Eikös abortti ole sallittu vain tiettyyn rajaan asti? Se raja on määritelty siten, että kun on tarpeeksi kauan ollut raskaana, sikiö alkaa muistuttaa niin paljon ihmistä, että se siis määritellään yksilöksi. Tämän "rajan" jälkeen aborttia ei saa tehdä, paitsi ehkä jos hankkii erityisluvan.
Siis huom. eihän sikiö ole elävä ihminen ennnen kuin sen sydän alkaa lyödä ja muut elintoiminnot näkyä! Sitä ennen se on vain solumöykky, me kaikki olemme alussa olleet vain kasa soluja. Miksi se on niin vaikea hyväksyä?
Itse tekisin heti abortin jos nyt tulisin raskaaksi (huom. olen ollut vakituisessa suhteessa pien jo kaksi vuotta, joten lapsi ei sinänsä olisi mikään katastrofi), koska en yksinkertaisesti halua tulla vielä äidiksi! Lapsi pilaisi nuoruuden ja opiskelut... En halua lasta ennen kuin olen varma että voin taata sille hyvän elämän. Jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu, miksi siis synnyttäisin lapsen tähän julmaan maailmaan, ellen lasta edes halua?
Siis huom. eihän sikiö ole elävä ihminen ennnen kuin sen sydän alkaa lyödä ja muut elintoiminnot näkyä! Sitä ennen se on vain solumöykky, me kaikki olemme alussa olleet vain kasa soluja. Miksi se on niin vaikea hyväksyä?
Itse tekisin heti abortin jos nyt tulisin raskaaksi (huom. olen ollut vakituisessa suhteessa pien jo kaksi vuotta, joten lapsi ei sinänsä olisi mikään katastrofi), koska en yksinkertaisesti halua tulla vielä äidiksi! Lapsi pilaisi nuoruuden ja opiskelut... En halua lasta ennen kuin olen varma että voin taata sille hyvän elämän. Jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu, miksi siis synnyttäisin lapsen tähän julmaan maailmaan, ellen lasta edes halua?
Vastaukset 51
Vanhimmat
Aivan! Olen samaa mieltä kanssasi.
Sikiö on siis ihminen, kun se alkaa muistuttaa "niin paljon" ihmistä. Kuinka paljon? Millä kriteereillä ja kuka ne määrittelee? Miksi aborttiraja vaihtelee eri maissa, eivätkö ihmiset kaikkialla olekaan samoja? Voiko ihminen nyös menettää ihmisyytensä jos kriteereiksi asetettavat asiat - esim.sydämenlyönnit - lakkaavat? Voidaanko ihmisen elämän oikeutus määritellä toisen ihmisen halujen kautta?
tiukkaa teksitä ja mielipiteitä..
suruttaa lukea ja ajatella koko asiaa. abortti on vaikea paikka tytölle/naiselle ja sen läpikäynti koskettaa vuosienkin jälkeen.. jos pääsee läpi ikinä? abortti ei ole murha, se on 12 raskausviikolle asti "sallittu" toimenpide; "solumöykky" on elämän suurin ihme, möykky josta kasvaa pienestä siemenestä kaunis ihminen..! eikä raskaus koskaan saisi olla "häpeä" tai "epätoivottu" - harrastaahan sitä seksiäkin (perimmäinen yhdynnän tarkoitus ei ole HUVI) ja vastuu kyllä 9kk:n odotusaikana kasvaa äidiksi ja isäksi..ja valmenteutuminen lapsen tuloon, HALUTUN lapsen syntymään, suojelemaan tähän "julmaan" maailmaan..
itse olen kokenut kaksi erilaista aborttia ja päätökseni tehnyt ja pitänyt vaikka vaikeaa oli. viimeisen kerran jälkeen olin niin rikki, yksin, että ihme että olen selvinnyt! onneksi ystäviä on, ihmisiä jotka kuuntelevat.. ja oma rakas (abortteja ei hänen "möykyilleen") ja suunnitelmissa tulevaisuus (naimisiin kesällä, lapsia..?).. ja, muistuttaisin vielä, ettei aborttia tehdä koska "musta tuntuu siltä etten ole vielä valmis" (ellei ole alle 18v)!! järki ja kortsut käyttöön!!
Pari pikkuseikkaa tuli mieleen näistä vastauksista. Ensinnäkin en minä ole sitä "ihmismäisyyden rajaa" keksinyt, kai joku alaan perehtynyt voisi kuvailla tuon rajan tarkemmin kuin minä.
Ja on ehkä tarpeen huomauttaa vielä, että toki syön pillereitä, eli ehkäisy on kunnossa, mutta eihän mikään ehkäisy ole sataprosenttisen varma, joten JOS vahinko sattuisi niin sitten tekisin abortin.
Ja tuosta abortin vaikeudesta unohdin aivan mainita, että uskon toki sen olevan kauhea kokemus, varsinkin jos sitä alkaa miettiä tyyliin "olen tappanut oman lapseni"...
Sinulle, Lumienkeli, vielä sanoisin, että ymmärsinkö vain väärin, vai tarkoitatko tuossa viestisi lopussa, että VAIN alle 18-wee voi sanoa ettei ole valmis? ja sen jälkeen pitäisi ottaa vastaan kaikki lapset jotka ovat tullakseen? Tässä tuli mieleen taas se perinteinen kypsyysasia, että "kaikki kehittyvät eri tahtiin" (kylläpäs kuullosti tätimäiseltä...) joten joku voi olla valmis kantamaan vastuun lapsesta jo 16-vuotiaana, toinen ei vielä 20-vuotiaanakaan.
On ehkä tarpeen kertoa vielä oma ikäni. Täytän pian 18 vuotta, ja kultani täytti hiljattain 20.
