Olen 31v nainen ja sairastan endometrioosia, ja jos lapsen haluan, niin se pitäisi tehdä pian.
Ongelma on se, että en ole löytänyt miestä puolisoksi ja tulevan lapseni isäksi.
En ole haaveillut tarkoituksellisesta yh:n elämästä, mutta näyttää siltä, että vaihtoehtoja ei ole. Endometrioosini pahenee, ja vaikka minulla olisikin mies, en voisi tulla luomusti raskaaksi, eli rankat hedelmöityshoidot olisi kuitenkin edessä.
Adoptio ei onnistu, koska monet maat ovat tiukentaneet adoptiolakejaan, ja yksinäinen nainen ei saa adoptiolasta.
Eli kysynkin seuraavaa:
- kuinka raskausaika yksin sujui? (olitko surullinen siitä, että puolisoa ei ollut?)
- miten olet pärjännyt vauvan kanssa yksin?
- mitä olet vastannut lapselle hänen kysyessä tietoja isästään tyyliin: "miksi muiden isät hakee päiväkodista, mut mun ei?" ? (siis jos olet saanut hedelmöityshoitoja klinikalla tuntemattomalta luovuttajalta).
Ongelma on se, että en ole löytänyt miestä puolisoksi ja tulevan lapseni isäksi.
En ole haaveillut tarkoituksellisesta yh:n elämästä, mutta näyttää siltä, että vaihtoehtoja ei ole. Endometrioosini pahenee, ja vaikka minulla olisikin mies, en voisi tulla luomusti raskaaksi, eli rankat hedelmöityshoidot olisi kuitenkin edessä.
Adoptio ei onnistu, koska monet maat ovat tiukentaneet adoptiolakejaan, ja yksinäinen nainen ei saa adoptiolasta.
Eli kysynkin seuraavaa:
- kuinka raskausaika yksin sujui? (olitko surullinen siitä, että puolisoa ei ollut?)
- miten olet pärjännyt vauvan kanssa yksin?
- mitä olet vastannut lapselle hänen kysyessä tietoja isästään tyyliin: "miksi muiden isät hakee päiväkodista, mut mun ei?" ? (siis jos olet saanut hedelmöityshoitoja klinikalla tuntemattomalta luovuttajalta).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen, aivan samoista syistä kun sinä. Raskausaika sujui hyvin. En ollut erityisen surullinen siitä että olin yksin, olinhan tietoisesti sen valinnan tavallaan tehnyt. Toisaalta aina välillä olen ollut surullinen yksinäisyydestä, toisaalta elämämme on aivan ihanaa ja hyvää näin. Vauvan kanssa pärjäsin myös hyvin, kiitos ihanien läheisten. Apua sain kun tarvitsin, mutta en erityisen usein sitä välttämättä ole kaivannut. Kaikki ylimääräinen apu on tavallaan vaan luksusta ja plussaa, kun on tottunut hoitamaan kaiken yksin. On aivan eri asia olla tietoisesti alusta lähtien yksin kun jäädä vasten tahtoaan yksin kesken raskauden tai pienen lapsen kanssa. Lapsen kysymyksiin olen vastannut sitä mukaa kun hän on kysynyt ja ihan rehellisesti niin kuin asia on. Perheitä on erilaisia, toisissa on kaksi vanhempaa, toisissa vain yksi, ja joissain isovanhemmatkin! Lapsikaan ei välttämättä osaa kaivata sitä mitä ei ole koskaan ollutkaan samanlailla kuin jos isä olisi yhtäkkiä lähtenyt kävelemään.
Olen perheellinen ja lisäksi elatusvelvollinen yhdelle lapselle. Isä en tälle yhdelle lapselle ole, kun ei ole yhteydenpitoa ollut lapsen äidin kanssa. Tämä itsekäs ja tietoinen teko lapsen äidin puolelta on anteeksiantamaton. Tilanteesta kärsii perheeni ja varmaankin ko. lapsi ajan myötä, ainoa ilmeisestikin onnellinen on äiti.
