Olen vuoden kärsinyt ala-mahakivuista olematta varma, että mikä on ollut syy niille.
Lääkäri epäili kystaa jne, mutta varmuutta asiasta ei ole, vielä.
Eilen kuitenkin keskustellessani kivuistani ystäväni kanssa,
aloin selvästi stressaantua asiasta ja pelko kasvoi pikkuhiljaa niin pahaksi, että puhelu oli pakko lopettaa.
Piti kävellä ja saada itseni rauhottumaan.
Samaan aikaan mahakipu paheni ja samalla stressasin enemmän. Tietenkin.
Muistin, että kaapissa on diapameja, joten otin yhden 2mg:sen ja ala-mahakipu meni ohi 15-30minuutissa!
Olokin alkoi rauhoittua, mutta sen jälkeen alkoikin puutua paikat...
Ensin puutuminen alkoi vasemmasta jalasta liikkuen pikkuhiljaa ylöspäin oikeaan käteeni ja sieltä kaulaan ja päähän. (Panikoiduin, mutta en onneksi niin pahasti, kiitos diapamin.)
Pistin jalat ylös sängyllä, kävelin, pompin... Mutta ei, puutuminen jatkui.
Olen kärsinyt puutumisesta jo vuoden/kaksi, mutta se on AINA mennyt ohi hetkessä kun olen pikkasen kävellyt ja liikutellut jalkojani jne.
(teen paljon töitä koneen edessä, joten olen pistänyt sen täysin sen piikkiin)
Mutta eilen, ensimmäistä kertaa puutuminen oli todella häiritsevää ja se alkoi heti diapamin ottamisen jälkeen stressin.
Joten mietiskelin tässä voiko se olla mahdollista, että ihminen saa tämäntyyppisen paniikkikohtauksen?
Minulla ei ollut vaikeeta hengittää,
kuten _aina_ muissa paniikkikohtauksissani minulla on ollut, joten sen takia tämä ihmetyttää kovin!
Voisiko toisena syynä olla esim diapami...?
Otin tänä aamuna vielä yhden(7am) ja sitten klo17:30 toisen, jonka otin mahakivun takia(ei ala-maha),
jolla se sitten menikin ohi. Mutta en tuntenut stressiä, sillä kaikki oli hyvin. Ainakin mielestäni...
Sen takia en tajua tätä puutumista.
Nytkin on jalat ihan puutuneet, enkä mielestäni ole kovinkaan stressaantunut.
Ellei sitten stressini sekä paniikkikohtauksieni tyyli ole muuttunut, perkele.
Lääkäri epäili kystaa jne, mutta varmuutta asiasta ei ole, vielä.
Eilen kuitenkin keskustellessani kivuistani ystäväni kanssa,
aloin selvästi stressaantua asiasta ja pelko kasvoi pikkuhiljaa niin pahaksi, että puhelu oli pakko lopettaa.
Piti kävellä ja saada itseni rauhottumaan.
Samaan aikaan mahakipu paheni ja samalla stressasin enemmän. Tietenkin.
Muistin, että kaapissa on diapameja, joten otin yhden 2mg:sen ja ala-mahakipu meni ohi 15-30minuutissa!
Olokin alkoi rauhoittua, mutta sen jälkeen alkoikin puutua paikat...
Ensin puutuminen alkoi vasemmasta jalasta liikkuen pikkuhiljaa ylöspäin oikeaan käteeni ja sieltä kaulaan ja päähän. (Panikoiduin, mutta en onneksi niin pahasti, kiitos diapamin.)
Pistin jalat ylös sängyllä, kävelin, pompin... Mutta ei, puutuminen jatkui.
Olen kärsinyt puutumisesta jo vuoden/kaksi, mutta se on AINA mennyt ohi hetkessä kun olen pikkasen kävellyt ja liikutellut jalkojani jne.
(teen paljon töitä koneen edessä, joten olen pistänyt sen täysin sen piikkiin)
Mutta eilen, ensimmäistä kertaa puutuminen oli todella häiritsevää ja se alkoi heti diapamin ottamisen jälkeen stressin.
Joten mietiskelin tässä voiko se olla mahdollista, että ihminen saa tämäntyyppisen paniikkikohtauksen?
Minulla ei ollut vaikeeta hengittää,
kuten _aina_ muissa paniikkikohtauksissani minulla on ollut, joten sen takia tämä ihmetyttää kovin!
Voisiko toisena syynä olla esim diapami...?
Otin tänä aamuna vielä yhden(7am) ja sitten klo17:30 toisen, jonka otin mahakivun takia(ei ala-maha),
jolla se sitten menikin ohi. Mutta en tuntenut stressiä, sillä kaikki oli hyvin. Ainakin mielestäni...
Sen takia en tajua tätä puutumista.
Nytkin on jalat ihan puutuneet, enkä mielestäni ole kovinkaan stressaantunut.
Ellei sitten stressini sekä paniikkikohtauksieni tyyli ole muuttunut, perkele.
Vastaukset 1
Vanhimmat
muuten kokkeillu,kun ennen leikkausta työnnältivät semmosen suuhun esiliäkityksenä!Mutta nuita puutumisoirreita mulla on ainnaa panniikkihäiriössä-millon enempi,millon vähempi.Ylleesä se rajottuu vasemman käin puutumisseen muine oirreinneen.Onkohan siun viisasta jatkkoo niihen liäkkeihen napsimista,jos ne tuommossii oirreita tekköö?