En ole ihan varma, kuuluuko tämä aihe tälle palstalle, mutta avaudunpa kuitenkin... Kun en omin päin kykene ymmärtämään, mikä ihmisiä (etenkin nuoria) nykyään vaivaa?
Nykyään tuntuu olevan ihan yleistä ja hyväksyttävää, että oman talouden hallinta on täysin retuperällä. Yhden käden sormilla voin laskea ne tuttavani, joilla ei ole ongelmia laskujen maksamisen kanssa, joilla on säännölliset tulot, ei luotto- tai maksuhäiriöitä. On joka viikkoinen rumba, kun soitellaan ja kysellään milloin 20 €, milloin 50 €, milloin 100 € lainaksi... Itse olen ollut niin tyhmä, että olen muutamalle "lähimmälle" ystävälle rahaa lainannut ja sinne menivät nekin sataset, vaikka kirkkain silmin vannottiin, että heti tili-/sossurahapäivänä ne maksetaan. Sen sijaan mentiinkin baariin ja tilattiin vähän drinksuja ja ostettiin ripsaria ja vähän uusia vaatteita ja hups! Sitten kärvistellään taas seuraavat 3 viikkoa ilman rahaa.
Käsittämättömintä ovat ne, jotka vuodesta toiseen elävät opiskelijan statuksella keräten rahaa Kelasta tai sossusta, hätätilanteessa kirkoltakin irtoaa jotain. Tosiasiassa kursseja ei suoriteta, töihin ei mennä, dokaillaan ja riekutaan yöt. Päivisin itkeskellään, kun ei kestetä jatkuvaa köyhyyttää, eikä elämässä ole mitään mielekkyyttä... Sitten kun yrität auttaa ja kerrot vaikka teidän firmassa olevasta avoimesta siivoojan paikasta, niin ensimmäinen vastaus on, että "en mä sellasta työtä halua tehdä". Kuka kertoisi näille, ettei helppoa rahaa ole olemassakaan? Että jokainen sentti pitää ansaita itse?
Ne joilla luottotiedot vielä ovat, elävät pääosin kulutusluotoilla, Stockan kortilla tai Visalla. Uuden auton voi aina hakea liikkeestä ja vieläpä ilman käsirahaa (sehän on melkein kuin ilmaista)!!! Mööpelit ja kodinkoneet voi uusia kerran vuodessa, kun nykyisin noi osamaksujutut on NIIN käteviä... Sitten ihmetellään, kun kaikki luotot ovat tapissa ja rahat hupenevat pelkkiin kuukausimaksuihin. Mutta hieno auto pitää olla (ja siihen täyskasko), uusi kalustokin pitäisi saada ja kissa syö vain sisäfileetä.
Jos kuulostan katkeralta, niin ehkä olenkin. Näiden uusvastuuttomien elättäminen pistää vituttamaan, kun itse olen omaisuuteni ja säästöni työllä ja vaivalla kerännyt. Sitten joku tällainen taivaanrannanmaalari tulee siihen kitisemään, että "lainaa nyt, saat ihan pian takasin, kun sulla on kuitenkin varaa ja mulla ei oo ees ruokaa"... Mitä siihen voi sanoa? Opettele säästämään tai kuole nälkään?
Yksityisen pankkiirin urani päättyi juuri nyt. Oikeusturva tässä hommassa on aivan liian huono.
Nykyään tuntuu olevan ihan yleistä ja hyväksyttävää, että oman talouden hallinta on täysin retuperällä. Yhden käden sormilla voin laskea ne tuttavani, joilla ei ole ongelmia laskujen maksamisen kanssa, joilla on säännölliset tulot, ei luotto- tai maksuhäiriöitä. On joka viikkoinen rumba, kun soitellaan ja kysellään milloin 20 €, milloin 50 €, milloin 100 € lainaksi... Itse olen ollut niin tyhmä, että olen muutamalle "lähimmälle" ystävälle rahaa lainannut ja sinne menivät nekin sataset, vaikka kirkkain silmin vannottiin, että heti tili-/sossurahapäivänä ne maksetaan. Sen sijaan mentiinkin baariin ja tilattiin vähän drinksuja ja ostettiin ripsaria ja vähän uusia vaatteita ja hups! Sitten kärvistellään taas seuraavat 3 viikkoa ilman rahaa.
