sellaista kyselisin että mitenkähän mahtaa mennä nuo tapaamisoikeusasiat kun kyseessä on kuitenkin vielä melko pieni vauva, 6kk? takana avoero, meillä miehen kanssa yhteishuoltajuus..
vuoroviikko systeemi ei todellakaan nappaa, en halua olla lapsestani viikkoja erossa! myös tuo vuoroviikonloppu-menetelmä epäilyttää, koska yhtenä syynä eroon oli miehen runsas alkoholinkäyttö.. en usko että voisin olla levollisin mielin, entäs jos ukko repsahtaa kun lapsi on hänellä?
pitääkö näissä huoltajuusasioissa aina ottaa yhteys lastenvalvojaan vai miten? lapsi ei muuten enää ole rintaruokinnassa, mutta silti viikonlopunkin ero hänestä ei tunnu kivalta ajatukselta..
miten teillä muilla eronneilla ihan pienten lasten äideillä on nämä tapaamisjutut järjestetty? en kuitenkaan halua lastaan isästään erottaa, en siis ole tapaamisia eväämässä..
kiitos jos joku viitsii tai osaa vastata jotain:)!
vuoroviikko systeemi ei todellakaan nappaa, en halua olla lapsestani viikkoja erossa! myös tuo vuoroviikonloppu-menetelmä epäilyttää, koska yhtenä syynä eroon oli miehen runsas alkoholinkäyttö.. en usko että voisin olla levollisin mielin, entäs jos ukko repsahtaa kun lapsi on hänellä?
pitääkö näissä huoltajuusasioissa aina ottaa yhteys lastenvalvojaan vai miten? lapsi ei muuten enää ole rintaruokinnassa, mutta silti viikonlopunkin ero hänestä ei tunnu kivalta ajatukselta..
miten teillä muilla eronneilla ihan pienten lasten äideillä on nämä tapaamisjutut järjestetty? en kuitenkaan halua lastaan isästään erottaa, en siis ole tapaamisia eväämässä..
kiitos jos joku viitsii tai osaa vastata jotain:)!
Vastaukset 14
Vanhimmat
meillä meni melkein just noin myös. eli äijä lähti kun vauva oli muutaman kuukauden.
lapsi on nyt yli 2 ja alussa miehellä meni niiin luja että meni kaksi viikkoa ettei tullut vauvaa tapaamaan. nyttemmin hoitaa lastaan viikoittain useitna iltoina yleensä. yötä ei ole vielä ollut pois vaikka nyt on sen ikäine että voisi ollakin, kun ei isällä ole vieläkään asuntoa.
monesta syystä ei olla vielä oltu lastenvalvojalla, mutta perhenuevolassa kehottavat käytmään, että ob selkee sopimus paperilla. nyt oon työelämässä ja totaalisen kyllästynyt isihen että äijä hengailee aina mun luona. viime viikolla pyysin avaimetkin takas, muttei antanut....ollaan kuitenkin oltu erossa yli 2 vuotta.
nyt kerään rohkeutta soittaa lastenvalvojalle, mutta riitahan siitä taas tulee.
puoli vuotias vauva on vielä niin pieni että sinä päätät yksin miten tapaamiset järjestetään, perheneuvolassa meille aikoinaan neuvottiin lyhyitä tapaamisia useiin (siis ainakin viikoittain)
nyt ajattelin ehdottaa että kunhan toi hylkiö saa asunnon, että lapsi olisi siellä pari yötä kuussa ja ehkä yhden illan viikossa tarhan jälkeen, jos äijä haluaa.
pienellä lapsella (mikä yli 2 vuotiaskin onj) pitäis olla selkeesti yksi koti josta ei ole liian paljon yötä pois. näin suosittelevat. eli ian oikeessa olet kun äidinvaistosi sanoo ettet anna noin pientä vielä pois.
viiko/viikko systeemi on liian rankka lapselle, ehkä sitten teini-iässä...lapsen psyyke ei handlaa sitä että olisi kaksi kotia...
onnea sulle
Kaikkihan on aina tapauskohtaista, enkä todellakaan väitä että kaikkien pitäisi tehdä samalla tavalla.
Meillä lapsi oli hitusen vaille 6kk kun äitinsä ilmoitti uudesta löydöstään. 2½kk meni niin että lapsen äiti katsoi lastaan työpäivieni ajan (äitiyslomalla vanhempainvapaalla kun oli), muuten lapsi (ja isosiskonsakin, ei minun lapseni) oli täysin minun vastuullani. Muutaman päivän meni tosin niinkin että äiti piti lapsiaan pari päivää (piti esitellä uudelle suvulleen) ja vanhempi tyttö oli myös vuoroviikonlopuin isällään.
Kun äitee sai asunnon, tapaamiset muuttuivat sellaisiksi että pienempi oli minulla kaikki vapaapäiväni. Puoli vuotta tämän jälkeen sain työpaikan exän uudelta asuinpaikkakunnalta ja näin mahdollistuivat vuoroviikot ( silloin tällöin viikonloppu myös vanhemman tytön kanssa). Lapsi oli silloin 1v2½kk. Nyt tyttö piirun vaille 2½v ja vuoroviikot jatkuvat hyvällä menestyksellä.
Syynä eroomme ei siis ollut kummankaan alkoholinkäyttö, joten samanlaisesta tapauksesta ei siis ole kyse.
on poikkeus--tietenkin siinä tapauksessa että' lapsen äiti on niin epätasapainoinen ettei lapsi kiinnosta, taytyy ratkaista ongelma jotenkin parhaalla mahdollisella tavalla esim.vuoroviikoin, mutta tietenkään se ei ole ideaalia, mutta eihän erot ikinä ole.
teidän tapauksessa, kun lapsella selkeesti n elintärkee suhde äitiin, ei voi noin pienelle suositella viikko-viikko, etkä tietenkään siihen suostuisikaan...
et halua vuoroviikko systeemiä, koska et halua olla lapsestasi erossa viikkoja, mutta isä joutuu olemaan vieläkin pidempiä aikoja!
itsekkyys huipussaan.
ymmärrän kyllä, että lapsi on vielä pieni, ja jos hän käy vielä rinnalla, olet tietysti ainoa mahdollisuus hoitajana ja toki jos isällä on alkoholiongelma, voi se mutkistaa asioita, mutta siltikin mielestäni se on itsekkyyden huippu, että äiti ei suostu viikko-viikko systeemiin ja perustelee sen omalla ikävällänsä. tapaamisoikeus on lapsenoikeus tavata vanhempiaan, ei vanhempien oikeus tavata lastansa.
edes lue näitä. ihmiset kirjottaa jotka ei ole olleet tilanteessa tai muuten vaan katkeria. muutenkin täällä on suhteettoman paljon juuri näitä joilla ei ole yhäiti tilanne päällä ja jotka haukkuu, koska yhäideillähän ei ole täällä aikaa kauheetsi viettää!
"muutenkin täällä on suhteettoman paljon juuri näitä joilla ei ole yhäiti tilanne päällä ja jotka haukkuu"
suhteettoman paljon? eikö äitien jutut -palstalla saa käydä kahdenhuoltajan perheestä olevat äidit? onko tämäkin palsta suunnattu vain yhäille? eikö lapsen edun kannlta kuitenkin olisi ihanteellisinta, että hänen vanhempansa elävät onnellisesti samassa ydinperheessä? eikö se ole kuitenkin edelleen suositeltavin malli? miten meitä siis voi olla suhtettoman paljon, jos ydinperhe kuitenkin on edelleen tavoite?
en ole haukkunut ketään, totesin vain, että isäntunteiden huomiotta jättäminen on itsekästä, sillä ihan oikeasti, isälläkin voi olla tunteet!
iahn ymmärtänyt pointtia, ja kirjoituskin alkoi taas sitaatilla edelliseltä, herää epäilys onko kyseessa eräs yksinäinen etäisä taistelussa tuulimyllyjä vastaan...