Kyselkää ja kommentoikaa lisää, perustelen mielelläni kantaani.
hoitsun näkökulmasta voisin kertoa, että ehkäisypillerit (ei MINI-) on teholtaan 98% luokkaa eli luotettava ehkäisy (ja silti raskaaksi vaikka pillerit+kortsu).. kortsu hyvä tautien ehkäisijä jos irtosuhteita..ja toiset tykkää?!
ikäperusteet on helpommat alle 16/18vee. siitä eteenpäin "perusteltuna" ab menee esim. taloudell. ongelmina (esim asuu kotona) tai "miehestä ei tietoo" (irtosuhde, väkisinmakuu..). mitä vanhempi ja parisuhteessa, sitä vaikeampi perustella syytä.. mutta SYY pitää aina kertoa eikä se todellakaan ole helppo hetki. ja: DRAGON: koskaan ei pidä ajatella "tapoin lapseni"...! se on vaikeaa jo ilman sitä ajattelutapaa.. =/
//lisää ajatuksia? kohtalotovereita?
Alkion sydän alkaa sykkiä 8 viikon ikäisenä. Silloin sitä aletaan kutsua sikiöksi. Abortin saa lähes millä perusteella tahansa 12 viikkoon asti. Suurin osa aborteista tehdään silloin kun sikiön sydän jo lyö. Eli jos sitä pidät ihmisyyden rajana, niin kyllä siinä ihmisen tapat.
Että sydän sykkii jo noin aikaisin...? noh, edelleen, en minä sitä "rajaa" ole keksinyt. Oletin vain että sillä sydämen sykkimisellä ja ihmismäisyydellä olisi ollut abortin "rajan" kanssa enemmänkin tekemistä... ei kai sitten.
Huomautan, etten koskaan ole tehnyt aborttia! Mutta tuo tosiaan laittoi miettimään, että sittenhän siinä kyllä tavallaan tappaa jonkun, jos sikiön sydänkin jo lyö...??? ääh... en tiedä.
lapsi pilaisi nuoruuden ja opiskelun...no kyllä tuttuni ovat tulleet äideiksi 17 vuotiaina ja käyneet lukion normaaliin tapaan. onhan se tietysti tapauskohtausta, eikä kaikille äitiys sovi mutta sinähän tuossa vaan ilmoitat, että et olisi valmis rakastamaan lastasi. Onneksi kuitenkin on vielä ihmisiä jotka rakastavat lapsiaan, tulkoon toivottuina tai ei toivottuina.. Sitäpaitsi mistä sinä ikinä tiedät, että voit taata lapselle hyvän elämän. Ei tuollaista voi kukaan tietää, vai oletko ennustaja? Jos jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu (syntymään) niin jokaisella lapsella on silloin oikeus olla haluttu (syntymään). Tuo lause kääntyy sinua vastaan.
En tietenkään voi tietää että annanko sitten joskus lapselle hyvän elämän! Kunhan vain pohdiskelin, että jos en lasta toivo, niin tuskin silloin ainakaan antaisin sille kovin hyvää kotia. Siispä tekisin vahingon sattuessa abortin. Lapsen "antaisin tulla" vasta sitten kun kultani kanssa olemme valmiit, koska silloin lapsi olisi toivottu, ja silloin meillä olisi paremmat edellytyksen siihen hyvän kodin antamiseen!
Tuli vain mieleeni tälläinenkin asia... tämä menee ehkä hieman asian vierestä, mutta oletteko miettineet miten abortit vaikuttavat maailman väkilukuun? Maailma on pian ylikansoitettu muutenkin ja ei-toivottuja lapsia syntyy edelleen ihan liikaa. Orpokodit ovat pullollaan, sijaisvanhempia ei löydy läheskään kaikille. Entä jos kaikkialla abortti olisi kielletty? Maapallo olisi varmaankin jo tuhon oma, koska vaikka abortit ovat monessa maassa sallittuja, niin edelleen väestönkasvu on melko räjähdysmäistä! (vaikka se on kehitysmaissakin saatu hidastumaan...)
Ei abortteja maailmassa niin paljon tehdä, että niillä olisi jotain vaikutusta maailman väkilukuun ovatpa sitten sallittuja tai kiellettyjä.
Mutta paras tapa vaikuttaa syntyvyyteen alentavasti ja sitä tietä myös väestönkasvuun hillitsevästi on tarjota jokaiselle naiselle, myös kolmansissa maissa, mahdollisuus koulutukseen ja ammattiin sekä kunnollinen terveydenhuolto äideille ja lapsille, jotta lapsikuolleisuus alenisi. Sitä kautta valistus lisääntyy ja sen on todettu historian kuluessa vaikuttavan syntyvyyteen. Tosin se ei ole nopea tapa, mutta kaikkein paras se on.
Kun nämä sivut usein reistaavat eivätkä päästä tekstiä läpi, ainakaan heti, pitää tehdä kokeilu ja katsoa, tuliko viestini perille.
Orpolapsillle löytyisi varmasti vanhempia. En nyt tiedä kaikille, mutta suurimmalle osalle, uskallan väittää. Mutta esimerkiksi suomalaisen parin on todella vaikea saada adoptoitua lapsi Suomesta ja ulkomailtakin sen saaminen kestää pahimmassa tapauksessa vuosia.
Ja mitä tuohon ylikansoittumiseen tulee, niin luulen (en ole asiaa tarkemmin tutkinut), että ongelma on siinä, että ihmiset on keskittyneet vain tietyille alueille. Asumattomia alueitakin löytyy ja työllä niistä saattaisi saada asuttaviakin...
Oletko miettinyt sitä, että miksi on sitten lastenkoteja olemassa Suomessakin ja näitä lapsia jotka kiertää kodista kotiin kun "vanhemmat" aina vaihtuu?
Ja kun niitä mukuloita on niinkin lähellä kuin tuolla Venäjällä TODELLA huonoissa oloissa niin eikö ne lapset ole sama adoptoida sieltä, koska siellä syntyy niitä muksuja joista ei voida pitää huolta, kiitos puuttellisen ehkäisyn.
Eikö ole parempi, että vastuulliset ihmiset tekevät abortin eikä ahdeta lastenkoteja Suomessa täyteen?