Käsittämättömintä ovat ne, jotka vuodesta toiseen elävät opiskelijan statuksella keräten rahaa Kelasta tai sossusta, hätätilanteessa kirkoltakin irtoaa jotain. Tosiasiassa kursseja ei suoriteta, töihin ei mennä, dokaillaan ja riekutaan yöt. Päivisin itkeskellään, kun ei kestetä jatkuvaa köyhyyttää, eikä elämässä ole mitään mielekkyyttä... Sitten kun yrität auttaa ja kerrot vaikka teidän firmassa olevasta avoimesta siivoojan paikasta, niin ensimmäinen vastaus on, että "en mä sellasta työtä halua tehdä". Kuka kertoisi näille, ettei helppoa rahaa ole olemassakaan? Että jokainen sentti pitää ansaita itse?
Ne joilla luottotiedot vielä ovat, elävät pääosin kulutusluotoilla, Stockan kortilla tai Visalla. Uuden auton voi aina hakea liikkeestä ja vieläpä ilman käsirahaa (sehän on melkein kuin ilmaista)!!! Mööpelit ja kodinkoneet voi uusia kerran vuodessa, kun nykyisin noi osamaksujutut on NIIN käteviä... Sitten ihmetellään, kun kaikki luotot ovat tapissa ja rahat hupenevat pelkkiin kuukausimaksuihin. Mutta hieno auto pitää olla (ja siihen täyskasko), uusi kalustokin pitäisi saada ja kissa syö vain sisäfileetä.
Jos kuulostan katkeralta, niin ehkä olenkin. Näiden uusvastuuttomien elättäminen pistää vituttamaan, kun itse olen omaisuuteni ja säästöni työllä ja vaivalla kerännyt. Sitten joku tällainen taivaanrannanmaalari tulee siihen kitisemään, että "lainaa nyt, saat ihan pian takasin, kun sulla on kuitenkin varaa ja mulla ei oo ees ruokaa"... Mitä siihen voi sanoa? Opettele säästämään tai kuole nälkään?
Yksityisen pankkiirin urani päättyi juuri nyt. Oikeusturva tässä hommassa on aivan liian huono.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Totta turiset. Minua ainakin huimaa tämä nykyinen meininki. Ei säästetä mitään vaan ostetaan surutta luotolla, pätkällä, kulutusluotollla, ihan millä vaan. Mutta historia tulee toistamaan itseään ja tässä on erittäin suuret mahdollisuudet käydä vielä huonommin kuin 90luvulla, koska summat ovat siihen aikaan verraten valtavia!
yhden asian. Sitten pummataan vielä vanhempienkin rahat/eläkkeet. Näillä tyypeillä on usein kuukaudessa enemmän rahaa kuin tavallisilla duunareilla. Kaikki vaan omaan napaan eikä muista väliä...
Tuttua tarinaa ja jorinaa. Tuollaista se tuntuu nykyään olevan. Pankkiirin ura kannattaa lopettaa. Itsellä loppui siihen kun tullaan kyselemään kirkkain silmin parin-kolmen tonnin lainaa, vaikka edellisen kuun aikana oli polteltu jo 5000 euroa perintöä. Nyt tästä pankista saa lainaa 2 euroa kuussa kerrallaan ja takaisin maksun jälkeen uudestaan.
Takaisinmaksutkin on nähty. Kerran "odottelin" viisi vuotta että 5000 mk maksetaan "ihan kohta". Nyt on 400 euroa odotettu kaksi vuotta. Ei jaksa enää lainata noille ystäville, joita he toki edelleen ovat. Jos välit menee poikki sen takia ettei lainaa niin menköön. Parempi sekin kuin että menee oikeasti rahan takia.
