Hesari 11.1.2007:
"Masennuslääkkeet tehoavat, muttei yksinään. Lisäksi tarvitaan muuta psykologista hoitoa, totesi Helsingin yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlsson Lääkäripäivillä Helsingissä keskiviikkona.
Jopa puolet masennuspotilaista ei saa riittävää apua pelkistä lääkkeistä. Kun lääkehoitoon yhdistyy hyvä psykologinen hoitosuhde, tulokset paranevat selvästi.
Masentuneet saavat Suomessa kyllä lääkkeitä, mutta muuhun hoitoon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, Karlsson arvioi.
Lääkehoidot eivät ole tarpeeksi pitkiä, ja hoitojen teho on liian matala. Hoitosuhteeseen ja hoidon jatkuvuuteen pitäisi huomiota.
Lääkkeiden lisäksi potilaat tarvitsevat apua esimerkiksi stressin sietoon ja ihmissuhdeongelmien ratkaisemiseen.
Molemmilla hoidoilla on omat vaikutuksensa.
Masennuslääkkeet näyttävät myös suojaavan sydäntä ja aivoja masennuksen tuottamilta muutoksilta. Masennuslääkkeitä käyttävät kuolevat muita harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin, vaikka masennuksen tiedetään olevan tautien vaaratekijä."
"Masennuslääkkeet tehoavat, muttei yksinään. Lisäksi tarvitaan muuta psykologista hoitoa, totesi Helsingin yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlsson Lääkäripäivillä Helsingissä keskiviikkona.
Jopa puolet masennuspotilaista ei saa riittävää apua pelkistä lääkkeistä. Kun lääkehoitoon yhdistyy hyvä psykologinen hoitosuhde, tulokset paranevat selvästi.
Masentuneet saavat Suomessa kyllä lääkkeitä, mutta muuhun hoitoon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, Karlsson arvioi.
Lääkehoidot eivät ole tarpeeksi pitkiä, ja hoitojen teho on liian matala. Hoitosuhteeseen ja hoidon jatkuvuuteen pitäisi huomiota.
Lääkkeiden lisäksi potilaat tarvitsevat apua esimerkiksi stressin sietoon ja ihmissuhdeongelmien ratkaisemiseen.
Molemmilla hoidoilla on omat vaikutuksensa.
Masennuslääkkeet näyttävät myös suojaavan sydäntä ja aivoja masennuksen tuottamilta muutoksilta. Masennuslääkkeitä käyttävät kuolevat muita harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin, vaikka masennuksen tiedetään olevan tautien vaaratekijä."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo'o, nii'in, kyyllä kyllä...
Mutta mitenkäs hoidetaan meitä, jotka sairastamme masennusta SAIRAAN YHTEISKUNNAN takia? Miten voi lääkitä kipeistä vaatimuksista tulevaa masista?
Millä pillerillä hoidetaan sitä, kun kotiseutu kuolee ja autioituu?
Löytyisikö toimiva terapia tuomaan suljetun kyläkoulun takaisin?
Onko olemassa antihistamiini, joka estää aivojen rappeutumisen sen edessä, että moto on kaatanut sileäksi kanttarellikoivikon, jossa olen kulkenut lapsesta asti?
Auttaisiko serotoniiniselektiivi pienentämään bensalaskuani ja kohentamaan talouttani sen realiteetin keskellä, että ajan autolla tunnin aamuin ja illoin palkkatyön vuoksi?
Ihmissuhdeongelma oli itselleni aikamoinen haaste, mutta masis ratkaisi sen: depressio kuoletti seksuaalivietin ja enää ei häiritse lainkaan se, että pienellä maaseutukylällä ei ole nuoria aikuisia naisia.
Kuinkahan monta kuukautta Helsingin yliopiston psykiatri tai professori eläisi näillä raukoilla rajoilla ylipäätään? Hoidosta tai sen tarpeettomuudesta ei nyt edes kehtaa heittää arviota...
Kyllä oli hyvä kannanotto.Kiitos ,oikein nautin kun luin.
Olisi kyllä hyvä jos joku professori nyt vastaisi,että millä lääkkeellä nuo asiat hoidetaan.
Nykyään kun ihmisen aivot ja tunteet kuoletetaan napeilla ,eihän tavallinen ihminen saa ajatella selkeesti.???
TSEMPPIÄ SULLE JA JATKA SAMAA AJATUSMAAILMAA..HYVÄ
masennuksen takana, yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vievät ihmiseltä kaiken tutun ja turvallisen ja aiheuttavat perusahdistusta jonka syihin ei kykene vaikuttamaan.
Meidän elämäntapamme on kovin kaukana ihmiselle lajityypillisestä elämästä ja erityisen hyvin tämä tulee esille USA:ssa, jossa koko kulttuuri perustuu siirtolaisuuteen josta puuttuvat täysin perusturvallisuutta luovat juuret ja siksi maassa käytetäänkin eniten mieltä turruttavia kemikaaleja.
Yhteiskuntaa kehitetään kuitenkin länsimaisen kulttuurin ehdoilla liiketalouden ehdoilla, se että yksilöt saavat tästä vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, ei juurikaan vauhtia hillitse. Onhan olemassa kemikaaleja joilla ihminen voidaan sopeuttaa hiljaiseksi koneen osaksi.
Itse olen joutunut tämän mielettömyyden laitamille jo 20 vuotta sitten, työkyvyttömyyseläke riittää juuri ja juuri hengissäpysymiseen, lapset ovat jo maailmalla, asun maaseudulla ja täytän elämääni sellaisilla harrastuspohjaisilla asioilla jotka antavat paljon palkitsevia tunteita. En ole käyttänyt mielialalääkkeitä vaan rukkaan aivokemiaani lisäravinteilla, joogalla ja mietiskelyllä ja muilla sopiviksi katsomillani myrkyttömillä keinoilla.
Elämäni ei ole materiaalisesti rikasta mutta henkisesti kylläkin, kulutusjuhla ei minua kutsu mutta muuten olen elänyt ja elän rikasta elämää.
Sanot, että sairastamme masennusta sairaan yhteiskunnan vuoksi. Kukaan ei mielestäni masennu ulkoisten, vaan sisäisten ongelmien vuoksi. Jos yhteiskunta olisi syyllinen, kaikki muutkin olisivat sairaita - etkä vain sinä!
Masenuksen syyt löytyvät siis päämme sisältä eikä sen ulkopuolelta. Jo pelkästään tämän asian oivaltaminen on mielestäni uuden alku.
Arvostin, vaikka itsekin sairastan masennusta, tätä kannan ottoa todella. Tekee kipeää katsoa peiliin, tunnustaa tosiasioita, olla itselleen rehellinen, mutta siitä on hyötyä.
Mitä elämässäni haluan säilyttää, mitä pitää heittää olan yli ja jättää taakse, sen jokainen voi vain itse tykönään ratkaista. Yhteiskunnassa on paljon hyvää, paljon myös moitittavaa, mutta masennuksen syyt eivät löydy näistä ulkoisista tekijöistä. Jotkut meistä ovat muita herkempiä reagoimaan asioihin, eikä siitä pidä ketään syyllistää. Vastuu omasta kuntoutumisesta kuitenkin on jokaisella itsellä.
Jos kunnon hoitoa ei saa ja ihminen vain tuupataan sivuun, hyllylle, miten hän voisi olla vastuussa omasta kuntoutumisestaan? Tämähän kuulostaa ihan paroni von Münchhausenilta; tiedäthän: nosti itse itsensä kuopasta. Ei muidenkaan sairaiden odoteta itse hoitavan/parantavan itsensä!
Masennusta lisää myös turhautuminen, kun tarvittavaa apua ja tukea ei vain kuulu.
Lapsi syntyi herkäksi ihmiseksi, hyväntahtoiseksi ja oikeudenmukaiseksi, mutta erillaiseksi ja ehkä vähän rumaksikin. Lapsen vanhemat olivat opettaneet että jokainen kelpaa sellaisena kuin on, mutta todellisuus olikin toinen. Lasta kiusattiin koulussa vuosikaudet mutta hän ei halunnut alistua kiusaajille vaan sanoi vastaan. Hän puollusti myös heikompia ystäviään ja sai kaiken loan niskaansa. Opettajat eivät välittäneet tarpeeksi saadakseen kiusaamisen loppumaan. Lapsen vanhemmat eivät puollustaneet ja tukeneet lastaan, eivätkä osanneet kasvattaa ja loppujen lopulta nyt aikuisena lapsi on masentunut. Vieläkin hän pitää itseään huonompana kuin ketään muuta. Ehkä sen takia hän tahtoo kuolla.