Vauvan karsastus

Älä huoli tai turhaan sure, nykyään karsastusta osataan hoitaa todella hyvin. Todennäköisesti asia hoituu ihan peittohoidolla, eli karsastava silmä pakotetaan käyttöön peittämällä toinen silmä "merirosvolapulla". Jos näön tarkkuudessa on vikaa, lapsi joutuu tietysti käyttämään silmälaseja.
Hoito ei ollut niin hyvää silloin kun itse olin pieni 70-luvun lopussa. Karsastan nyt aikuisenakin. Karsastus on hyvin pieni vaiva, eikä haittaa minuakaan millään tapaa. Silmälasit ovat käytössä, mutta näön takia joutuisin niitä käyttämään joka tapauksessa.

Oliko muuten lapsesi ennenaikainen? Karsastus on kuulemma yleistä keskosilla.

Nykyään karsastus osataan hoitaa hyvin, joten ei syytä huoleen. Tietenkin asia pohdituttaa oman lapsen kohdalla. Kerran asia selvästi mieltäsi painaa, niin ehdotan, että otat taas lääkäriin yhteyttä jos kutsua silmälääkärille ei piakkoin ilmesty.

Jaksamista, muista nauttia lapsesta!

Minä aloin karsastamaan vasemmalla silmälläni sisäänpäin noin 6kk:n ikäisenä. Olin myös jonkinlaisessa silmäleikkauksessa n.5-vuotiaana, jonka jälkeen sain lasit ja kuljinkin valkoinen lappu vasemman linssin päällä jonkun aikaa.

Silmälaseja käytin, koska ne ainoat jotka saivat silmäni katsomaan suoraan. Karsastus (näkyvä) on silmän lihaksen vaimattomuutta.. eli olisi pitänyt ajoissa jumppauttaa ja laittaa lappuja silmän päälle ja..ja..ja.. no mutta hengissä vielä ollaan ja hoidotkin parantuneet sitten 80-luvun.

Karsastus ei haitannut normaalia elämääni. Käytin laseja ja piilolinssejä. Norm.näkyvän karsastuksen omaava saa aika monesti plus-lasit..niinkuin minäkin sain ja kaikki he joiden tiedän myös karsastavan.

Kävin nyt 2-vuotta sitten LASIK-leikkauksessa jolla karsastus saatiin kokonaan pois eikä lasejakaan tarvitse enää käyttää .. tämän tein ihan sen vuoksi, että minulla oli todella paksut lasit. Muutoin karsastus ei minun elämääni haitannut yhtään.

Vauvat karsastavat normaalisti ihan pieninä, koska he eivät pysty vielä kohdistamaan katsettaan täysin. Ajan kuluessa karsastuksen pitäisi pikkuhiljaa hävitä, mutta jos käy niin, että lapsesi karsastaa vielä vuodenkin päästä niin hän vain tulee saamaan silmälasit ja elämä jatkuu. .. Kuitenkin minulla itselläni 2-lasta jotka kummatkin karsastivat aikansa ja nyt karsastus on täysin kadonnut. Vanhempi tosin hetkisitten diagnosoidun diabeteksen vuoksi saattaa saada ne silmälasit ihan muuten vain.

Tänään minun tytölle määrättiin silmälasit sisäänpäin karsastamisen vuoksi eli on hajataittoa (silmälääkärissä juostu ja magneettikuvissa sun muissa tutkimuksissa käyty 4kuukauden ikäisestä lähtien). Hiukkasen jännittää kuinka noin pieni vielä osaa laseja käyttää, mutta lupailivat lasien takaavan normaalin näönkehityksen ja luultavasti jossain vaiheessa voi jättää lasit pois hajataiton korjaannuttua (on kuulemma hyvä alkaa hoitamaan sitä jo näin varhain, kun kauhistelin silmälasien ostamista näin pienelle). Tytölläni on myös todettu silmän värve, joka luultavasti tuli esiin tämän karsastamisen vuoksi selkeämmin (siitä johtuen peittohoittoa ei meillä ole, ettei silmän värve pahene, laseissa on pienet vahvuudet, jotka korjaavat hajataittoa). Itsekin olen surrut aikani lapseni simmuja, mutta totesin sitten, että eipä se maailman loppu ole, kun tyttöni ainakin muuten on iloinen ja nauravainen ja kehittyy normaalisti. Tsemppiä sinnekin päin, kyllä kaikki aina tuppaa järjestymään jollakin tavalla. Ja nythän se on hyvä, että asiat alkavat lutviintumaan ja pääsette silmälääkärin tutkimuksiin. (P.S. Itselläni oli lapsena, 80-luvun alussa silmälasit ja "merirosvolappu" toisen silmän päällä, kun toinen silmäni dominoi mistä karsastamiseni johtui. Lasit sain kuusi vuotiaana ja lappua pidin jonkin aikaa dominoivan silmän päällä ja 12 vuotiaana jätin silmälasit pois. Enkä tänäkään päivänä, melkein kolmikymppisenä, tarvitse enää laseja. Karsastamisen pystyy siis oikein hoidettuna kyllä korjaamaankin. Kysyy vain pitkää pinnaa, että saa lapsen pitämään laseja. Muistan vain kuinka itse kapinoin laseja vastaan.)