Se johtuu siitä kun VALTIO suojelee näitä luusereita. Se taas johtuu siitä, että VALTIOLLA ei ole tarjota muuta työtä kun sitä siivoojan työtä.
Vaalit ovat tulossa jokainen miettiköön mitä neljässä vuodessa on saatu aikaiseksi, vastaan ei mitään. Pahenee koko aika. Ei Suomea pelasta mikään muu kun järjestelmän täydellinen remontti.
Jokainen terve 18 täyttänyt töihin. Ne jotka opiskelevat saavat luvan odottaa valmistumistaan, eikä haikailla 200000€ taloa, vaikka ei ole tietoakaan millä sen maksaa ja valmistuuko koskaan.
Valtion on kyettävä pistämään rajat tällaiselle elämäntyylille. Minä en myöskään rahoita enää lasteni ulkomaanmatkoja, se on loppu nyt. Odottavatko meidän päättäjät että vanhemmat rahoittavat lapsensa hautaan asti?
Yhteiskunnan on kyettävä tekemään sellaisia päätöksiä ja politiikkaa, että nuoriso on töissä eikä pitkälle keski-ikään hummaile pitkin maapalloa. Tällaiseen tyyliin ei auta kiellot vaan järjestelmän on luotava järkeviä työpaikkoja nuorille, ohjattava opiskelemaan niille aloille, joita tarvitaan tulevaisuudessa.
Ihan väkisin tungetaan käsi eläkeläisten taskuun. Tuntuu että elämä jatkuu näköjään pankkina, vaikka ei itseläkään ole rahaa kuin välttämättömimpään.
olette pahasti väärällä palstalla.
LAINAT JA VELKA olettaisi kertovan hyvinkoulutetuille aivoillenne jota rahassa uivat aika paljon?
Vai eikö sytytä?
Perustakaa oma palsta johon teidän tuloluokkanne ihmiset voivat valittaa tyhjänpäiväisiä narinoita kun oikeita ongelmiakaan ei ole.
Ja mitä olemme oppineet TEISTÄ? Raha ei tee onnelliseksi, ainakaan TEIDÄN tapauksessanne tai sitten TEILLÄ on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia jos nautitte muiden ongelmista niissä määrin että on pakko tulla näille "köyhien" palstoille marisemaan.
On oikein tulorajat, kuka keskustelee kuka ei.
Jopas jotakin.
Laina ja velka liittyy siis automaattisesti köyhyyteen jne. Vain hallitsematon lainanotto ja velkojen "hoito" liittyvät köyhyyteen. Vähän niinkuin tuolla säästöpalstalla oletetaan ettei varakkaammat voi/tarvitse säästää??? Mistähän varallisuus sitten johtuu. Suunnitelmallisesta varojen käytöstä eli säästämisestä. Tuo on se oppi mitä täällä jaetaan.Ei pyyhitä ympäri maailmaa kännissä pikaluotoilla ja mietitään vähän mihin rajallista varallisuutta käytetään. JA aloitetaan tämä ajattelu ajoissa eikä vasta yli 25v.
Itseäsi taitaa ottaa vain päähän tekemäsi väärät valinnat. Älä huoli me kaikki teemme virheitä toiset vain osaavat käsitellä ne. Varsinkin ilman kateutta.
Minä en ollut se joka marisi vaan te sadat naapurille kateelliset ja muiden lainanmaksu kyvystä huolehtivat. Ja jos sulla on sitä rahaa niin paljon ettei paskalle taivu niin olettas että vain ÄÄLIÖ pyörii laina ja velka sivuilla. HALOO.
Tämä palsta ei kaipaa kaltaisiasi arvostelemaan ja haukkumaan muita. Tekee jo väkisinkin mieli sanoa takaisin.
Mutta savua rauhassa jos helpottaa.
Jos neuvot ja ajatusten herättelyt on haukkumista niin keskustelukyvyissäsi, eli sosiaalisessa kanssakäymisessä on puutteita.
Ketä palsta sitten kaipaa, rekisteröitymättömiä valittajia ja paskanjauhajiako?
