja tavoitteita hieman vähemmän.
Ripustusveron tuotoksi näet oli päätetty 8 euroa vuodessa taulua kohti. Kertynyt summa voitaisiin korvamerkitä (?) taulujen kunnostukseen. Tuotos/panos-analyysissä laskettiin esimerkkinä erään koulun kymmenen taulun tuotoksi kymmenessä vuodessa 10 kertaa 80 euroa. Tamperelaisen konsulttitoimiston laatiman selvityksen mukaan summalla laskettiin maksettavan yhden taulun kuntoarvion laatimistoimenpiteitten suorittamiskorvauksista pidetyn tarjouskilpailun kustannuksista lähes 50%.
Mainittu korvammerkintämenettely osoittautui kuitenkin hyväksytyn kulttuuripääkaupunkistrategian vastaiseksi, mistä syystä korvamerkinnästä on päätetty luopua. Kertynyt verotuotos onkin tarkoitus sijoittaa "Aurajoki Palaa" -tapahtumassa käytettävien liekinheittimien sytytysmekanismin puoliautomaattisten ajastimien valintaprosessiin ja edelleenkehittelyyn.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitäkää ikihyvänänne Kaupunginjohta Pukkisenne.Me emme sitä kaipaa terv. seinäjokiset
Kaupunginjohtaja on suivaantunut turkulaiseen tapaan tehdä päätöksiä: niin kauan kun asiantuntijalautakuntien päätökset pysyvät liekassa, hyvä on; jos talutusnuora uhkaa venyä liian pitkäksi puuttuvat kaupunginhallituksen "epädemokraattiset" politrukit asiaan ja alistavat nämä asiantuntijoiden ja asiantuntijalautakuntien valmistelemat päätökset itselleen tehdäkseen sitten vaikka hatusta vetäen mieluisia päätöksiä!
Turkulaiset poliitikot ovat myös kunnostautuneet, maanlaajuisesti huomiota herättäen, valitsemalla lautakuntansa pääosin sellaisista henkilöistä, jotka eivät ole saaneet riittävästi kannatusta kaupunkilaisilta vaaleissa tullakseen valituksi valtuutetuiksi! On myös huomattava, etteivät tällaiset päättäjät joudu vastaamaan tekosistaan äänestäjille, siis kaupunkilaisille.
Menettely on varsin merkityksellinen siksi, että valtuusto on viime vuosina delegoinut pääosan päätösvallastaan juuri näille, kansalaisten luottamusta vailla olevin politrukein täytetyille lautakunnille ja kaupunginhallitukselle. Koko prosessi on tapahtunut kuin huomaamatta, juuri näiden samojen politrukkien ajamina, vähäisinä "organisatorisina järjestelyinä" muka päätöksenteon nopeuttamiseksi ja joustavoittamiseksi. Nyt sitten, rehellisesti kaupunkilaisten etua ajamaan valituiksi tulleet valtuutetut ihmettelevät miksi valtuuston esityslisat ovat lyhentyneet kuin entinen pyy maailman lopun edellä... Useampikin valtuutettu ihmettelee kuinka on mahdollista, että uskomattomista päätöksistä saa tietää vasta päivän lehdestä?
Kun urheilusta tuli kyse, rahaa löytyi yllättäen vaikka millä mitalla. Kupittaan "ilmaiseksi tullut", jo synytessään susi jäähalli, saa kuin saakin kaupungilta lisätukea tuikitärkeiden, mutta vajavaisiksi jääneiden sosiaalitilojen rakentamiseen!
Näillä rahoilla olisi lapsille saatu näytettyä oikeaa taidetta vuositolkulla!
Turku on köyhä kaupunki.
Ja koska köyhillä on ollut kivaa? Ei koskaan. Kun ollaan köyhiä, niin ollaan köyhiä. Silloin pitää olla tyytyväinen siihen mitä saa, eikä valittaa siitä mitä ei saa.
Asia on toinen heti, kun Turusta taas tulee vakaavarainen kunta. Sitten minäkin saatan alkaa valittamaan.
Turku on kulttuuripääkaupunki, oli se sitten köyhä tai ei. Ikävää, että tämä mahdollisuus tuli näin huonoon saumaan. Noh! Ei voi mitään. Mahdollisuus on silti käytettävä. Koska tämä on Turun ainut mahdollisuus olla vuoden 2011kulttuuripääkaupunki.
Joku vuoden 2042kulttuuripääkaupunki, ei ole enää paljonkaan arvoinen, varsinkaan, jos joku toinen Suomen kaupunki on ollut sitä jo Turkua ennen. Toki Helsinki jakoi kulttuurikaupunki vuoden kahdeksan muun kaupungin kanssa vuonna 2000.
Suomessa on yleisesti käytetty uudisrakentamisessa ns. prosenttiperiaatetta, jonka mukaan yksi prosentti rakentamisen kokonaiskustannuksista käytetään taideteosten hankintaan. Apulaispääkaupunkijohtaja ilmoittaa - San Fransiscoon viittaillen - ettei prosenttiperiaate sovellu suomalaiselle, kulttuuripääkaupungiksi valmistautuvalle kunnalle, koska kaikenmaailman turhista periaatteista luopuminen säästää riihikuivaa rahaa joulu- ja pääkaupunkihankkeisiin. Toisaalta pääkulttuurikaupunginjohtaja huomauttaa, että säästäminen kulttuurista sopii tiukasti perinteitä kunnioittavan kaupungin perinteisekkääseen imagoon säästöhankkeiden esimerkkikaupunkina.
"Ne olivat aikoja ne, jolloin taideopetusta kouluissa tehostettiin ripustelemalla taiteilijoiden töitä pitkin seiniä, järjestettiin kaikenmaailman taiteilijakilpailuja kouluihin sijoitettavista seinäfreskoista... opetustaulukokoelmien ylläpidosta puhumattakaan", muistelee hän omaa lapsuuttaan. "Nyt elämme nettiaikaa!", hän korostaa vanhakantaisille taiteilijoille laatimassaan julkisessa vastineessa. "Tyydyttäkää taidenautintonne siellä!"
"Sitäpaitsi minä ja kanssapäättäjäni käymme henkilökophtaisesti useita kertoja vuodessa ulkomailla tutustumassa oikeaan taiteeseen! Uskokaa tai älkää, kyllä sekin vain teidän parhaaksenne lopulta koituu."
Apulaiskaupungin johtaja valmistelee salassa esitystä taidehankintamäärärahojen poistamisesta budjetista. Poistoa perustellaan sillä, että on älytöntä hankkia taidetta vain varastoitavaksi kaupungin kalliisiin kellareihin homehtumaan. Vapautuva rahamäärä voidaan siirtää sellaisenaa Uittamon koulun remonttimomentille.
Onkohan virkamiesten ja valtuutettujen kotiseinillä kaupungin tauluja?
Taide säilyy edelleen kaupungin pamppujen ja valtuutettujen työhuoneitten seinillä. Saattaa olla, että arvokkaimmat nyt palautukseen joutuneet taulut löytävät uuden koukun näiltä seiniltä. Muutaman euron ripustuspalkkio ei näet mainittuja tahoja pahemmin hätkäytä.
Kyllä valtaapitävät aina ovat omista eduistaan huolen pitäneet... tuskin palkkiomatkarahoistakaan mitään säästötoimenpiteenä nihistetään? Niinkuin ei koske heitä bussilippujen hinnankorotuskaan, onhan kaikilla edellämainitilla käytössään ilmainen vuosilippu. Kuinka sitä kukin sitten käyttääkin...