Juolahtipa mieleeni, että joutuvatko nekin raukat helvettiin, jotka tyytyvät tämän elämän tuomiin iloihin, joita löytyy kun etsii tarpeeksi kauan? Mikä teidän lestadiolaisten yleinen käsitys taivaasta ja helvetistä on? Voisiko olla näin, että fantasia taivaasta muodostuu kun on elänyt tarpeeksi kauan tätä elämää löytämättä mitään pysyvää onnellisuutta? On luotava mielikuva paikasta, keksittävä keino miten sinne pääsee, keino löytyy helposti raamatusta, sitten sekopääksi leimaantumisen vastapainoksi tulkitaan helvetti sellaiseksi kuin sen on raamatussa väitetty olevan ja tuomitaan muut ihmiset sinne?
Onko syntiä yrittää etsiä pahuuden keskeltä rakkautta ja muita asioita, niin että ne tuntuvat niiltä itseltään pahuuden ansiosta? Onko elämä kuin pienoismalli taivas-helvetti -asetelmasta? Osa joutuu kärsimään, jotta osa voisi elää onnellista elämää koska luonnonvarat ja muut eivät jakaudu kaikille tasaisesti. Perustuuko helvetin ja taivaankin jako tähän samaan periaatteeseen?
Uskovaiset tuomitsevat kaikista mieluiten helvettiin sellaisia jotka pelkäävät etsiä ymmärrettävistä syistä vastauksia raamatusta. "Ne pelkurit jotka eivät uskalla seurata Jeesusta joutuvat..". Onko niin viaton asia kuin pelko syy tuomita ihminen helvettiin? Yleisesti ottaen näiden herätysliikkeiden ajatusperiaatteet vaikuttavat aivan kuin äärioikeistolaisen politiikan periaatteilta.
Kysymyksiä lopuksi mikä on teille ollut suurin syy etsiä totuutta? Etsittekö totuutta sen itsensä takia vai haluatteko oppia kuinka rakkaudesta voi saada kaiken ilon irti? Kun olette löytänyt totuuden ajattelettko että "Nonni nyt mä sen tiän .. ite meen taivaaseen sinä meet helvettiin" ja tyydytte siihen? Vai onko usko teille keino pyrkiä saamaan tästä elämästä kaikkea hyvyyttä irti mahdollisimman paljon?
Onko syntiä yrittää etsiä pahuuden keskeltä rakkautta ja muita asioita, niin että ne tuntuvat niiltä itseltään pahuuden ansiosta? Onko elämä kuin pienoismalli taivas-helvetti -asetelmasta? Osa joutuu kärsimään, jotta osa voisi elää onnellista elämää koska luonnonvarat ja muut eivät jakaudu kaikille tasaisesti. Perustuuko helvetin ja taivaankin jako tähän samaan periaatteeseen?
Uskovaiset tuomitsevat kaikista mieluiten helvettiin sellaisia jotka pelkäävät etsiä ymmärrettävistä syistä vastauksia raamatusta. "Ne pelkurit jotka eivät uskalla seurata Jeesusta joutuvat..". Onko niin viaton asia kuin pelko syy tuomita ihminen helvettiin? Yleisesti ottaen näiden herätysliikkeiden ajatusperiaatteet vaikuttavat aivan kuin äärioikeistolaisen politiikan periaatteilta.
Kysymyksiä lopuksi mikä on teille ollut suurin syy etsiä totuutta? Etsittekö totuutta sen itsensä takia vai haluatteko oppia kuinka rakkaudesta voi saada kaiken ilon irti? Kun olette löytänyt totuuden ajattelettko että "Nonni nyt mä sen tiän .. ite meen taivaaseen sinä meet helvettiin" ja tyydytte siihen? Vai onko usko teille keino pyrkiä saamaan tästä elämästä kaikkea hyvyyttä irti mahdollisimman paljon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
taivaasta ja helvetistä: ne ovat tilojen muutoksia ihmisellä muussa kuin fyysisessä ruumiissa kuolemanjälkeisessä elämässä. Ensin on kiirastuli. Tuomitsemme itse itseämme jumalallisen henkemme tai olemuksemme valossa. Ulkopuolista tuomaria ei ole. Sen jälkeen on Taivas-tila. Sitten joskus uusi maallinen olemassaolo uudessa ruumiissa. Ikuista, päättymätöntä helvettiä ei ole.
Edellinen elämä(t) määräävät olosuhteet, joihin synnymme ja joita kohtaamme. Oikeudenmukaisuus toteutuu aina kaikkien kohdalla. "Epäoikeudenmukainen" kärsimys johtuu menneisyydestämme, mikä tarvitsee sovittaa. Sovitamme siis edellisen elämän toimia ja tekoja jokaisessa maallisessa olemassolossa. Syntiä, pahaa on epäsointu. Sitten, kun vallitsee sopusointu ja tasapaino loppuvat ruumistukset. Jeesus(sanottu myös toiseksi Aatamiksi) ei sovittanut tai tasoittanut meidän syntejämme, vaan ensimmäisen Aadamin(syntiinlankemus) kristillisessä mytologiassa. Nämä molemmat teot, sekä Aatamin että Jeesuksen, ovat jokaisen ihmisen osa. Voisko olla totta?
Tarkoitatko että sielu vaeltaa ruumiista toiseen sielunvaellusopin periaatteiden mukaisesti? Se kuulostaa varsin järkevältä että Aadamin ja Jeesuksen teot ovat jokaisen ihmisen osa. Se selittää järkevästi hyvän ja pahan kohtaamisen. Mutta jos epäoikeudenmukainen kärsimys johtuu edellisen elämän teoista, se sotii kristinuskon pääperiaatteita vastaan jollain tavalla. Ruumiithan ovat kuin naamiaisasuja ja jokaiselle sielulle arvotaan sellainen.
On kyllä houkuttelevaa ajatella että sielu vaeltaisi maapallolla eikä elämä olisi vain yksi matka yhdenlaisine kokemuksineen.
sielun ja ruumiin lisäksi. Henkisielu menee hedelmöyttyneeseen munasoluun. Henkimaailmassa on yksikköjä(monadi) enemmän kuin täällä. Niistä jotkut joskus tulevat maanpäälle ruumiiseen
Helvetin historia, kirkkoherra Kari Kuulan kirjoittama. Helvetti keksitty juttu jo ennen kristinuskoa.
on ,eihän se uskovaista kosketa!