Noniin. Olin monta vuotta kamalan lihava, ylipainoa about 30 kg. Sitten laihdutin, mutta laihtumisen sivutuotteena tuli jotain muutakin: kärttyisyys.
En ole sillä tavoin kärttyinen, että en nauttisi elämästä. Elämä hymyilee ja mukavaa on. Mutta olen alkanut huomautella eri asioista kavereilleni, jos joku tekee minusta jotain mitä en oikein hyväksy niin alan heti moittia ym. mitä en olisi ennen missään nimessä tehnyt. Kommentoin muutenkin kaikkea aika särmikkäästi, jälkeenpäin mietin että eihän toi kuulostanut ollenkaan multa...?!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia...?
En ole sillä tavoin kärttyinen, että en nauttisi elämästä. Elämä hymyilee ja mukavaa on. Mutta olen alkanut huomautella eri asioista kavereilleni, jos joku tekee minusta jotain mitä en oikein hyväksy niin alan heti moittia ym. mitä en olisi ennen missään nimessä tehnyt. Kommentoin muutenkin kaikkea aika särmikkäästi, jälkeenpäin mietin että eihän toi kuulostanut ollenkaan multa...?!
Onko muilla samanlaisia kokemuksia...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanomaan omia kantojasi.
Mielipiteensä saa ja pitääkin sanoa, mutta ei pidä ryhtyä poliisiksi ja kontrolloijaksi muille ihmisille. Siis: hillitse itseäsi sopivasti, ettet loukkaa ja puutu asioihin, jotka ei sulle kuulu.
Ensiksi onnittelut hienosta painonpudotuksesta!
Mulle tuli sellainen juttu mieleen, että onko siitä jo pitempi aikaa, kun laihduitit, vai vasta vähän aikaa? Menee nimittäin aikansa, että totut uuteen ja hoikkaan itseesi. Saattaa olla ihan "normaalia" olla kärttyinen, kun ei oikein tiedä, miten olisi, jos on kantanut ylipainoa kauan.
Niin hieno asia kuin tuo laihtuminen onkin, niin peilikuvastakin tulee kerrassaan toisenlainen. Varmasti olet iloinen ja tyytyväinen onnistuneeseen laihtumiseen, mutta totulle hiljalleen uuteen itseesi.
Ehkä se on juuri niin kuin ed. kirjoittajakin arveli, että olet tullut rohkeammaksi, ja päästätä suusta juttua, ennen kuin kerkiät ajatella. Eiköhän se ajan mittaan tasoitu. Älä arvostele ja huomauttele niin paljon, että kaikki ystävät kaikkoaa ;-)
Asia kulkee kansankielellä kai nimellä "parantunut itsetunto". Nyt kun sun itsetuntos on parantunut, kehtaat ja viitsit vittuilla muille ihmisille entistä "terhakammin".
Mieti itse, onko asia hyvä vai huono.
Mun mielestä muille ihmisille vittuilu kielii huonosta itsetunnosta..
auki on merkki huonosta itsetunnosta.
Itsetunto ja omanarvontunto on eri asioita.
No mun mielestä taas sellaisilla ihmisillä, joilla on huono itsetunto on tarve arvostella muita ja tällä tavoin yrittää itse tuntea itsensä paremmaksi. Tietty jos ei uskalla sanoa mitä ajattelee, jos joku kohtelee väärin tms. se voi myöskin viestiä ujoudesta tai huonosta itsetunnosta (mitkä ovat kyllä eri asioita). Voi kuitenkin olla, että aloittaja ajatteli maailman aukenevan kun on hoikka ja huomatessaan, ettei olekaan sen parempi ihminen itsetunto laskee.. Mutta edelleenkään sellaisella ihmisellä, jolla on kaikki sinut itsensä kanssa ei yleensä ole tarvetta vittuilla ja kiukutella muille.
Näin on näppylät!
Kuka tässä on vittuilusta puhunut? Kommentointi ja vittuilu taitavat olla eri asiat?