En tosiaan ole kateellinen naapurille. Kateuden kohteet löytyvät hieman kauempaa. Ja kateus ei minulla ole voivottelua vaan ihailua sekä toimintaa miten pääsen samaan kuin kohteeni.
Mielestäni kaikki näillä Suomi24 palstoilla pyörivät ovat jollain tapaa omituisia jos eivät nyt ihan ääliöitä. Kannattaa välillä käydä muillakin foorumeilla ;)
... vähän siltä, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Aloituksenihan nimenomaan liittyy lainoihin ja velkaan. Näkökulma nyt oli vain jotakin muuta kuin "mistä sais lainaa" tai "kuka lainaisi luottotiedottomalle". Kritisoin kirjoituksessani ylipäätään holtitonta lainan ja velanottoa.
Ja mitä tulee omaan varallisuuteeni, niin kerrottakoon että tuo kysymysmerkki nimimerkkini perässä viittaa juuri tähän. Pyrin sillä kyseenalaistamaan sen, että tarvitseeko olla kroisos pärjätääkseen omilla tuloillaan kuukaudesta toiseen. Kuulun itse pienituloisiin, mutta säästeliäisyyden ja taloudensuunnittelun avulla elätän pienellä palkalla itseni ja opiskelijamieheni. Rikas en todellakaan ole, mutta enpä ole muidenkaan rahojen varassa. En tarvitse pikavippejä tai osamaksuja ja osaan valikoida, mihin vähät rahani laitan. Pienituloisena täytyy osata priorisoida.
Ja vielä: sinähän et sitten tiedä minun ongelmistani tai mielenterveydestäni yhtään mitään. Koko tunteellinen vuodatuksesi kuulosti ihan siltä kuin tätä holtitonta tuhlaamista ei saisi kritisoida yhtään. Raha ei tee onnelliseksi, mutta tekeekö velkakierre? Ei ole normaalia, että aikuinen ihminen elää vuosikausia lainarahalla tai ei ylipäätään saa tulojaan riittämään edes ruokaan.
On tosi typerää tehdä tyhmää velkaa jne..
Mut mitäs sitten tämä: jouduin työttömäksi eka päivä joulukuuta, enkä ainakaa viel täältä itä-suomesta ei ole töitä löytyny.
Elettii aina mun palkalla, ukko makso muutaman satasen asuntolainaa omasta palkasta, loput sijoitteli autoon tai lainas kavereille..
Nyt sillä säästötilillä pahan päivän varalle 30 tonnii, mulla pankissa 4euroo, kun olen ostanu 6 henkisen perheen ruuat, maksanu näin vuoden alus lehden ja lasten harrastukset, laskuja oottaa iso pino.
Onko oikein tämä? Mikä on paha päivä?
Vai olenko vaan toisen siivellä oleva luuseri, joka tuhlaa rahaa, niikun mieni sanoi?
Kai minäkin laittasin säästöön, jos voisin, mutta kaikki juoksevat kulut ovat vastuullani.
Minulla ei edes ole niin hyviä ystäviä, että he lainaisivat edes 10 euroa.
Miehen tehtäviin kuuluu kyllä elättää pereensä, nykymailmassa kyllä yleensä yhdessä vaimonsa kanssa mutta kuitenkin. Laskut pitäisi jakaa kyllä vähintään tasan. Tiesitkö muuten että jos olet naimisissa on puolisoilla toisiaan kohtaan elatusvelvollisuus?
mieheltäsi lainaa laskujenne maksuun. ;)
kysymykseen, hän kun tietää etten pysty maksaa takasin. Ja mä en saa valittaa, olen kuulema itse syypää kaikeen, jopa siihen että ylipäätään on laskuja.
Sinun tapauksesi on kyllä hieman eri asia kuin aloituksessa kuvaamani. Olosuhteille ja epäonnelle (esim. työnhaun kanssa) ei kukaan mitään voi ja tiukoissa paikoissa on vain venytettävä eruo soikeaksi. Jotain voit kuitenkin tilanteessasi tehdä: voit pistää tuollaisen pihin ukon pihalle, niin on sinulla yksi suu vähemmän elätettävänä. Kyllä avo- ja avioliitossa pitää jakaa kulut tasan tai suhteessa puolisoiden tuloihin. Ei tuollaisesta mitään tule, että toinen on mukana vain vapaamatkustajana...
