Kun saat elämänkuviosi kohdalleen, löydät varmasti myös elämänkumppanisi. Sinun ei tarvitse etsiä häntä, sillä löydätte toisenne. Mistä sitten tunnet hänet?
Sinun on hyvä olla hänen seurassaan. Hänen läsnäolonsa saa sinut rauhoittumaan ja tunnet olosi uudella tavalla tasapainoiseksi. Kerrot hänelle avoimesti tunteistasi ja ajatuksistasi ja olet aidon kiinnostunut siitä, mitä hänellä on mielessään. Kun olet kohdannut sen oikean, sinulla ei ole mitään kiirettä. Voit antaa suhteen kehittyä kaikessa rauhassa. Eikä sinun tarvitse kysellä keneltäkään, onko hän se oikea. Sinä vain tiedät sen.
Sinun on hyvä olla hänen seurassaan. Hänen läsnäolonsa saa sinut rauhoittumaan ja tunnet olosi uudella tavalla tasapainoiseksi. Kerrot hänelle avoimesti tunteistasi ja ajatuksistasi ja olet aidon kiinnostunut siitä, mitä hänellä on mielessään. Kun olet kohdannut sen oikean, sinulla ei ole mitään kiirettä. Voit antaa suhteen kehittyä kaikessa rauhassa. Eikä sinun tarvitse kysellä keneltäkään, onko hän se oikea. Sinä vain tiedät sen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noinhan se menee. Ja siten kun sen kohtaa, niin huomaa, että se on jo varattu.
ei se aina ole niin lohdutonta ja mahdotonta (: minä tiedän. olen kokenut sen. (:
.. eipäs revitä haavoja...
joka aiheuttaa sydämentykytyksiä ja luo värinää ilmaan, mutta joka ei tee oloa rauhalliseksi, on täysin turhaa tulevaisuutta ajatellen. Silloin ei kannattaisi ajatella mitään yhteiseloa edes pienimmässä mielikuvituksessa. Tosin ihminen voi käyttäytyä rauhattomasti ja olla hermostunut, kun ei ole kunnolla tutustunut toiseen.
Entä onko elämän ja harmonian kannalta parempi se, että on harvemmin sydämentykytyksiä, mutta yhteiselo - se vasta rauhallista on! Silloin ei olisi suurempia intohimoja, vaan päivät menisivät tasaisesti tallustellen.
Pitää paikkansa, että oma elämänkuvio on oltava järjestyksessä, ennenkuin ihan alttarille astelee.
hän on tylsä kuin puu joka seisoo vastapäätä teidän romanttista miljööötä...minä moes enkä halua pelkkää tiukkaa peppua
...mies täyttää kaikki nuo kriteerit, ja sittenkään ei tiedä?
Yksin ollessa iskee pelko, että tämä kaikki on liian hyvää ollakseen totta, että jotakin ikävää maailmalla on vielä meidänkin varallemme... Loppu se on kauniskin loppu.
erään seurassa juuri tuollainen olotila. Sitäkö tää on sitte?