Mitä tämä on?

tutun oloista tekstiä. Oma lapseni käyttäytyy juuri noin esim.hiuksia leikatessa, ja tuska on todellista, se todella sattuu häneen. Ruokailu kesti pitkään ja lapsi oli hyvin valikoiva tiettyjen ruokien suhteen (esim.juusto oli aivan kuin olisit yrittänyt myrkkyä syöttää) Hänellä on aistiyliherkkyyttä. Sekä tunto-, maku-, haju- ja kuuloaistit ovat "normaalista poikkeavia". Kauhea sanayhditelmä mutten parempaa keksi tähän hätään. Ruuan kanssa meillä on ollut samat ongelmat, ruokahalua löytyy mutta esim nälän tunnistamisen kanssa on niin ja näin. Ja auta armias jos sotkit kastikkeen ja perunat... saati salaatin. Kirjoitan osittain menneessä aikamuodossa sillä meillä ongelmat ovat lieventyneet ajalla, kärsivällisyydellä ja SI-terapialla (aistitiedon käsittelyyn tähtäävää "siedätys"terapiaa jota koulutetut toimintaterapeutit osaavat antaa). Omalla lapsellani on aspergerin oireyhtymä ja hänellä oli (ja on edelleen) toki muitakin ongelmia: vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, ystävyyssuhteiden luomisessa ja niiden ylläpidossa, juuttumista tiettyihin asioihin ja mielenkiinnon kohteisiin, motoriikassa löytyy lievää kömpelyyttä. Lisäksi tehtävien aloittaminen vaatii ohjausta ja keskittyminen herpaantuu herkästi jos ympärillä on vähänkin melua. Myös "omien juttujen" höpöttely vaikkei kukaan kuuntelisi tai olisi kiinnostunut on tyypillistä näille lapsille. Huippuhyvä muisti ja keskittyminen pitkään samaan asiaan saavat aikaan sen että lapsi oli jo nelivuotiaana joissakin asioissa "asiantuntija". Hän tiesi esimerkiksi luonnosta ja eläimistä asioita joita harva aikuinen elämänsä aikana koskaan oppii. Nämä ovat pieniä juttuja joihin ei yksinään tarvitse huomiota kiinnittää mutta yhdessä kokonaisuutena ne häiritsevät selvästi lapsen päivittäisiä askareita ja elämää.

En nyt sano että sinun lapsellasi olisi mitään tarvetta minkäänlaisiin diagnooseihin, mutta pidä silmät ja korvat auki ja seuraile lasta. Lukiessani kirjoitustasi tuli kuitenkin tunne että nyt on aikalailla samankaltaisia piirteitä kuin esim.aspergerin-oireyhtymässä. Jos asia kiinnostaa googleta aspergerin oireyhtymä tai hae kirjastosta materiaalia.

Älä turhaan nyt huolestu. Mikäli lapsi pärjää esikoulussa ja jatkossa koulussa ja arki sujuu, ei ole tarvetta tehdä mitään. Voithan jutella päiväkotihenkilökunnan kanssa asiasta, he voivat kutsua esim.kiertävän erityislastentarhanopettajan tapaamaan lasta mikäli pitävät sitä tarpeellisena. Nyt alkuvuodesta tehdään eskariryhmissä myös kouluvalmiustestejä ja mikäli pk-henkilökunta pitää sitä tarpeellisena he ehdottavat sellaisen tekoa lapselle.

Toisaalta nuo kuvaamasi asiat voivat olla aivan tavallisen lapsen "temppuja" eivätkä silloin viittaa mihinkään sen vakavampaan. Se mikä ratkaisee tässä nyt on mitä mieltä sinä näistä "ongelmista" olet? Ovatko ne niin häiritseviä (joko sinun tai lapsen kannalta) että niihin pitää puuttua?

Kuulostaa tutulta. Pojallani on asperger-diagnoosi. Hiustenleikkuu oli aiemmin aivan mahdotonta, syömisessä vain tiettyjä ruokia, keittoruoat aivan mahdottomia, haistelee kaikkea,puhuu kirjakielimäisesti, osaa ulkoa asioita joita ei uskoisi 8 vuotiaan edes kiinnostavan jne. Minä kyllä veisin tutkimuksiin, mutta voin kertoa, että vaikka diagnoosi tulisikin, se on valtava helpotus. Nyt kun tietää, että esim. hiustenleikkuu on kauhistuttavaa lapselle, osaa itse opetella keinoja jotka helpottavat. Meillä esim. luvataan lukumäärä sille, montako kertaa koneella "ajetaan" päätä ja poika laskee kertoja ja sinnittelee paljon paremmmin eikä saa hysteeristä kohtausta.