Ja tunnetko muuten yhtään adoptoitua lasta? He kärsivät jos mistä asioista, on henkisiä ongelmia kun pää on täynnä miljoonia kysymyksiä liittyeen itseen ja omiin biologisiin vanhempiin.. Minä olen seurannut kahden tälläisen ihmisen elämää, toinen tappoi jo alle parikymppisenä naisena itsensä ja toinen kärsii vakavasta huumeongelmasta ja syö vaikka mitä lääkkeitä mielenterveytensä takia.. Ei kuulosta minun korviini hääppöiseltä elämältä..
Lastenkodit ovat täynnä lapsia juuri siksi, että adoptio on niin vaikea, kuten jo yllä olevassa kirjoituksessani mainitsin. Vaikka lapsi adoptoitaisiin Venäjältä, aikaa menisi lyhimmilläänkin muutama vuosi.
Tunnen kaksi ihmistä, jotka on adoptoitu. Toinen on tällä hetkellä keski-iässä oleva perheenäiti, joka nykyään tuntee myös biologiset vanhempansa. Hän on hyvässä työssä ja parisuhteessa, asiat kunnossa. Toinen on noin 18-vuotias nuori, jolla oli joskus nuorempana koulussa keskittymishäiriöitä, mutta joka on saanut elämänsä kuntoon. Hän opiskelee ja voi nykyään hyvin. Ja varmasti on kiitollinen, että hänet adoptoitiin eikä tapettu.
Adoptoiminenhan on pitkä prosessi. Ja pitkä se on silti vaikka ihan pienen vauvankin adoptoisi.. En nyt oikein ymmärrä, miksi ensin mainostat adoptointia ja sitten myönnät ettei se tapa saada lapsille parempi koti oikein toimi..
Kiva kuulla, että satut tuntemaan onnellisia adoptoituja, eihän ne kaikki tietenkään asiasta kärsi niinkuin minun tuntemani ihmiset, mutta tietty on näitä kärsiviäkin siinä missä on onnellisiakin.
Taas mulle herää se lause mieleen: Ihminen ei osaa kaivata omaa elämäänsä jos ei koskaan ole elänytkään.
Jos minun äitini olisi minua odottaessaan tehnyt abortin niin olisin säästynyt paljolta pahalta (siis jos hän ei olisi minua halunnut ja ollut rinnallani), mutta äitinipä halusi minut joten elämästäni tuli varsin kiva, ainakin tähän mennessä.
Ja sitäpaitsi eihän siinä abortissa ketään tapeta. Muutenhan puolet suomalaisista naisista istuisi vankilassa.
Ja jos vielä enemmän pilkkua viilataan niin tappo tehdään hetken puuskassa, mutta murhaa mietitään. Joten sinun mielestäsi joka toisen naisen pitäisi istua murhasta vankilassa.
Niin, siis mun mielestä systeemiin pitäisi saada muutos, että lapsen adoptoiminen olisi helpompaa (kuitenkin niin, ettei lasta ihan kenelle tahansa anneta).
Ja mitä tuohon lainsäädäntöön tulee, niin eihän se ole laki, joka aina ehdottomasti sanelee, mikä on oikein ja mikä väärin. Kyllähän se laki yhteiskunnan normit asettaa, mutta on asioita joihin jokaisen pitää miettiä oma kanta.
Olen ehkä "hieman" tahdittomastikin asioita täällä esittänyt ja pyydän anteeksi, jos olen joitakin loukannnut. Ihminen ei kuitenkaan voi toista tuomita, eikä se asiaa paranna, jos abortin (tai minkä tahansa muun synnin) tekijää vain syytellään asiasta. Ennaltaehkäisevä toiminta ja jälkeenpäin asianomaisen tukeminen ovat paljon kannattavampaa.
Kaikille maailman orvoille ei todellakaan riittäisi vanhempia, vaikka kaikki halukkaat pariskunnat pääsisivät adoptoimaan. Esimerkiksi YLEn sivuilla lukee, että mm. Ugandassa yksinään on noin kaksi miljoonaa aids-orpoa. Eivätkä useimmat adoptiovanhemmat ehkä aids-tartuntaista lasta haluaisikaan, vaikka aids-lapsillakin on noin kaksikymmentä elinvuotta edessään...useimmat näyttävät adoptoivan itseään varten, eivät suinkaan puhtaasta hyväsydämisyydestä muita kohtaan.
Maailma on todellakin ylikansoitettu. Asuttavia alueitahan maailmasta löytyy, mutta luonnonvarat ehtyvät, jos näin suuri ihmisjoukko niitä kuluttaa. Suuri paradoksi luonnonvaroihin liittyen on se, että täällä länsimaissa, missä valtaosa luonnonvaroista kulutetaan, ei näy lähes ollenkaan ylikäytön jälkiä. Länsimaat tuovatkin raaka-aineensa mahdollisimman halvalla köyhemmistä maista, joiden kannettavaksi jäävät myös seuraamukset: metsät kaadetaan, maa aavikoituu, kaivostoiminta saastuttaa maat ja vedet...
Tokihan sikiön sydämenlyönti on havaittavissa "sosiaalisinkin indikaatioinkin" tehtävien aborttien aikarajoissa, elintoimintoja on määritelmästä riippuen hedelmöityksestä alkaen. Oman määritelmäsi mukaan joka ikinen abortti siis olisi sittenkin murha?
Ja kenelläkäänhän meistä ei ole sen paremmin oikeutta kuin pätevyyttäkään päättää olisiko tulevan pikkuihmisen elämä vaikkapa hiukan köyhempänä elämisen arvoista vai ei.