Sympatiani ovat puolellasi.
Aamen koko kirjoitukselle!
Se on niin julmetun ärsyttävää ja inhottavaa, kun ihmiset olettavat, että tottakai mä heittelen pikku vippejä (20€ - 50€ muutaman viikon välein) ja etten niitä rahoja tarvitse, kun mullahan on kaikki niin hyvin. Hyvin ne osaa syyllistää, hienovaraisesti ja hiljaa, mutta niin että tuntu.
Itse olen ollut joskus se luuseri, jolta meni luottotiedot ja joutui vaikuksiin. Olen ollut ihminen, joka laski joka ikisen pennin ja markan ja budjetoi, että selviää seuraavaan kuuhun. Paljon jäi ruokien ja laskujen jälkeen muihin pakollisiin menoihin ja millä uskalsi jotain pientä ekstraa tehdä. Joten itse kyllä ymmärrän, kun vituttaa olla köyhä ja kipeä. Mutta en sitä, että se olisi jotenkin mun henkilökohtainen missio tehdä asialle jotain. Tuntuu, että oma lähipiiri unohtaa aina sopivasti omat köyhät vuoteni, mutta muistaa ne kyllä sitten, kun palvelee niiden tarkoitusperiä. "Kyllähän sä tiedät miten tiukoilla sitä on, kun..." tai "Mä tiedän, että sä ymmärrät, kun sä olet itse ollut samassa tilanteessa joskus...".
Pääsääntöisesti nykyisin otetaan vaan yhteyttä, kun tarvitaan jotain, rahaa, lapsenvahtia tai tekemään jotain toisen puolesta. Kun lainan maksunaika on, valitetaan miten on niin tiukoilla, laskujen jälkeen jäi rahaa niin, että ei meinaa selvitä viikkoakaan ja enhän mä sitten kehtaa sitä rahaa takaisin ruinata, kun itellä on tilillä satasia ja jääkaappi täynnä. Viikinpäästä, kun taas jutellaan, niin kerrotaan miten ostettiin sitä ja tätä, oltiin ryyppäämässä ja rellestämässä ja kysytään lisää lainaa, kun minä varmaan muistan, että niiden laskujen jälkeen jäi rahaa tuskin viikoksikaan.
Eniten mua sapettaa se, että nämä ystävät jaksavat syyllistää ja itkeä siitä, että omat asiat on hyvin. Ei jumalauta! Luleeko ne, että kaikki on vaan taivaasta tippunut syliin? Että ihan yhtä'äkkiä, mun olohuoneen sohvalle ilmestyi työnantaja, joka halusi mut töihin ja maksaa siitä, etten mä tee mitään? Tai että siihen ilmestyi uusi auto, joka oli ihan ilmainen ja josta ei mitään tarvinnut maksaa? Tai, että kun mä käyn kaupassa, niin mulle annetaan ilmatteeksi telkkareita, ruokaa, huonekaluja ja vaatteita? Että mä olisin ihan kaiken saanut tekemättä mitään?
Joskus tekisi mieli kysyä rumasti ja lujaa, että luuletko, jotta mä riekuin niissä baareissa ja dokasin rahani, kun sitä ei ollut? Tai, että mulla oli varaa ostaa mitään vaatteita, kun sitten ei jäänyt rahaa ruokaan? Tai, että mä olisin mielummin tuhlannut rahani johonkin krääsään, kuin maksanut laskuni. Okei, mä myönnän, että mokasin itsekkin aikoinaan, mutta itse se piti selvittääkin. Ja nyt ihmiset, jotka on samassa tilanteessa, kuin itse olin, eivät halua niitä neuvoja ja apua, vaan sitä rahaa, ilman pakkoa maksaa takaisin ja jatkaa niinkuin ennenkin. Kyllä ainakin itse olen joutunut joka helvetin asian eteen tekemään töitä, jopa tään nykyisen työpaikkani eteen. Sitä aloitti töiden teon niin huonolla palkalla, että sen jälkeen joutui käymään viellä sosiaalissa, kun ei se palkka riittänyt ja työtehtiin kuitenkin mukisematta ja se mitä muutkin, jotka oikeaa palkkaa sai. Ja jos lähti työpaikka (kun yritysloppui) alta, niin ei sitä voinut jäädä ronkeloimaan, mikä työ käy ja mikä ei, vaan vastaan otettiin mihin töihin pääsi, vaikka sitä rahaa ei sen enempää käteen jäänyt työmatkakulujen jälkeen, kuin työttömänä ollessakaan.