Alkuperäiselle kirjoittajalle pyyntö, että harkitse pitkään ennenkuin teet päätöksen lapsen puolesta, että tämä jää isättömäksi. Eron myötä vastaava tilanne on mahdollinen, mutta antaisit edes mahdollisuuden normaalille perhe-elämälle.
Jos päädyt tekemään lapsen salaa, niin pidä se sitten omana tietonasi äläkä pilaa uhriksi joutuneen miehen elämää.
Lasta en ole tekemässä salaa enkä ole vedättämässä ketään miestä.
Kuten ensimmäisessä tekstissäni kirjoitin, niin vaikka minulla olisi mies, niin en voi tulla luomusti raskaaksi. Minun ja miehen pitäisi yhdessä mennä hedelmöityshoitoihin, ja minulle pitäisi tehdä keinohedelmöitys. Siinä vaiheesa miehelle, jos sellainen minulla olisi, ei voisi olla epäselvää ja yllätys mitä tuleman pitää.
Toki haluaisin miehen puolisoksi itselleni ja isäksi lapselleni, mutta en ole sellaista löytänyt. Vaikka olen suhteellisen nuori, 31v., niin endometrioosi on sairautena sellainen, että se pahenee ja jos löytäisinkin joskus myöhemmin miehen, niin silloin olisi sairauden kannalta liian myöhäistä saada lapsi.
Tiedän olevani miettimässä isoa ja vaikeaa asiaa. Halu saada lapsi on voimakas biologinen tarve, ja se on aina itsekästä hankki sen yksin tai yhdessä miehen kanssa.
Pahoittelut, kun tuli vaan pikaluettua viestisi ja vastattua epäasiallisesti.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja osaat tehdä oikean päätöksen.
Kun olen kaikenlaisessa ollut mukana, joku lapsesta huolehtiminen tuntuu tosi helpolta jutulta. Ihan kaikki järjestelyt sopisivat, joko nyytti minulle tai mikä tahansa pienempi osallistuminen.
Älä nyt turhaan mieti noita joko-tai vaihtoehtoja, aikuiset ihmiset pystyvät sopimaan asioista keskenään. Ja ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tosi iso osa lapsista on jossain uusperheessä, taitaa olla yleisempää kuin se perinteinen.
Moi,
Minulla on myös ollut endometrioosia, joka on tähystämällä leikattu pois... Mutta olen myös onnellinen 4 vuotiaan tyttösen äippä... Eli ei se kyllä niin mene että endometrioosaa "sairastava" ei voi saada lapsia...
mutta riippuu endometrioosin vakavuudesta (kuinka laajalle levinnyt, onko läpäissyt kudosta ym).
Leikkauksista (paloja pois kohdusta, elinten irrottamista toisistaan ja vatsanpeitteistä, suolen ja virtsarakon pintojen puhdistaminen, onneksi ei ole mennyt suolen läpi) ja lääkehoidosta (kuukautiset estetty, koska se leviää menkkojen aikana erityisesti) huolimatta, endometrioosini pahenee, ja tähän mennessä esim toinen munasarjani on jo pois pelistä.
Joillakin lievä endo helpottuu raskauden myötä. Minulle on jo suunniteltu hoidot sitä hetkeä varten, jos haluan yrittää vauvaa. Ja luomusti se ei tule tapahtumaan, valitettavasti.
Se, että sairastaa endoa ei tarkoita automaattisesti lapsettomuutta, mutta joissain tapauksissa kuten itselläni, se vaikeuttaa lapsen saantia huomattavasti.
Kun olet endon sairastanut, sinulle on varmaan kerrottu faktoja, että se todellakin voi aiheuttaa hedelmättömyyttä.
20% naisten hedelmättömyydestä johtuu juuri endometrioosista.
http://www.antioxidant.fi/artikkelit_tulostus/endometrioosi.htm