Todellakin, sikiön sydän alkaa lyömään jo noin viikon 6-8 paikkeilla, ja viikolla 12 se näyttää jo ihmiseltä.Sille on suurin osa elimistä kehittynyt, sormet ja varpaat ym.on jo valmiina.Turha väittää vastaan, kävin ultrassa, kun viikkoja oli 12, ja siellä se pikkuinen jo käsiään ja jalkojaan heilutteli.Eli kyllä abortti on murha.Siinä tapetaan ihminen.Itsekin olen abortin tehnyt, mutta nyt onnellisesti raskaana, ja lisättäköön vielä, että ikää on 17
lykkyä tykö, tyttöpieni.
jos ei pidä ehkäsystä huolta, voi tulla raskaaksi, mut silti en tekisi aborttia, vaan pitäisin lapsen koska voi tuntea syylisyyttä. minulla on mennyt yhen kerran kesken ja tunsin kamalaa syylisyyttä. se on kui tekisi abortin. jos ei halua lasta niin pitää huolta ehkäsystä. olen itse aika nuori, mut saan 4 kuukauden päästä lapsen. ja olen siitä iloinen, vaikka olen työtön.
Yksi ainoa kysymys:
Miksi ihmeessä keskenmenosta pitäisi kärsiä syyllisyyttä?
Raskaaksi voi muuten tulla vaikka pitäisi ehkäisystä tosi hyvän huolen. Mikään ehkäisymenetelmä ei ole 100% varma. Ei aborttiin menijä aina ole huolimaton hutilus joka ei VIITSI pitää huolta ehkäisystä. Ehkäisy voi kertakikkiaan pettää. Sitten iskee paniikki: mitä nyt tehdään, ollaan nuoria, lapsia ei olla edes ajateltu, hyvä kun osataan itsestä pitää huoli. Kyllä tässä jo on nähty mitä se on, kun lastentekoon ei olla valmiita ja sitten masentuneena koitetaan valvoa huutavan käärön kanssa öisin. Kyllä se touhu olisi pikkusen helpompaa jos asiaan olisi osannut kasvaa ja kypsyä ja itse tehnyt päätöksen lapsesta.
mutta ajatteles minua! Olen saanut lapseni ulos huushollista ja ajattelin ryhtyä hieman pitämään hauskaa. Elää itsekkäästi ja mukavasti aikuisen naisen elämää. Arvatkaapa kaksi kertaa, mitä tuumisin raskaaksitulosta :) No, ehkä jopa pikku-miia hyväksyisi nelikymppisen haahkan abortin sikiövaurioiden mahdollisuuden vuoksi...
mutta ajatteles minua! Olen saanut lapseni ulos huushollista ja ajattelin ryhtyä hieman pitämään hauskaa. Elää itsekkäästi ja mukavasti aikuisen naisen elämää. Arvatkaapa kaksi kertaa, mitä tuumisin raskaaksitulosta :) No, ehkä jopa pikku-miia hyväksyisi nelikymppisen haahkan abortin sikiövaurioiden mahdollisuuden vuoksi...
No nuori tai ei, kyllä siihen lastentekoon pitää itse tietää olevansa valmis. Ja pitäisi olla mahdollisuus päättää haluaako ryhtyä äidiksi tai ei. Varsinkin kun se nykyisin on mahdollista. "Sinusta tulee nyt äiti halusitpa tai et" -ajattelu ei ole mistään kotoisin. Minusta tärkeämpää on ajatella jo sen olemassa olevan ihmisen elämää, eikä sen tulossa olevan.
No, eihän siitä syyllisyyttä pidä tunteakaan, jos järjellä ajattelee.
Osa naisista kuitenkin ajattelee asiaa tunteella tyyliin "entä jos en olisi tehnyt sitäsuntätä, niin ei olisi mennyt kesken....".
Ihmisluonto on moninainen.
Oletettavasti viestisi on provosointia? Nuorilla harkitsemattomat raskaudet menevät lähes poikkeuksetta ajattelemattomuuden piikkiin. Elämää nähneen ikänaisen, erityisesti jo lapsia saaneen, voisi yleisesti olettaa jo sen verran osaavan huolehtia itsestään, että ymmärtää suojaamattoman yhdynnän voivan johtaa raskauteen. Ja sinä väen vängällä haluat antaa ymmärtää että ei tämmösen vanhan ja viisaan enää tarvitse näistä välittää.. huihai! :)
Oletko tyhmä vai hulttio? (Älä loukkaannu, mutta näinhän annat viestissäsi ymmärtää?)
Ei sinun tekemäsi abortti olisi yhtään sen hyväksyttävämpi kuin kenenkään muunkaan - ikä ja kokemus huomioiden ehkä jopa raskauttavampi.
sanoin harrastavani suojaamatonta yhdyntää??? Olen suojautunut erittäin huolellisesti, sillä ajatuskin raskaaksitulosta on pyörryttävä! Mutta kuten jokainen normaali ja aikuinen ihminen tietää, mikään suojautuminen ei ole sataprosenttisen varma!
Viestini ei ollut provo, vaan ihmettelin, miksi aina oletetaan vahingon sattuvan nuorille, miten nuorten ei pitäisi pilata elämäänsä odottamattoman raskauden vuoksi jne. Miksi nelikymppisen pitäisi pilata se jo vähiin käyvä elämänsä raskauden vuoksi, sitä kysyn!!
A-ha. No, tuohon nähden tekstini oli vähän roisia, anteeksi.
Kuitenkin - jos ehkäisystä on huolehdittu asianmukaisesti, on raskauden riski lähes olematon. Käytännön tasolla huolella toteutettu ehkäisy ei petä.
Toistan kysymykseni: Olkoonkin, että ehkäisysi on kunnossa - onko nelikymppisen tekemä abortti eettisesti vähemmän arveluttava kuin nuoren hölmön tekemä abortti?
Jos sinusta tuntuu että uusi lapsi pilaisi elämäsi, voitko silti ottaa sen noin 1-2%:n riskin että aktiivisen sukupuolielämän seurauksena tulisit raskaaksi, ja voisit hyvällä omalla tunnolla päättää tämän raskauden?
Miksi tämä lapsi olisi sinulle vähemmän rakas kuin ne, jotka olet jo synnyttänyt?