niin siis kyllä täällä haukutaan suhteettoman paljon yhäitejä koska olemme suhteellinen ja ylivoimainen enemmistä yhoista, sitä on siis "suhteellisuus"
varmasti kaikki pyrkivät siihen että ydinperhe säilyy (itse tunnen siitä jatkuvaa syyllisyyttä, ja myös siitä minkälaisen isän olen valinnut lapselleni) mutta jos olet noin täydellinen, kannattaa varautua pahimpaan, kyllä se onnettomuus sinunkin kohdalle osuu jonain päivänä, muodossa tai toisessa, etkä varmasti täydellisyydessäsi ja tuomitsevuudessasi tule kestämään sitä!
muuten en ymmärtänyt sun epäloogista kysymystenasettelua
tuosta mainitsemastasi "isän tunteiden ajattelusta".. en ymmärrä miksi minun pitäisi tämän kaiken paskan lisäksi kärsiä vielä lisää sen vuoksi että joutuisin olemaan erossa näinkin pienestä lapsestani.. kun isä itse nimenomaan valitsi juomisen ja lapsensa väliltä sen vapaan juomisen ja olemisen.
miksi minun pitäisi ruveta oikein ajattelemalla ajattelemaan lapseni isän tunteita, kun lapsemme tunteilla ei tälle isänkuvitukselle näytä olevan mitään väliä?
tavatkoon minun puolesta lastaan, mutta SELVINPÄIN ja lapsen kotona tai ainakin päiväsaikaan. ei ole muutenkaan noin pienen lapsen edunmukaista raahata häntä kahden kodin välillä, etenkin jos se toinen koti on joku juoppoluola. että näin:)
eihän tässä nyky-yhteiskunnassa ole äidillä ja lapsilla oikeuksia, velvollisuuksia vaan. ne kaikki oikeudet on sitten niillä "reppana isillä joiden lasten julmat äidit ei anna tavata lapsiaan", heillähän ei sitten olekaan velvollisuuksia.
Tätähän se on, äidin ja lasten on ajateltava isiä, mutta kukaan ei pakota isää ajattelemaan lapsia ja niiden äitiä!
on joku seko! koita sä jaksaa,oon käynyt ite iihan saman läpi ja se hellittää myöhemmin, mutta tollaselle äijälle ei kannata antaa missään vaiheessa pikkusormeakaan, senhän tietää miten siinä käy, se on just sitä miltä näyttää eikä ikinä paremmaksi muutu!
Mitä vikaa on sitaateissa? Onko kamalaa jos pystyy osoittamaan selkeät järjettömyydet teksteistä ja vielä tarkasta kohdasta?
Muutenkaan edellisen logiikassa ei ole mitään vikaa.
"eräs yksinäinen etäisä taistelussa tuulimyllyjä vastaan... "
niinpä niin. ottamatta kantaa siihen mitä olen, niin näitä tuulimyllyjä vastaan taistelevia yksinäisiä etäisiä on paljon, koska suomen oikeuslaitos on ensisijaisesti äidin puolella, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kunnollisia.
edellisestä sitaastista ihmettelin kirjoittajan mielipidettä siitä, että äitien jutut -palstalla on suhteettoman paljon ydinperheiden äitejä. sillä tilastoja en tunne, mutta haluan uskoa, että maassamme kuitenkin on vielä enmmän kahdenhuoltajan perheitä kuin yhden.
totesin myös, että toisen vanhemman alkoholismi tai muu ongelma tietysti mutkistaa lapsen huollon tilannetta, koska lapsen etuahan huoltojutuissa tulisi ajaa, mutta pidin itsekkäänä sitä sitä, että äiti vain omiin äidintunteisiinsa vedoten evää isältä isäntunteet. myös isällä voi olla vahvat tunnesiteet lapseensa. hyvin usein isä joutuu tyytymään vähäisiin tapaamisoikeuksiin (yleinen malli tuntuu olevan joka toinen viikonloppu ja yhtenä iltana viikossa) vaikka tunneside lapseen olisi kuinka tärkeä, koska äiti rakastaa lapsiaan NIIN paljon, ettei voi olla heistä erossa.
tunnevammainen joka selkeesti kuvittelet olevasi tosi älykäs, painut v*ttuun täältä.