ajan!! Alkaa todella jo kyllästyttämään tämä... Jos, uskaltaisin niin voisin ehkä olla onnellisempi kuin koskaan ikinä... Mutta, järki sanoo, että turha edes yrittää... Saa vain näpeilleen... :/ pelkuri mikä pelkuri...
Yritän unohtaa sinut kokonaan. Ehkä joskus taas kohdataan.
Yritän unohtaa sinut kokonaan. Ehkä joskus taas kohdataan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kenelle tämä on?
Todellinen sieluntoveri hän on minulle. Harmi vaan kuin kaikki ei ole niin yksinkertaista. Elämä on...niinpä.
samanlaista pähkäilyä täällä
minkäänlaiseen tulokseen sen suhteen, mitä tekisit...? :)
se sinne pelkuruuden puolelle kallistu
Harmi vaan. Elämä on kakkaa... :D :/
Onko sinulla tunteita vai ajatteletko vain järjellä? Jos sinulla ja
hänellä on tunteita, niin tehän olette samalla viivalla.. Oletko sinä
tuntenut häntä kohtaan jo kauan noita tunteitasi? Jos se ei ole hetken
ailahdusta, niin siihen kannattaa toki panostaa. Tunne rohkeasti! :)
Eräs nainen, jota niin syvästi olen ihaillut voisi ehkä kirjoittaa
samoin sanoin kanssasi. En kyllä tarkalleen tiedä, mitä hänen päässä
liikkuu... Sen tiedän, että häneen voisin rakastua, jos hän vain
tuntisi tai uskaltaisi tuntea... :)
ja paljon, hyvinkin sekalaisia sellaisia. Pidän miehestä todella paljon, mutta tavallaan tuntuu typerältä pitää hänestä kuitenkin... Saattaa kaikki ihanuudet olla omissa mielikuvissaan vain. Saa nähdä mitä tästä kehittyy, koska en todellakaan saa häntä pois mielestäni vaikka haluaisinkin... :)
näet ja tiedät sydämessäsi, jos hän pitää sinusta ja arvostaa sinua. Vai onko näin?
Jos tuntee paljon, niin ainahan on "teoreettinen" mahdollisuus, että siinä voi satuttaa
itsensä... Jos hän edes jonkin verran kunnioittaa sinua, niin se on jo iso plussa! :)
Luota itseesi ja ole oma itsesi! :) Se riittää hänelle, jos hän on se oikea..
En saa myöskään häntä pois mielestäni, joten olen jo luovuttanut sen suhteen.
Ajattelenkin, että ei minun edes tarvitse unohtaa häntä.... :)
Saitko mitään selkoa viestistäni? ;)
Hyviä neuvoja... :) Tunne vahvistuu päivä päivältä, että hän kyllä pitää minusta...
Järki sanoo: "Unohda se mies, ei hän kuitenkaan enää välitä sinusta ja nolaat itsesi lopullisesti jos vielä näin pitkän ajan kuluttua otat häneen yhteyttä. Ja koska olette liian erilaisia, ei juttunne kuitenkaan loppupeleissä onnistuisi!" ym...
Sydän taas sanoo: "Älä unohda sitä miestä vaan tee jotain asian hyväksi. Ehkä hänkin (jostain kumman syystä =P) välittää sinusta ja haluaisi tutustua paremmin. Voisitte olla onnellisia yhdessä."
Oon niin kurkkuani täynnä omaa saamattomuuttani. En tiedä mitä tekisin, kun kuitenkin mietin Häntä joka päivä :( Jos hän olis vaan joku mitäänsanomaton ihastus niin olisin varmasti unohtanu hänet jo aikapäiviä sitten.
Yritän silti keksiä itselleni (teko)syitä miksi ei kannata ottaa yhteyttä. Tää on niin tätä...