Sitten, kun kyselee josko on töitä hakenut tai vinkkaa, että sinne ja tänne haetaan työntekiää, niin vedotaan opiskeluun, väsymykseen jne. jne. Ja ne palkkarahat niistä vähistä töistä ryypätään ja sitten soitetaan, kun ei sossu annakkaan, tienattiin liikaa, voitko auttaa, meni laskuihin jne.jne. Ja luulevat, että olen ihan tyhmä.
Anteeksi tämä kiukkuinen kirjoitus, mutta suorastaan korpeaa, että olen itsekäs ja hirveä, kun ennen omalla työlläni saaduista rahoistani luovu. Ei yksikään niistä ystävistäni omistaan palkoistaan mitään minullekkaan lahjoita. Mutta ehkäpä kysäisen seuraavan kerran, että josko siitä tilistä likenis minullekkin parikymppiä tai sossun avustuksesta, kun pistin oman palkkani haisemaan. Luultavasti vastaus olisi " No mitäs laitoit, kyllä sun niillä rahoilla pitäisi pystyä laskus maksamaan ja ruuat ostamaan".
Ja viellä ihmettelevät, miksi en enään soitat. Ei huvita, kun aina pyydetään ja jos ei pyydetä, niin muistetaan muistuttaa miten kurjaa ja kamalaa on ja sitten kertoa mihin kaikkeen ne lasku ja ruokarahat oikein hupeni.
Tismalleen tuota tarkoitan, mutta en osannut ihan noin täsmällisesti tiivistää! Tuo tarina on yksityiskohtia myöten NIIN samanlainen kuin omani ja se alkusyy, miksi tälle palstalle avauduin.
On helpottavaa tietää, että joku muukin on niin "itsekäs" ja "pihi" tai että on joku toinenkin joka paheksuu sitä, että tietyt ihmiset kerta toisensa jälkeen painuvat mieluummin baariin dokaamaan sossurahat kuin ostaisivat niillä ruokaa... Ja tosiaankaan tilannetta ei ole edistänyt yhtään, vaikka olen antanut rahaa, ruokkinut, ollut lapsenvahtina, ilmaisena taksikuskina jne. Eikä toisaalta hyvää tarkoittavat neuvotkaan tai ehdotus velkaneuvojalle ajan varaamisesta. Nyt vielä eräs näistä pahimmista on saamassa lapsen ja puheet jo tässä vaiheessa kääntyvät siihen suuntaan, että sinähän voit olla sitten lapsenvahtina, kun olet noin tunnollinen ja kunnollinen! Ainon kyllä tylysti ilmoittaa, että minulla on tuntiveloitus.
Muutaman ihmisen kanssa olen laittanut välit totaalisesti poikki juuri sen takia, että ainoa syy miksi he pitivät yhteyttä oli se, että he tarvitsivat AINA jotain (ja jos lainasit, niin tosiaankin viikon kuluttua esiteltiin uutta kolttua tai kerrottiin edellisen viikonlopun toilailuista, kun tuli vedettyä "ihan sikana drinkkejä").
