Saisinko taas kokemusperäistä tietoa? Voiko läheinen mitenkään havaita etukäteen? Esim. hengityksen muuttumisesta, levottomuudesta tms.
Ja voiko estää mitenkään kohtausta, jos se on vasta alkamassa?
Kiitos.
Ja voiko estää mitenkään kohtausta, jos se on vasta alkamassa?
Kiitos.
Vastaukset 25
Vanhimmat
yöllä tulee paljon kohtauksia ja varmaan puolistakaan ei olla tietoisia.Mies huomaa JOS on hereillä kun jalat alkaa mykimään ja hengitys on hyvin pinnallista.Miten pitemmän aikaa läheinen sitä katsoo se tuntee paremmin kohtauksesi kuin omat taskusi.
Kohtauksia ei voi estää muuta kun tietysti lääkityksellä ja tarkittaessa jos tarpeeksi paljon kohtauksia tulee niin ensiapuna ainakin itsellä ollut jo vuosikaudet sterolidia joka ei tietystikkään muutakuin helpota kouristuksia.
suuhun,koska usein on kyse suolakrampista,omaan suuhun jos ite sairastaa on vähä vaikeeta unessa laittaa,mut jos toine kramppaa nii sille
puhuu asiaa !
Kokeilkaa ja heti sitä suolaa,
kun kohtaus alkaa.
mutta on myös tiedettävä että kyse on varmasti suolakrampista eikä kohtausksesta.En sanoisi ukolle että pistä suolaa mun suuhun kun kouristan,hyvin mahdollista että sormi olisi sen jälkeen vatsalaukussa.
tarvii oikeat suolat,muute tulee krampit,nähkääs sähkö virtaa suolassa,sokerit on lihasten poltto-aine,käske ukkos pistää suolat vaa huulies välii,ettei sormi katkee ja jos tahtoo oikee pohjanmaan kautta,nii puukiila avuksi
sulle
Pan-suola -juttu sama kuin alhaiset suola-arvot yleensä ottaen? Muistelen, että tällä palstalla oli ammoin juttua Pan-suolan haitallisuudesta epiläisille? Olen ihan sekaisin näiden suolojen kanssa :( Ja riittääkö se ripaus P-suolaa, vai pitääkä sitä ihan "päntiönään" (=jatkuvasti) nautiskella?
mite käy,mäki oon kokeillu nii montaa sorttia,ehkäpä määrätty ruokayhdistelmä tepsii,iha ihmine kuin syntyis uudestaan,kun pystyy hallitsemaan ruumistaan,ei kramppeja t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
kokeilla, kiitos neuvosta ;) Juuri nyt on kehon hallinta hyvällä mallilla; tulin juuri lenkiltä ja endorfiini kohisee suonissa (vai missäköhän se kohisee, erittyy sitä kuitenkin).
ko pystyt urheilemaan,mulla on noita johtumisvaivoja sydämmes,mun urheilut on urheiltu,juu enne mentii lujaa pitki metsiä,noo yritetää¨pärjäillä,härmäs sataa lunta,tulin just hammastohtorista jaa on huuli paisuksis
viimeinen virhe on mennä toisen suuhun tukkimaan jotakin,siis kun ei ole kyse mistään suolakrampista.
kaksmielisyyttä t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
on parempi ja sitä voi pienessä esim. lääkerasiassa pitää aina mukana ja
ottaa tarvittaessa.
Trileptal ja on muitakin jotka laskee
suola-arvoja niin silloin täytyy
itse huolehtia,
että kohottaa suola-arvot takaisin ylös.
Laskun huomaa kun alkaa huimaa tai
muuten heikottaa.
Kokeile =)
saat tiputukses t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Itsellä ollut heikko olo pitkään vaikka syönyt hyvin. Alkoi taas heikottaa ja hirman huimata mutta kun otti pikkusen suolaa niin helpotti.
Vereen lisätään tiputuksessa tarvittavia aineita ja ei todellakaan ole sama kuin veri. Voi sun "tietoja".
annettavan t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Pelkkää ruokasuolaa kai se on eli natriumkloridia, jotta nestetasapaino palautuu kuivumisen johdosta.
Tietenkin vertakin voi tiputtaa ja pitääkin mm. leikkauksessa.
Henkilön, jolla on epilepsiakohtaus meneillään suuhun ei saa laittaa mitään. Se aiheuttaa tukehtumisvaaran. Itse käytän Trileptal lääkettä 600mg 600mg siinä on sivuoireena hyponatremia(elikkä suolan puute). Minulla on aina mukana merisuolaa( vain ja ainoastaan puhdasta merisuolaa). Otan sitä rakeen tai muutaman suuhun,kun on heikottava ja huono olo. Se auttaa, vaikka neurologi sanoi ettei suusta otetulla suolalla ole merkitystä.Tiedän, että on. kokemuksesta. Sanoin sen myös viimeksi neurologille.