Jos olet asiaa ajatellut, kuulisin mielipiteesi mielelläni. Omalla kohdallani en ole päässyt vielä loppuun asti asiaa miettiessäni. Siihen asti toivon pystyväni elämään niin, että seksin harrastaminen tulee kysymykseen vain sellaisten typyköiden kanssa, jotka voisin kuvitella lapseni äitinä jos vahinko pääsisi sattumaan.
A-ha. No, tuohon nähden tekstini oli vähän roisia, anteeksi.
Kuitenkin - jos ehkäisystä on huolehdittu asianmukaisesti, on raskauden riski lähes olematon. Käytännön tasolla huolella toteutettu ehkäisy ei petä.
Toistan kysymykseni: Olkoonkin, että ehkäisysi on kunnossa - onko nelikymppisen tekemä abortti eettisesti vähemmän arveluttava kuin nuoren hölmön tekemä abortti?
Jos sinusta tuntuu että uusi lapsi pilaisi elämäsi, voitko silti ottaa sen noin 1-2%:n riskin että aktiivisen sukupuolielämän seurauksena tulisit raskaaksi, ja voisit hyvällä omalla tunnolla päättää tämän raskauden?
Miksi tämä lapsi olisi sinulle vähemmän rakas kuin ne, jotka olet jo synnyttänyt?
Jos olet asiaa ajatellut, kuulisin mielipiteesi mielelläni. Omalla kohdallani en ole päässyt vielä loppuun asti asiaa miettiessäni. Siihen asti toivon pystyväni elämään niin, että seksin harrastaminen tulee kysymykseen vain sellaisten typyköiden kanssa, jotka voisin kuvitella lapseni äitinä jos vahinko pääsisi sattumaan.
...
No, tuohon eettisesti arveluttavaan, mielestäni abortissa ei ole mitään eettisesti arveluttavaa. Normaali ihminen hoitaa ehkäisynsä, ja vahingon sattuessa tekee päätöksensä, juu vai ei. MIKÄ ei tarkoita sitä, että asia olisi täysin yhdentekevä - kyllä se on, ainakin mielestäni, aina shokki. Onneksi se mahdollisuus on kuitenkin olemassa.
Arveluttavaa on pikemmin muutamissa maissa, esim. Puola lähimpänä, missä abortti on täysin kriminalisoitu. Johtaa "seuramatkoihin" naapurimaiden klinikoille, itsetehtyihin abortteihin, vankiloissa istuviin nuoriin naisiin ja lääkäreihin sekä kirsikkana huipulla metsistä löytyviin muovikasseihin joissa on...
Oletko muuten kiinnittänyt huomiota tilastolliseen pikkuseikkaan - kun terveydenhuoltoamme ja sen mukana kouluterveydenhoitoa on ryhdytty ajamaan alas, nuorten tyttöjen abortit ovat lisääntyneet lähes samassa käyrässä kuin kouluterveydenhuollon rahat ovat kutistuneet.
Olet vielä nuori ja lapseton. Kyllä se on niin, että kun on vaipparumbat käynyt, sairastelut ja koulujen vanhempainillat, murrosiän kränkät ja kaiken sen muun, ja aikuinen lapsi vihdoin elää omaa elämäänsä, opiskelee ja on nk. kunnon kansalainen, niin kyllä sitten taputtaa itseään päähän ja onnittelee - mutta en hitto vie (anteeksi voimasanojen käyttö) aloittaisi sitä alusta.
Nuorena muuten on flexiilimpi ottamaan sen "vahingon" vastaan. Vanha kääkkä ei enää hevin tapojaan muuta. En halua edes miestä asumaan kanssani, oma tupa, oma lupa.
Nyt pyykkiä ripustamaan, toivotan onnea Sinulle "typykkäsi" etsinnässä - sanotaan että maailmassa on jokaisella parinsa :)
No tokkiinsa - olen sinua nuorempi, mutta edelleen, iänhän ei pitäisi vaikuttaa siihen miten väärin mikäkin teko sattuu olemaan.
Enpä tiedä saako sua tekemään tämmöstä pähkäilyä, vanha kääkkä kun olet jo:)....
Jos kantasi on että abortissa ei ole *mitään* eettisesti arveluttavaa, se tarkoittanee että lain sallimissa viikoissa 12(->24) puuhassa ei ole mitään epäilyttävää? Missä vaiheessa sitten muksun elämä tulee yhtä arvokkaaksi kuin esimerkiksi omasi? Syntymän jälkeen? 24 raskausviikon jälkeen? Tietenkin kyseessä on henkilökohtainen omantunnonkysymys, mutta sinullakin täytyy olla joku oma teoria johon ajatuksesi pohjustat, jotta pystyt pitämään omantuntosi puhtaana.
Eikö periaatteessa pitäisi ajatella niin, että itsenäiseen elämään kykenemätönkin pikkupikkupikkuvauva on yhtä arvokas 8 viikkoisena kuin 30 viikkoisenakin, vaikka ei lääketieteellisin kepulikonstein olisikaan mitenkään pelastettavissa mennessään luonnollisesti kesken varhaisilla viikoilla.
Eli osaatko jotenkin perustella miksi pienillä viikoilla muksu ei ole niin arvokas kuin isommilla viikoilla?
Ihan omakohtainen esimerkki sulle: oliko sun oma, jo synnytetty lapsi, jonka nyt tunnet jo aikuisena(?), vähempiarvoinen ollessaan vaikka 12 viikon ikäinen kohdussasi? Jos ajattelet häntä, minkä ikäisenä tämän lapsen menetys ois muuttunut "oikeaksi" menetykseksi?
Meillä on tämä periaatteellinen mielipide-ero, mutta hyvä vain, vaikutat älykkäältä ja pohdiskelevalta ihmiseltä, toisin kuin eräät nimeltämainitsemattomat tämän palstan kirjoittajat.
