Mikähän minun diagnoosi olisi veikkaisin itse paniikkia/ahdistusta.... Kaikki alkoi 3 vuotta takaperin syksyllä TODELLA vaikeassa elämäntilanteessa, rupesin saamaan tykytyksiä, epätodellista oloa ja kaikki muutkin oireet mitkä luetellaan tuossa paniikkihäiriö/ahdistuneisuus listassa, jonkun ajan kuluttua kuolemanpelko muuttui hulluksitulemisen peloksi ja elämä monimutkaistui, kuolemanpelkoa kun oli helpompi kestää =( No sitten elämäntilanteeni helpotti ja niin myös kaikki oireet kaksi vuotta luovin eteenpäin täysin rinnoin ilman oirettakaan vaikkakin nuo tapahtuneet asiat olivat hyvin vielä mielessä (kesti silloin noin 3-6kk)... No nytten elämäntilanteeseeni on tullut seuraavanlaista sain lapsen maailman ihanimman vaimon kanssa ja juuri ennen lapsen syntymää alkoi oireet taas taputella karvaisia kämmeniä yhteen ja rupesin jotenki pelkäämään tavata ihmisiä mikä on sillei minulle kiusallista sosiaalinenpersoona kun olen (tosin en ole suostunut pidättäytymään niistä, korkeintaan vähän hillinnyt). Nyt olo on semmoinen ei paniikinomainen muutakuin välillä, sanoisin enemmänki oloni olevan "outo" outofiilis pään sisällä välillä on todella epätodellinen olo (olenko tässä ja nyt onko tämä minun lapsi yms) tosin kyllä sekin välillä helpottaa mutta 70% päivästä on semmoinen tuskastunut olo "oudonolon" kera, en oikei osaa tota outoa oloa selittää veikkaisin että masiksen ja paniikin ja ahdistuksen jotenkin sekainen olotila mikäli tämä nyt sitä on, ja suurimmanosan ajasta tiedän mutta välillä mieleen juolahtaa että ei tämä on nytte kyllä alkua jostain pahemmasta =( ja toivottavasti ei ole mutta kertokaapa omia kokemuksianne tänne...
Kiitos jos vaivauduit lukeen ja vastaamaan... Hyvää kevättä kaikille...
Kiitos jos vaivauduit lukeen ja vastaamaan... Hyvää kevättä kaikille...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulle nuo sinun mainitsemat. Ja tässä olen 7v ollut häiriöinen; enkä vieläkään ole sairastunut vakavammin, vaikka väliin olen pelännyt että tulen oikeasti hulluksi ja joudun hoitoon! Se on kamala tunne kun se iskee... :(
Eiköhän tuo tunne (ja muutkin mainitsemasi tunteet) kuulu tähän ph/ahdistukseen, ja paljon voi varmasti omilla valinnoilla ehkä estääkin sitä pahenemasta.
siun nyt varmmaan käyvä jonkun liäkärin kans juttelemassa nuista oirreistas ja olotiloistas-myö tiällä palstalla(ainakkii enemmistö)ollaan jo suatu panniikkihäiriö/ahistusdiagnoosi,eikä meillä ou mittää valttuukssii miäritellä kenenkkää sairraukssii.Ollaan tiällä toinen toistemme tukena,kun on näitä vaikkeita hetkkii.Ja myötäelämässä toisten iloissa ja suruissa.EIKUN LIÄKÄRRIIN,KYLLÄ SINUNKKII ASSIIT SELEVIVVÄÄ,JOS EI EKA LIÄKÄRI OSSOO AUTTOO,MÄNE TOISELLE!!!!