EN ymmärtäny, siis kohtauksen alussako suolaa suuhun. Miten se voisi auttaa, eihän se ehdi verenkierron kautta imeytyä, jos kohtaus jo alkaa? Vai lyhentääkö se kohtausta? Loiventaako?
Vai auttaako sen jos herättää toisen, jolloin tietysttä unenvaiheesta alkava kohtaus sammuu, koska tuota univaihettahan ei ole valveilla ollessa. Mieheni yölliset kohtaukset ovat pelottavia, en ole tottunut niihin vielä, ja herään kaikkiin normaaleihinkin korinoihin. Olen ihan väsynyt...Hän kramppaa niin kovaa, että putoaa aina sängystä, sitten on hyvin sekava ja touhuileva ja rajoittettaessa todella aggressiivinen. Siksi mietin sitä ennalta ehkäisyä.
Tietääkö kukaan omaisten vertaistuki sivustojen osoitteita.
Pystyn hyvin ymmärtämään huolesi miehesi sairaudesta, ja sen että haet keinoja lieventääksesi hänen kohtausoireitaan ja ennen kaikkea keinoja ennakoida kohtauksen tuleminen.
Minun miehelläni on ollut epilepsia 15 vuotta, mutta hän oli täysin kohtaukseton kymmenen vuotta lääkehoidon avulla, kunnes alkoi tulla epämääräisiä oireita, joita ei vieläkään täysin yhdistetä hänen epilepsiaansa -tutkimukset ovat vielä kesken. Kuitenkin olen nähnyt kaksi selvää epilepsiakohtausta, molemmat tulivat kun lääkitys vaihdettiin näiden epämääräisten oireiden vuoksi keppraan, nyt on kyllä taas tehty uusi lääkemuutos, joten ehkä - toivottavasti- nämä kaksi selvää epilepsiakohtausta olivat keppran provosoimia. Ensimmäinen kohtaus oli selvä GM ilman suurempaa jälkisekavuutta, toinen kohtaus ei ollut selvä GM, pientä kouristelua oli, mutta mieheni pystyi pelottavasti toimimaan ja liikkumaan kohtauksen ollessa päällä, hän oli hieman hyökkäävä ja jotenkin harhaisen oloinen, lopulta meni lasten sänkyyn nukkumaan. Tämän kohtauksen jälkeen keppra vaihdettiin lamictaliin ja kohtauksia ei ole tullut, mutta minulle jäi tuosta viimeisimmästä "kauheasta kohtauksesta" pelot että vastaavanlaista tulee jatkossakin, ennen kaikkea nukkuessa. Olen alkanut tarkkailemaan miestäni jatkuvasti, ja olen hänestä koko ajan huolissani. Häntäkin varmaan stressaa ainainen tarkkailuni ja kyselyni onko kaikki ok. Mieheni ei tunnu elävän itse onneksi jatkuvassa kohtauspelossa, minä huolehdin hänenkin puolestaan. Meillä on hyvin pienet lapset joita minä hoidan koska en voi/uskalla jättää lapsia yksin mieheni hoitoon, lisäksi minä olen nyt se joka hoitaa perheen juoksevat asiat koska mieheni ei aja tällä hetkellä autoa. Olen onnellinen siitä että mieheni on epilepsiasta ja lääkityksestä huolimatta niin terve että pystyy elämään normaalia elämää, hänellä ei ole koskaan ollut masennusta ja hän hoitaa hektisen työnsä loistavasti. Toivon vain että minäkin jossain vaiheessa oppisin elämään epilepsian kanssa niin ettei huoli olisi mielessäni koko ajan.
rauhallisuutta vaa,imeytyyhä nitrotki vereen suusta,miksei suola,mut muista pan-suola
Täytyypä rohkaistua kokeilemaan. Viitsitkö vastata vielä kerran. Auttaako enää, kun jo krampaa tai on jälkiunessa? Eli lyhentää ja loiventaa.
Tiedätkö mitään mikä sen aggression kanssa kannattaisi tehdä? Voiko olla niin sekava, että on suorastaan harhainen (uskoo esim. olevansa hyökkäksen uhri)
Varmaan tosi rasittavaa, kun et voi öitäkään rauhassa nukkua. Olisi kyllä tärkeää, että voit nukkua tarpeeksi, kun päivälläkin nämä asiat rasittaa ihan tarpeeksi. Lisäksi huoleksesi jäävät epil. takia monet muut juoksevien asioiden hoitamiset. Eikö ole mahdollista, että miehesi nukkuisi edes toisinaan eri huoneessa, johon makuupaikka järjestetään niin, ettei putoamisen vaaraa ole? Vai pelkäätkö hänelle tapahtuvan jotain, jos et ole paikalla kohtauksen sattuessa?
vertaistuesta ja mahdollisista kokoontumisista.
http://www.epilepsia.fi/index.phtml?menu_id=267&lang=1