Olen myös ihmetellyt sitä, että mitä näille ihmisille on tapahtunut tai mitä kotona on opetettu, kun MIKÄÄN työ ei kelpaa? Tai sellainen työ kelpaisi, jossa ei tarvitsisi tehdä mitään, voisi käydä kampaajalla ja palkka juoksisi koko ajan. Katkerana he kuuntelevat, kun itse olen vuosien ahertamisen jälkeen päässyt vakituiseen työhön. Ei tämä kaikki ole tosiaankaan minulle itsestään tullut ja olen joutunut tekemään hitosti töitä tämän eteen! Kuten sinäkin, myös minä olen joutunut käymään kovan koulun läpi ja maksamaan niin omista kuin toistenkin töppäilyistä. Kituutin monta vuotta aivan minimaalisilla tuloilla ja sain maksettua kaikki törttöilyt pois, minkä vuoksi arvostan hyvin paljon saavuttamaani taloudellista vakautta... JA minkä vuoksi minulta ei heru ymmärrystä lusmuileville loisille! *marsmars töihin siitä!*
Ja lisäksi ihmetyttää sellaisten ihmisten kateus taloudellisesti hyvin pärjäävää kohtaan, jotka itse ovat omasta halustaan lusmuilleet kotona vuosikausia ja eläneet sossun rahoilla ja satunnaisilla työtuloilla. Meilläkin tuttavapiirissä on pariskunta, jotka on ensin hankkineet verorahoilla maksetun kalliin yliopistokoulutuksen ja valmistumisen jälkeen (johon siihenkin meni 7 vuotta, maisterin tutkinnosta kysymys) ei työt kiinnostaneet. Sitten ollaan kateellisia ja aina jaksetaan muistuttaa, että helppohan sitä teidän on kun on rahaa ja varaa matkustella yms. Jos ollaan ravintolassa ja tilataan vaikka viiniä niin he olettaa, että me maksamme automaattisesti koko pullon (eli myös heidän osansa). Ja autolla saa aina olla heitä kuskaamassa millon mihinkin paikkaan eikä kertaakaan ole kysyneet, että maksaako tämä kyyti jotain (ei sillä, että valttämättä olisin siitä maksua pyytänyt, mutta olisi huomaavaista edes kysyä että tarviiko maksaa). Itse on tehty vuosikymmeniä töitä ja kieltämättä ollaan ihan hyvätuloisia, mutta kaikki on itse hankittua. Tuntuu, että puheenaiheetkin loppuu, kun ei voi kysellä töistä (kun niitä ei ole), ei matkustelusta... Tuntuu, että ainoa asia, josta tämä pariskunta on selvillä on kunkin illan tv-tarjonta, vuokravideot, pizzerioitten ja hampurilaispaikkojen tarjonta ja kaikenmaailman nettipalstat, blogit... Oltiin opiskeluaikana hyviä kavereita, kun opiskelivat samaa alaa kuin mieheni ja ollaan asuttu samassa kaupungissa siitä asti.
Olen myös niitä, joka on kituuttanut pienillä rahoilla ja maksanut kovat oppirahat velkaantumisesta. Nyt ihmetyttää omat lapseni, jotka olettavat, että minä kustannan heidän elämäänsä, vaikka ovat siis aikuisa ja käyvät töissä.
Sellaiset sanonnat kuin,"mei sitten kyllä pyydetä apua" saavat itseni ajattelemaan, miten sitä onkaan onnistunut kasvattamaan noin pieleen. Vetoomus vanhempiensa jatkuvaan hyväntahtoisuuteen ja syyllistäminen, jos rahaa ei tulekkaan, näyttää olevan arkipäivää monessa suvussa.
Hitto, enkä minä tästälähtien anna enää mitään. Pitäisikö minun olla ajatustenlukija. Mistä nää uusavuttomat ovat tällaisen tyylin oppineet? En minä ainakaan ole lapsilleni opettanut, että aina voi odottaa apua jos on lirissä. Heittäydytään oikein koviksi eikä pyydetä. Siis rivienvälistä voi lukea "sinun pitää tietää mitä minä tarvitsen ilman pyyntöjäkin, koska olet äitini" Omasta halustaan antaminen on eri asia, kuin vaatiminen ja syyllistäminen. Se on loppu nyt.