SDP:n maahanmuuttopolitiikkaa

VTM kirjoitti:

Tämä esimerkki on Ruotsista, mutta Suomessa SDP on samalla asialla:


"Mona Sahlin kirjoittaa DN:n artikkelissaan ”virallisen Ruotsin suhtautumisesta etniseen monimuotoisuuteen”. Sahlin puhuu tässä ”virallisesta Ruotsista”. On todellakin olemassa ”virallinen Ruotsi”, ja on olemassa ”ei-virallinen Ruotsi”.

Kaksi Ruotsia:

”Virallinen Ruotsi”, johon Mona Sahlin itse suuressa määrin kuuluu. Se koostuu ihmisistä, jotka ovat taloudellisesti hyvässä asemassa, joilla on materiaalista hyvinvointia ja arvostettu yhteiskunnallinen asema. He ovat eliittiä, joka näkyy ja kuuluu mediassa.

”Ei-virallinen Ruotsi”, suurin osa väestöä, joka pitää tuotannon käynnissä ja luo yhteiskunnallisen varallisuutemme, mutta itse elää yhä enenevässä määrin marginaalissa. Näillä ihmisillä on vähän mahdollisuuksia saada julkisuutta mediassa, ja heidät on suurelta osin tehty näkymättömiksi.

Kahden Ruotsin välissä on kuilu, joka koskee sekä arkipäivän kokemuksia että maailmankuvaa ja näkemyksiä erilaisista asioista. ”Virallinen Ruotsi” kannattaa anteliasta ja avointa maahanmuuttopolitiikkaa, ”ei-virallinen Ruotsi” päinvastaista.

Mona Sahlinin näkemyksen mukaan Ruotsissa esiintyy syrjintää, mutta se syrjintä ja rasisimi, jonka hän näkee, on yksisuuntaista: se on ruotsalaisten tekemää ja kohdistuu maahanmuuttajiin. Minkäänlaista päinvastaiseen suuntaan tapahtuvaa syrjintää ja rasismia Sahlin ei näe. Hän asettaa vain ruotsalaiset syytettyjen penkille.

Sahlin sanoo, että hänen silmänsä ovat ”avautuneet sille mitä Ruotsissa tapahtuu”. Hän on luultavasti täysin oikeassa, kun hän valittaa, että Ruotsin kansa ei tunne pelkkää lämpöä ja rakkautta jokaista muukalaista kohtaan. Ruotsalaiset ovat ihmisiä rajoitteineen, emme ole sen parempia tai huonompia kuin muutkaan.

”Virallinen Ruotsi” teki pahan virheen, kun se ei tunnustanut tosiasioita, ja ajoi maahanmuuttopolitiikkaa, joka ei lainkaan huomoinut olemassa olevia realiteetteja. Vastuussa asiasta ovat yksinomaan ne, jotka ovat olleet päättävässä asemassa, ajamassa huonoja päätöksiä läpi. On hyvin valitettavaa, että olemme, mm. Mona Sahlinin ajaman politiikan seurauksena, luoneet yhteiskunnan, jossa on etnisiä jännitteitä. Nyt ei voi enää tehdä muuta, kuin yrittää tehdä tilanteesta paras mahdollinen.

Yksi ongelma on asumiseen liittyvä segregaatio. Eri tahoillla on keskusteltu jyrkistäkin toimenpiteistä, mm. siitä, että maahanmuuttajien muuttaminen jo ennestään etnisesti profiloituneille alueille tulisi estää, koska ”kukaan ei halua uutta Rosengårdia”. Mutta kun tällaisia ehdotuksia esitetään, Mona Sahlin on valmiina heristämässä sormeaan: syrjintää! Hän ei lainkaan ymmärrä ongelmia, joita kunnallisella tasolla yritetään ratkaista.

Toinen ongelma on tukien hyväksikäyttö ja rikollisuus. Malmössä yritettiin ratkaista ongelma, joka syntyi, kun sosiaalitukia nostettiin väärin perustein hakijan itsensä oleskellessa ulkomailla. Perusteetonta tukien nostamista yritettiin rajoittaa vaatimalla sosiaalituen hakijoita esittämään passinsa tuen nostamisen yhteydessä. Tähänkin Sahlin puuttui, tuomiten tapauksen esimerkkinä syrjinnästä.

