Ainakin minä toivoisin, että kaikki nämä abortinvastustajat tekisivät ihan jotain konkreettista jo olemassa olevien lasten hyödyksi ja iloksi. Koko ajan puolustetaan vain oikeutta elää, mutta millaista se elämä itse kunkin kohdalla on? Käykää lukemassa kasvatuspalstaa, sijaisperhepalstaa ja yksinhuoltajapalstaa ja menkää ja auttakaa niitä avuntarvitsijoita, joissa perheissä lapset kärsivät ja kokevat joko jokapäiväistä tai ajoittaista ahdistusta ja tuskaa.
Olen nyt uutena keskustelijana seurannut jonkun aikaa tämän palstan kirjoituksia, ja suorastaan päätäni pyöritellyt millä tasolla liikutaan. Jos menisin (kuten kerran tein) muutamalla jutulla kommentoimaan miesten kaljuuntumispalstalle miten mielestäni lääkkeet ja aineet ovat rahanhukkaa monien kohdalla ja että kalju pitää hyväksyä, niin heti kirjoitukset poistettiin! Täällä saa aika rankkaakin kirjoittelua harrastaa näköjään ilman mitään sensuuria. (Sananvapaus on vähän eri asia kuin se mitä täällä toiset nähtävästi kuvittelevat.)
Itse olen elämää elänyt ja kokenut jo vähän pidemmälti ja huomannut, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. En ole abortin hyväksyjä, en sen puolestapuhujakaan. Ymmärrän, että aina ei ole mahdollista joka raskautta loppuun saakka kantaa, eikä se asia kuulu muille kun henkilölle itselleen ja hänen läheisilleen.
Tilastot kertovat omaa kieltään joihin pitää aina suhtautua varauksella! Riippuen ihan missä muodossa kysymykset on asetettu, voidaan tulokset julkaista niin että ollaan aika kaukana totuudesta, tai sanotaan että sen totuuden vieressä. (Kuinka moni on osallistunut galluppeihin joissa on valmiit valintamahdollisuudet, ja niistä on valittava yksi vaikkei se olisikaan ihan se mitä itse ajattelet?)
Jos oma tuttuni joutuisi aborttiin, tukisin ja ymmärtäisin häntä, ei se ole minun asiani tuomita tai olla ehdottomasti puolesta/vastaan linjalla. Eiköhän jokainen sen oman prosessin joudu kuitenkin käymään omalla kohdallaan tarkkaan harkiten.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi toisilla ihmisillä on niin pakottava tarve olla oikeassa, on sitten täälläkin kyse abortin puolustamisesta tai vastustamisesta, tai on sitten kyse paistetaanko öljyllä vai voilla, tms, esimerkkejähän löytyisi loputtomiin.
Ihmettelen vain ketä täällä palvelee ja auttaa ne lukuisat kommentit ja maininnat kuinka moni katuu ja kuinka suuri riski abortin tehneellä ei-tehneeseen verrattuna on itsemurhaan, yms. yms. Eikös hei nuorilla miehillä ole paljon suurempi riski itsemurhaan, eli on siis itsemurhariskittömämpää olla vaikka abortoitu nainen kuin nuorimies! Näinhän näitä tilastoja sun muita voidaan käännellä ja väännellä mielen mukaan.
Enempi kuin aborttien teosta, olisin huolissani näistä kaikista syntyneistä lapsista, heidän kotioloistaan, vanhempien alkoholinkäytöstä, huumeista, kasvatuksesta - tai sen puutteesta, yhä kiihkeämpään tahtiin etenevästä elämänrytmistä, yms.yms. Tässä sitä työsarkaa olisi paljon enempi kuin missään muussa.
Olen nyt uutena keskustelijana seurannut jonkun aikaa tämän palstan kirjoituksia, ja suorastaan päätäni pyöritellyt millä tasolla liikutaan. Jos menisin (kuten kerran tein) muutamalla jutulla kommentoimaan miesten kaljuuntumispalstalle miten mielestäni lääkkeet ja aineet ovat rahanhukkaa monien kohdalla ja että kalju pitää hyväksyä, niin heti kirjoitukset poistettiin! Täällä saa aika rankkaakin kirjoittelua harrastaa näköjään ilman mitään sensuuria. (Sananvapaus on vähän eri asia kuin se mitä täällä toiset nähtävästi kuvittelevat.)
Itse olen elämää elänyt ja kokenut jo vähän pidemmälti ja huomannut, että elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan. En ole abortin hyväksyjä, en sen puolestapuhujakaan. Ymmärrän, että aina ei ole mahdollista joka raskautta loppuun saakka kantaa, eikä se asia kuulu muille kun henkilölle itselleen ja hänen läheisilleen.
Tilastot kertovat omaa kieltään joihin pitää aina suhtautua varauksella! Riippuen ihan missä muodossa kysymykset on asetettu, voidaan tulokset julkaista niin että ollaan aika kaukana totuudesta, tai sanotaan että sen totuuden vieressä. (Kuinka moni on osallistunut galluppeihin joissa on valmiit valintamahdollisuudet, ja niistä on valittava yksi vaikkei se olisikaan ihan se mitä itse ajattelet?)
Jos oma tuttuni joutuisi aborttiin, tukisin ja ymmärtäisin häntä, ei se ole minun asiani tuomita tai olla ehdottomasti puolesta/vastaan linjalla. Eiköhän jokainen sen oman prosessin joudu kuitenkin käymään omalla kohdallaan tarkkaan harkiten.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi toisilla ihmisillä on niin pakottava tarve olla oikeassa, on sitten täälläkin kyse abortin puolustamisesta tai vastustamisesta, tai on sitten kyse paistetaanko öljyllä vai voilla, tms, esimerkkejähän löytyisi loputtomiin.