Nuorena äitinä minulla oli tilaisuus tuntea paikallisen yliopistollisen sairaalan gynekologisen osaston ylilääkäri, joka oli myös innokas (yli-innokas, sanoivat omat lapset) Väestöliiton aktivisti, nuorison seksivalistaja, kondomien jakelija ja ehdottomasti abortin kannattaja. Kun mukeloni siinä lyllersi keittiön lattialla, tippa linssissä sanoin, entä entä jos tuokin olisi abortoitu. Hän kärsivällisesti selitti, ettei voi ajatella olemassa olevasta rakastetusta lapsesta siten, että entä jos...
Minulle on yksi huiskee, milloin sikiöllä kuuluvat sydänäänet tms muu määritelmä. Minulle se h-hetki on, kun saan tietää olevani raskaana, tiedän että se on minun, teen kaikkeni suojellakseni ja varjellakseni sitä, rakastan sitä yli kaiken, olen valmis puremaan, potkimaan, ampumaan sen puolesta. Mikäli saan tietää olevani raskaana toisenlaisessa tilanteessa, "se" ei ole minulle mitään, ei yhtään mitään, paitsi pirun huono tuuri. Joskus olen ollut hiukan huolissani, koska tämä supertehokas ehkäisyni mm. vie kuukautiset kokonaan, entä jos se pettäisikin enkä saisi tietää ajoissa... glup.
Siis sikiö ei ole minusta arvokkaampi pienillä kuin suurillakaan viikoilla, se on arvokas silloin kun luen sen lapsekseni. Samoin (no, vähän ehkä törkeä vertaus, mutta kuvaa kai ajatustani) länsimaiset ihmiset kammoksuvat idän ihmisten tapaa syödä koiraa. minusta ei ole törkeämpää syödä koiraa kuin lammasta, vaikka itselläni on koira. Kysymys on henkilökohtaisesta suhteesta. Omaa koiraani en ikinä söisi, enkä antaisi muidenkaan syödä, mutta enpä voinut syödä omia kanojanikaan, ne oli annettava naapurille.
TOISAALTA älä koskaan sano ei koskaan, sillä naisen hormonit tekevät yllättäviä temppuja, ja siinä pelissä ei järjellä ja etukäteissuunnitelmilla ole mitään painoa.
Tapasi ajatella on käytännönläheinen ja varmaankin toimiva, mutta huomaatko:
käsittelisit potentiaalista lastasi "oikeana lapsena" vasta sellaisessa tilanteessa, kun itse haluaisit/olisit valmis ottamaan muksun vastaan. Eli jos isäkandidaatti/elämäntilanne/tms. on väärä, haluat ajatella niin ettei tämä sisällä kasvava jööti todellakaan ole mikään minun oma rakas könttini. :)
Kuten sanottu, lopputulos käytännön elämässä on varmaankin hyvä, mutta jos ihan väkisin halutaan saivarrella asian *eettisyydestä* köntin näkökulmasta, eikös ole selkeä epäkohta, jos köntin oikeus elämänsä jatkamiseen riippuu siitä onko sinun psyykeesi kuluvalla hetkellä sellainen että haluat ajatella könttiä omanasi... Teoriasi menee siis vapaamuotoisesti niin, että saat itse määritellä milloin kenenkin spermasta ja millaisen taloudellisen tilanteen alla alkunsa saanut lapsi on oikea, rakastettava lapsi. Hyvä tapa saavuttaa mielenrauha, mutta... onko se oikein?:)
Gynekologisen osaston ylilääkärin mielipide on ymmärrettävä, hän on ikänsä nähnyt mitä ihmisille käytännössä tapahtuu... ja ymmärtää (kuten minäkin), että oikeassa elämässä nuoren tyttösen (tai ikälopun omaa tupaa pyörittävän emännän) kuviot menee melkosen perseellen odottamattoman lapsen myötä. Kuvioiden muuttuminen hiukan vaikeammiksi ei kuitenkaan tee väärästä asiasta oikeata, mutta halu asian selittämiseksi merkityksettömäksi lisääntyy huimasti.
Fiksuna ihmisenä pointtini ei varmaan mennyt sinulta ohi. Koitan sanoa, että ajatustapasi toimii käytännön elämässä, mutta jos se, mitä muksu kohdussasi merkitsee (ts. ansaitseeko elää vai kuolla), riippuu *sinun* tilanteestasi, se ei varmaankaan tee oikeutta tätä lasta kohtaan, eihän?
Muuten... koska vedät rajasi siihen, missä kohtaa sallit itsesi muodostaa ajatustasolla henkilökohtaisen siteen tähän lapseen, etkä mihinkään biologiseen määritelmään, onko silloin teoriasi mukaan - jokainen niistä teiniäideistä/isistä, joilla on ennen keskeytystä tunneside lapseen mutta tekivät päätöksensä elämän realiteettien edessä - tehnyt murhan?
Hirveän pateettisesti asiaan ei ehkä kannata suhtautua, sillä kysymys on pitkälti akateeminen... Maailmassa on melkoisesti kärsimystä muutenkin, eikä se keskenkasvuinen natiainen joka äitinsä kohdusta hörppästään pois, ehdi koskaan huutaa tuskaansa maailmalle, mutta kuitenkin tää on sellanen kysymys mikä olis syytä askarruttaa jokaista jolle tilanne voi tulla eteen...
ymmärrän täysin, ja kuten sanottu, pidän tyylistäsi, nuoret miehet eivät tänäpäivänä kai liikoja tuhlaa aikaansa ajatteluun, saati moraaliseen pohdiskeluun.
Sikäli olit hiukan loukkaava, että minulle on täysin merkityksetöntä isäkandidaatin taloudellinen tilanne, jos haluan pitää lapsen. Esim. tyttäreni biologinen isä oli täysi luuseri sekä henkisesti että taloudellisesti, olin typerän perhetytön tavoin ihastunut "raggariin". Lemppasinkin sen ulos melko pian tyttären syntymän jälkeen hoitaen vauvani yksin. Mistä tyttö on saanut lahjakkaat geeninsä, se on kyllä arvoitus :)
Tällä hetkellä olen matalapalkkainen mutta vakavarainen yksineläjä, huolehdin mallikelpoisesti kissoistani.
Emotionaalisen siteen syntymisestä - siksi mielestäni on tärkeää syöksyä keskeytykseen välittömästi, eikä jäädä mähkäilemään asian kanssa. Tässä jos missä tilanteessa asia pitkittyessään mutkistuu. (perustuu luotettavaan mutu-tietoon :)
Mitä tulee keskeytykseen elämän realiteettien vuoksi. Minun on ehkä vaikea sanoa tuohon, sillä muutamista traagistakin elämäni tapahtumista huolimatta katson olevani jonkinmoinen elämän lellilapsi - en juurikaan ole antanut realiteettien vaikuttaa päätöksiini. No, siis, ainakaan tuommoisia. Olisin halunnut neljä huonetta, mutta koska halusin keskustaan, jouduin tyytymään kolmeen... Realiteettien puolesta uskon teini-ikäisen aivan hyvin (Suomen olosuhteissa) selviävän vanhemmuudestaan ja jopa omaavan tulevaisuuden. Ehkä nelilapsinen työtön perhe - siinä on jo katastrofin makua. En silti menisi kutsumaan murhaksi, siinä alkaa olla jo miiamaisuuden makua. Käsittelen aborttia viimeisenä, ei-toivottuna ehkäisyn muotona.
Eettisesti olet varmasti oikeassa. Kuka tietää. Ehkä olen sitten moraaliton. Erityisen moraaliton siksikin, että päätökseni olla haluamatta lasta ei liity mitenkään maailman kärsimyksiin, vaan omaan mukavuuteeni. (ainakin olen rehellinen). Olen kyllä syvässä syyllisyyden tunnossa harkinnut osallistua kärsimysten lievittämiseen - ja ottaa yhteyttä eläinsuojeluliiton löytöeläinkotiin voidakseni toimia vapaaehtoisena. Toisaalta pelottaa, kestänkö, jos siellä joutuu tekemisin liian hurjan todellisuuden kanssa :( Olen siis paitsi moraaliton, myös pelkuri.
Huh huh, tulipa taas annos keskelle porvarillista työviikkoa. Jatkoja Sinulle ja vointeja. Ja monta toivottua virkeätä tenavaa :)
Okei, konsensus:
Sun mielestä abortin saa tehdä, kun omalta kohdaltaan on hyvin punninnut asian puolin ja toisin, ja toteaa että nyt tämmönen ei nyt syystä tai toisesta vain käy. Olennaisinta on, ettei itse märehdi asiaa liikaa, ja sulkee silmänsä mahdolliselta eettiseltä ongelmalta, joka voisi johtaa siihen, että huomaisi tehneensä väärin, siis, enemmän tai vähemmän murhan. (?)
Mun mielestä olis tärkeempää ajatella asiaa natiaisen kannalta, ainakin teoriassa. Mitään sellaista sun jutuista ei tullut ilmi, että ajattelisit asiaa vähänkään tämän puolustuskyvyttömän vauvan näkökulmasta (pateettisuutta, juu:)). Kuitenkin ihan mukavaa että viitsit kuitenkin jollain tasolla vaivata päätä tällä asialla, suurin osa "silmien sulkijoista" eivät viitsi tai uskalla miettiä asiaa pidemmälle, peläten kai tulevansa sellaiseen lopputulokseen mikä ei antaisi mielenrauhaa.
No - tämä keskustelu ei varmaankaan johda tämän pidemmälle. Sun teoria kävi aika selväksi, mutta ei oikeastaan vienyt mun ajatusta eteenpäin. Mieluummin kuin äidin mielenoikut, näkisin ratkaisevana tekijänä oikean päätöksen tekoon jonkun lapsen etua koskevan asian. Elämä kuitenkin on jatkuvasti valintojen tekemistä toinen toistaan huonompien vaihtoehtojen välillä, joista joskus, hyvin harvoin, voi ehkä vähiten huono kokonaisuuden kannalta olla syntymättömän lapsen nopsa surmaaminen, tai raskauden keskeyttäminen, miten sen nyt tahtoo sanoa.
Kiva kun joku vielä viitsii olla provosoitumatta ja provosoimatta kohtuuttomasti tästä asiasta.
koska siitä tulee sellainen olo et itte on aiheuttanut sen kesken menon.
Mä kyllä ihan oikeasti uskon siihen, että loppujen lopuksi keskenmeno tulee vaikka sängyssä hiljaa makaisi eka viikot jos se vaan on tullakseen. Keskenmenohan on vaan luonnon oma tapa keskeyttää raskaus, jos alkiossa on joku vakava kehityshäiriö.. Näin ainakin kirjallisuudessa on väitetty ja siihen minäkin uskon.
Keskenmenoa minäkin pelkäsin ja pelkään vieläkin, mutta jos se nyt tulee niin ei se mun syy ole. Luontoäiti nämä tällaiset asiat päättää, en minä.
Jos ei halua raskaaksi löytyy siihen kyllä keinot ettei näin kävisi, toki sattuu vahinkoja, mutta se vahinko ei saisi sattua himojen iskiessä......
kun on itse saanut lapsen ei voi edes ajatella aborttia hyväksyttynä juttuna.
Kun tulee raskaaksi on vastuussa toisesta ihmisestä. Abortti on vastuun pakenemista ja uuden ihmisen poistoa maailmasta. Enkelit itkee kun tapatte vauvanne.
olen myös sitä mieltä että abortti on tosiaan vastuun pakenemista..
olet aivan oikeassa h!!
Toki voidaan ajatella, että abortin tekeminen on vastuun pakenemista. Mutta mielestäni asiassa on useampi puoli.