Sosiaalitukien hakemista väärin perustein oli tapahtunut nimenomaan maahanmuuttajien toimesta. Toimenpide oli siis veronmaksajien intressien kannalta hyvin perusteltu. Sahlin kuitenkin tuomitsee tällaiset toimet ”ylilyönneiksi” sillä, kuten tunnettua, ”veroja pitää rakastaa”.

Mona Sahlin kirjoittaa artikkelissaan myös seuraavasti:

” Raportista ’Invandrare och diskriminering II’ saa kauhistuttavan kuvan siitä, miten syrjivissä olosuhteissa maahanmuuttajat elävät. Esimerkiksi suurkaupunkialueilla elävistä afrikkalaisista miehistä 65 % myöntää, että heiltä on viimeisen vuoden aikana evätty vähintään kerran pääsy ravintolaan ulkomaisen taustansa vuoksi’.”

Sahlinin kannattaisi miettiä, minkälaisia kysymyksiä tällainen aiheuttaa ”ei-viralliseen Ruotsiin” kuuluvissa ihmisissä. Kuinka usein afrikkalaiset miehet käyvät ravintoloissa? Minkälaisia ”pakolaisia” he ovat, jos he viettävät niin paljon aikaansa kapakassa? Monet ruotsalaiset käyvät itse harvoin ravintolassa, heillä on tekemistä jo siinä, että arkipäivän rutiinit tulevat hoidetuiksi ja saa levättyä seuraavaa työpäivää varten.

Sahlin ohittaa kokonaan sen, mistä afrikkalaisten ja muiden maahanmuuttajien syrjintä ravintoloissa johtuu. Syrjinnän syynä tuskin on mikään rotubiologinen tai ideologinen ajattelu, vaan se luultavasti se johtuu pelkästään kaupallisista syiistä. Ravintoloiden omistajat – jotka usein ovat itse maahanmuuttajia – uskovat menettävänsä asiakkaita, jos he ottavat sisään paljon afrikkalaisia. Samalla tavalla kuin ruotsalaiset muuttavat pois alueilta, jonne keskittyy paljon maahanmuutajia, he pysyvät poissa ravintoloista , joissa suuri osa asiakkaista on afrikkalaisia.

Peruskysymys on: miksi asia on näin? Miksi ruotsalaiset välttävät maahanmuuttajia, ja etenkin afrikkalaisia? Missä määrin kyse on perusteettomista ennakkoasenteista, missä määrin se perustuu heidän todellisiin kokemuksiinsa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vastaamista Sahlin tarkasti varoo. Olisiko niin, että ne ovat liian polttavia?

Mitä oikeastaan on ”rasismi”? Mona Sahlinille vain etnisesti ruotsalaiset voivat olla rasisteja – maahanmuuttaja ei hänen mielestään voi olla rasisti.

Otetaan esimerkiksi äskettäinen väkivallanteko muutamaa kuoron jäsentä kohtaan kirkossa Uppsalassa. Tekijöinä olivat kaksi afrikkalaista ja yksi turkkilainen. Uhrit olivat valkoihoisia ruotsalaisia. Uhrien valkoihoisuus ja ruotsalaisuus oli syyä väkivallantekoon, jos he olisivat olleet mustia, heidän kimppuunsa todennäköisesti ei olisi hyökätty. Tämä kävi ilmi TV-haastattelussa, jossa yhden tekijän isä selitti tapahtuneen johtuneen siitä, että pojat olivat ”turhautuneet” ruotsalaissa yhteiskunnassa esiintyvään ”rasismiin”. Tekijät suuntasivat turhautuneisuutensa sellaisiin, jotka eivät kyenneet puolustamaan itseään.

Kysymys kuuluu, onko Sahlinin artikkelin kaltaisilla kirjoituksilla vaikutusta nuorten afrikkalaisten tuntemaan ”turhautuneisuuteen”. Media pyrkii välttämään rikoksiin syyllistyneiden etnisen taustan kertomista. Perusteluksi mainitaan se, ettei yleisön parissa haluta lietsoa muukalaisvihaa. Mutta eikö tämä pädekään toisinpäin? Eivätkö kirjoitukset, joissa moititaan ruotsalaisten rasistisuutta, ole omiaan ruokkimaan ruotsalaisvihaa – jonka seurauksena on ruotsalaisiin kohdistuvia väkivallantekoja?"

Jan Mild & Anders Sundholm

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä