Mua ainakin ärsyttää hirveesti kun matkustetaan yksin ja ängetään sinne takapenkille ja ollaan niinku omistettas puoli Suomea! Takapenkillä matkustaminen sopii vain Brunein Sulttaanille! Tavalliset hampparit vois tulla ihan reilusti eteen istumaan, emmä pure!
Joskus ku on hakenu neljää neitokaista niin kaikki yrittivät ängetä takapenkille ja oli se kauheeta kun yks joutu eteen istuun! No ne olikin jotain ihmepissiksiä.
Myönnän että joillain kuskeista saattaa olla hygienia hommat hiukka hakusessa mut itse ruukaan käyä suihkussa aina ennen vuoron alkua ja käyttää sopivia hajusteita. Useimmiten se haiseva yksilö on kylläkin se matkustava osapuoli.
Joskus ku on hakenu neljää neitokaista niin kaikki yrittivät ängetä takapenkille ja oli se kauheeta kun yks joutu eteen istuun! No ne olikin jotain ihmepissiksiä.
Myönnän että joillain kuskeista saattaa olla hygienia hommat hiukka hakusessa mut itse ruukaan käyä suihkussa aina ennen vuoron alkua ja käyttää sopivia hajusteita. Useimmiten se haiseva yksilö on kylläkin se matkustava osapuoli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Musta ainakin on paljon parempi, että ensin täytetään takapenkki ja sitten kun sieltä tila loppuu, niin sitten vasta eteen istumaan. Liikuntarajoitteiset on sitten poikkeus ja istuu siellä, minne parhaiten pääsee ja itse haluaa.
Miksikö. No vaikka siksi, että vieressä istuja on aina vähän näköesteenä ja muutenkin minusta kivempi, että matkustaja istuu takana. Keskustella voi ihan yhtä hyvin. Että takapenkille vain kansainväliseen tyyliin. Juntin tunnistaa siitä, että se istuu eteen.
Muutenkin voitaisiin mennä siihen, että autolle asetettaisiin tietyt koko ja käytännöllisyys kriteerit ja suurin sallittu matkustaja määrä olis se, mitä takapenkeille mahtuu. Etupenkki pitäis varustaa ajatellen liikuntaesteisiä.
Itse ohjaan aina asiakkaan taakse, jos se on mahdollista.
Eteen vanhukset ja liikuntarajoitteiset, siihen on helpompi istahtaa, samoin nousta pois.
koko etulauta on täynnä sitä taksiromua, lukijaa jne.. etupenkin asiakas on ainoa yli 195/115 kg ja sillä on läppärireppu sylissä ja käsi kauhukahvassa vaikkaei olla edes liikkeellä yritä siis siinä nähdä oikealle... ja nätti irmeli on siellä jossain takana. voi tätä surkua
Makso mitä makso.
Muistan kun kerran kyydissä istu itsaria yrittäny. Pääs kotiin sairaalasta. Perhe oli karannu sillä aikaa.
Alla oli luksumersu. Kaveri lepoontu matkan aikana. Juteltiin vakavia. Alko jo saada elämänuskoonsa takasi.
Lopuks heitti mojovat tipit, kun sai istua kuin kuningas ikään.
Vihreetä nahkaa, mustat pellit. Radiossa soi klassinen musiikki.
Siinä me sitte itkettiin onnesta, molemmat. Sato just uutta lunta. Takavetosen perä keinutti mukavasti. Kaikkialla oli puhdasta, valkosta.
Sillä kaverilla alko uus elämä. Onneksi on suomalainen taksi. Tai no. Limusiini.