Hyvä itsetunto ei olis pahtitteeksi! Olen yksinäinen , ilman ystäviä ja niin vit.. YKSIN!!! Mitä teen!? Olen huonon itsetunnon huippu ja pelkään, esim. puhua luokassa tai vastata, itken yksin jos minulle nauretaan enkä tiedä mitä tehdä! Apua!!! Miten parantaa SURKEAA itsetuntoa!!!????
Hyvä itsetunto??? Mikäs se on...? Eipä ole törmätty....
.... =-(
11838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Omat ongelmani eivät ole aivan noin pahaa luokkaa, mutta täytyy sanoa, että en uskalla moniakaan asioita yrittää, kun pelkään epäonnistuvani kuitenkin.
Tiedän kuitenkin, että huono itsetunto on osittain luulotautia, eli ihminen luulee olevansa huonompi mitä oikeasti onkaan.
Itse en uskalla kuitenkaan esiintyä mitenkään itsevarmana, koska pelkään, että muut pitävät minua hölmönä, kun en tajua omaa huonouttani.
Itsetuntoa voi parantaa ainakin onnistumalla ja saamalla positiivistä palautetta, kehuja ja tutustumalla ihmisiin jotka osaavat arvostaa sinua, mutta miten niitä voi ansaita? Sitä älä kysy minulta, kun en itsekkään tiedä.
Pitää kait vaan uskaltaa yrittää uudestaan ja uudestaan...
Kiitos että viitsitte vastata! Kaikki ihmiset ovat karttaneet minua jo pienestä pitäen, joten kai tähän on jo tavallaan tottunut....
Parhain tohon kuulemani neuvo olis ehkä miettiä asioita, joissa olet hyvä ja keskittymään sitten niihin... Tosin jos oma mottoni on "average- allways", en ehkä ole oikea tyyppi kertomaan tuota. Parasta kai toivoa, että joskus sen on pakko löytyä.
Miettiminen on hyvä, mutta olen itse aikamoinen murehtija. Mietin paljon ja harrastan piirtämistä, lukemista, kirjoittamista vapaa ajalla, soittamista ja kuuntelen lisäksi musiikkia, soitan pianoa ja kuuntelen kaikenlaista musiikkia hevistä klassiseen. Olen myös innostunut tanssista. Jotenka siis harrastuksia riittää. Onko muita ehdotuksia???
Olen 50v ja minulla on huono itsetunto, jännitän muiden seurassa, vaihdevuosioireitakin. Mutta kun on elänyt "näin vanhaksi", tietää myös mistä nauttii: hyvä kirja, luonto, ulkoilmassa liikkuminen, leipominen ja muu käsillä tekeminen (jossa olen aina ollut kehno). Matkustus ja vieraat kielet ja kulttuurit. Kouluikää ei kestä iänkaiken, sitten pääset niihin asioihin mitkä oikeesti kiinnostaa. Mieti mitä ne vois olla. Olen varma että olet mitä suloisin nuori!
Olen hyvin kiitollinen elämäni hyvistä tapahtumista mutta ne unohtuvat huonoja nopeammin.... Kunnioitan vanhempia ihmisiä ja viihdynkin, itseasiassa paremmin aikuisten seurassa keskustellen asioista. Luen paljon sekä tiina -kirjoja, että salapoliisi ja muita kertomuksia. Rakastan myös kirjoittamista ja olen (ainakin laulunopettajan sanojen mukaan) moni lahjakkuus taide-, ja taitoaineissa. :-)
ei auta muu kun ottaa itseä niskasta kiinni!
aloita harrastus..
itselläni oli vuosi takaperin huono itsetunto, mutta kaverini lisäsi itsetuntoani, tajusin että kaikki ei voi olla hyviä samoissa asioissa,
kiitos kaverini! :) asit alkaa näyttää paremmilta.
Mulla ei ole kavereita kuin yksi... Se asuu toisella puolella Suomea ja mä olen ihan yksin koulussa ja kotona. Ei kamuja... Elämä on kovaa ja se ei suo aina hyviä hetkiä... Mulla on harrastuksia, mutta ei ne oikein auta, kun jokainen mun koulussa karttaa mua, kuin ruttoa... Mä olen yhtä tervetullut... Mä en vaan tiedä miksi ne kaikki vihaa mua... Se että mä viihdyn paremmin aikuisten seurassa ei johdu muusta kuin kurista. Kun opiskellaan niin silloin opistkellaan. Ei höpötetä kamun kaa. Kyllä mä ymmärrän sen että on asiaa, mutta on sitä aikaa muullonkin. Tosin syynä voi olla myös perhetekijät, kun isä on entinen suntio ja suunnilleen kukaan ei meidän koulussa Jumalasta perusta. Mä EN OLE tavallinen, kyllä mä sen tiedän, mutta tarkottaako se sitä että mun pitäs olla aina yksin...? Kiitos kuitenkin vastauksesta....
jos ihmiset valitsee kavereita vanhempien taikka kodin perusteella niin elämästä tulee hiton vaikeeta.
Kuule ne koulussa olevat ihmiset on aika piip porukkaa. kaikki on erinlaisia, äidilläni oli nuorena aivan sama ongelma, mutta arvaa millä se ratkastiin? puhumalla, rohkeesti nytten muiden juttusille :)
rohkeutta se vaatii, mutta kyllä se palkitaankin :)
En oikein tiedä... Mun pitäis puhua, mutta mä en ymmärrä miksei kukaan pidä musta... Mä olen erilainen, tiedän sen, mutta eikö se ole just hyvä? Mä en halua olla samanlainen ja massaa... Mä olen persoona... Miksi kaikki vihaa mua? Mitä mä olen tehnyt väärin? Mä yritän aina parhaani, mutta eikö se riitä?
Ehkä olet ettiny seuraa vääristä ihmisistä. Sanot että olet erilainen, persoona..... jos hankkisit kavereita muualta kuin massasta.. erilaisia värikkäitä, räiskyviä persoonia löytyy kyllä. :) tsemppiä