Entäpä jos pari on käyttänyt ehkäisyä juuri siksi, että ottaisivat vastuun siitä, ettei nainen tule raskaaksi mutta ehkäisy pettääkin? Ehkäisy pettää, mutta he haluavat silti kantaa valitsemansa vastuun ja päättävät siis tehdä abortin. Mitä mieltä olet tästä?
Olen edelleen sitä mieltä, että on parempi ajatella järkevästi ja päätyä abortiin jos tuntee, ettei lapsella olisi täydelliset oltavat juuri sillä hetkellä. Mielestäni on paljon parempaa tehdä abortin, kuin synnyttää tähän maailmaan taas yhden lapsen jota ei ole alunperin haluttu, jonka vanhemmilla ei ole koulutusta, työpaikkaa saati tulevaisuutta, jolta puuttuu kaikki perustarvikkeet: oma koti, rakastavat vanhemmat jotka elävät vakituisessa suhteessa jne.
Mielestäni on todella itsekästä tehdä lapsen tai olla tekemättä abortti vain koska haluaa vanhemmaksi. Yhtä väärin on antaa väkivaltaiselle vanhemmalle tapaamisoikeuden. Silloin kyseessä ei ole lapsen paras tai lapsen oikeudet, vaan vanhemman oikeudet ja halut.
Noh, meni vähän asian vierestä, mutta mieti, mitä sanoin vastuun kantamisesta ja päätöksistä.
t: Miina
Olipa tilanne sitten mikä hyvänsä, asia on yksiselitteinen: abortti on murha. Muita vastauksia ei saisi edes asettaa vaihtoehdoiksi.
Tämän perusteella voisi sitten päätellä, että kaikki ihmiset murhaavat: tuskinpa tekään annatte ylimääräisiä rahojanne hyväntekeväisyyteen, jotta vuosittain 13 miljoonaa nälkään ja tarttumatauteuihin (jotka voitaisiin ehkäistä rokotuksella) kuolevaa kehitysmaiden lasta jäisi henkiin? Vain 20 senttiä, ja yksi lapsi voitaisiin rokottaa tappavaa tautia vastaan...
Mutta luulenpa, että tekin mielummin ostatte uusia vaatteita, musiikkia, hyvää ruokaa...tuskinpa annatte edes tuota 20 senttiä vuodessa. Jos abortin tekeminen on "vastuun pakenemista" ja "murhaamista", niin sitten on tämäkin. On se niin helppoa syyttää toisia, kun omaa epäeettistä käytöstä ei edes välitetä pohtia. 13 miljoona _viatonta_, _syytöntä_ lasta vuosittain, jotka eivät ole voineet päättää, syntyvätkö vai eivät! Tämä jos mikä on _harkittua_ murhaamista. Onhan se niin kiva hurskastella, että te abortintekijä-murhaajat...
>Kun tulee raskaaksi on vastuussa toisesta >ihmisestä. Abortti on vastuun pakenemista ja >uuden ihmisen poistoa maailmasta. Enkelit itkee >kun tapatte vauvanne.
Minäkin itken, kun näen kuinka paljon sontaa maailmaan päästetään. Kyllä omat lapset kiinnostavat, mutta kuka ajattelisi vaihteeksi maapallo-parkaa.
Lapset hankitaan yleensä pohjimmiltaan itsekkäistä lähtökohdista vrt. minua ei esimerkiksi kiinnosta sinun aviottomat lapsesi. Ajattelen kuitenkin optimistisesti - ehkä ihminen oppii kantamaan ajan myötä ekologisen vastuunsa, luonnon näyttäessä mallia.
Hyvä Dragon;
Sanoit, että sikiö on pelkkä solumöykky.
Mutta tiesitkö, ettö sikiön sydänäänet näkyvät ultrassa jo raskausviikolla 5 eli jolloin nainen alkaa yleensä epäillä että on raskaana. Raskaus yleensä keskeytetään viikoilla 6-10, joten sikiöllä on jo ihmismäisiä piirteitä ja se on elävä olento!
Jos abortti tehdään erikoisluvalla eli raskausviikko 12 jälkeen, sikiö on saavuttanut ihmismäiset piirteet ja alkaa keräämään painoa ja kehittyä!
Mitä väliä sillä on lyökö sydän vai ei? Ei se sitä muuksi muuta, tottakai jossain vaiheessa sydän alkaa lyömään, mutta ei se siitä ihmistä vielä tee.
tai ihmetykseksi, miten vain... En aio lukea koko tuota ketjua, mutta miettikääpä miltä abortti tuntuu siinä tapauksessa, että uskotaan että ihminen _ei ole_ ensisijaisesti fyysinen ruumiinsa.
Koko tämä kulttuuri perustuu sille mitä voidaan havaita, koska ihmisen tärkein aisti on näköaisti. Monet meistä kieltävät olevansa muuta kuin ruumiinsa, ja jos ihminen identifioidaan todellakin soluiksi, sydämeksi ja aivoiksi, niin sitten sen voisi ajatella olevan murha.
Itse en ajattele näin. Mielestäni olemme ennen kaikkea henkiolentoja, jotka ovat maan päällä oppimassa. Sielu ei tule ruumiiseen kuin vasta syntymässä tai heti sen jälkeen -kun vauva alkaa hengittää. Toki näinkin tavallaan tuhotaan jonkun elämä kiistämällä häneltä fyysinen ruumis, jossa voisi kehittyä ja oppia, mutta MURHA se EI ole. Ensinnäkään me emme ikinä kuole vaan elämme ikuisesti, joten mitään murhaa ei ole olemassakaan.
Oletteko miettineet kuinka moni keskenmeno saattaakin johtua siitä, että kyseinen äiti ei jostain syystä olekaan valmis ottamaan lastaan vielä vastaan?
Asioista voidaan tietysti olla montaa mieltä. Tässä vain yksi näkökanta.
Minä olen täysin samaa mieltä kanssasi. Haluaisin vain vielä kysyä että onko Suomessa orpokoteja? Ja jos on niin missä???