Ihmettelen vain ketä täällä palvelee ja auttaa ne lukuisat kommentit ja maininnat kuinka moni katuu ja kuinka suuri riski abortin tehneellä ei-tehneeseen verrattuna on itsemurhaan, yms. yms. Eikös hei nuorilla miehillä ole paljon suurempi riski itsemurhaan, eli on siis itsemurhariskittömämpää olla vaikka abortoitu nainen kuin nuorimies! Näinhän näitä tilastoja sun muita voidaan käännellä ja väännellä mielen mukaan.
Enempi kuin aborttien teosta, olisin huolissani näistä kaikista syntyneistä lapsista, heidän kotioloistaan, vanhempien alkoholinkäytöstä, huumeista, kasvatuksesta - tai sen puutteesta, yhä kiihkeämpään tahtiin etenevästä elämänrytmistä, yms.yms. Tässä sitä työsarkaa olisi paljon enempi kuin missään muussa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kumpikaan vaihtoehto abortti tai lapsen saaminen ei ole yksinkertainen vaihtoehto, enkä lähtisi ketään tuomitsemaan valitsipa kumman tahansa, päätös ei ole helppo, sen voi sanoa, kun on vierestä katsellut monen nuoren naisen kamppailua vaikeassa tilanteessa. Itse olen päätynyt töihin yksinhuoltajien pariin, joten sitä rankkaa arkea ja elämän rikkinäisyyden keskelle tulleita lapsia on tullut vastaan. Toiset jaksavat taistella itsensä ja lapsensa puolesta tässä yhteiskunnan viidakossa, toiset nääntyvät matkalla. Jokaisen on itse saatava päättää ja mieluiten ilman painostusta, minkä tien valitsee, kun raskaaksi tulee. Monen tilannetta vierestä katsoneena soisin, että ratkaisu olisi mahdollisimman harkittu niin järjen kuin tunteittenkin kannalta tekeekö abortin vai ei, sillä niin monen olen nähnyt ja kuullut kärsivän jälkikäteen. Ne jotka ovat perusteellisesti harkinneet ovat tuntuneet selviävän seurauksistakin paremmin oli sitten kyseessä lapsen kanssa eläminen tai abortti.
Nykytilanne tuntuu nurinkuriselta kun lapsettomuudesta kärsivät pariskunnat joutuvat hakemaan adoptiolapsia Kiinasta tai Afrikasta, jonottamaan vuosikausia ja maksamaan itsensä kipeiksi ja samalla valtio voivottelee kun lapsia ei synny tarpeeksi.
Eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi että abortin vaihtoehdoksi tarjottaisiin adoptioon annettavaa lasta ja raskauden vaivoista ja tulonmenetyksistä annettaisiin kunnon rahallinen korvaus.
Ahdingossa oleva aborttia harkitseva ei joutuisi ainakaan taloudellisista syistä valitsemaan varmaan henkisesti raskainta vaihtoehtoa, monien lapsettomien tilanne helpottuisi samalla ja valtio saisi ajan mittaan uusia veronmaksajia. Kenelle tämä valinnan vapaus olisi huono ratkaisu?
"raskauden vaivoista ja tulonmenetyksistä annettaisiin kunnon rahallinen korvaus."
Ja vielä tuli mieleen että voitaisiin tarjota sectio näissä tapauksissa, jos joku ei missään tapauksessa haluaisi 'pakkosynnyttää'.
ole mitään arvoa? Eikö olisi parempi, että valtio tukisi adoptiota ulkomailta eikä pakkoraskauksia Suomessa? Ei kai lapsen tulis olla bisnes, mikä siitä voisi tulla jos raskauden vaivoista ja tulonmenetyksistä annettaisiin korvaus.
Eikö jo ylikansoitetulla maapallolla tulisi panostaa siihen että kaikilla syntyneillä olisi hyvät oltavat, eikä tuottaa tänne vielä pakolla lisää lapsia.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012796776
Eiköhän se olisi kaikkien kannalta parasta että lapset pääsisivät adoptoitaviksi mahdollisimman lähelle tuttua kotipaikkaa, sukua ja kulttuuria. Niin ekologisesti, eettisesti kuin taloudellisestikin.
Mitään pakkoraskauksia en Suomeen kannata mutta miksi ei abortin vaihtoehdoksi saisi tarjota mahdollisuutta antaa vauvansa adoptioon?
"Mitään pakkoraskauksia en Suomeen kannata mutta miksi ei abortin vaihtoehdoksi saisi tarjota mahdollisuutta antaa vauvansa adoptioon?"
Ei kai kukaan moisen vaihtoehdon tarkoamista ja sen korostamista pidäkään pahana. Suu auki joka pitää. POintti on lähinnä siinä että siihen ei saa painostaa eikä pakottaa, abortin tulee olla saatavilla (aikarajoissa, ennenkuin joku älähtää taas) vaihtoehtona mutta mitään pahaa adoptiosta kertomisessa en näe. Täytyy vain ymmärtää että se on vaihtoehto joka sopii niin kovin harvoille. Itse en koskaan pystyisi antamaan pois lasta jonka kannoin ja synnytin (niin itsekäs olen!), mutta joku toinen voi pystyä, en epäile.
Ai kun kaikenlainen pakottaminen ja painostaminen saataisiinkin pois ja kaikille raskaanaoleville sallittaisiin se vaihtoehto jonka he omakseen aktsovat! Eiku hei... niinhän se sallitaankin! Nevermind. :D
***
Olen seurannut tätä palstaa jotain puolisen vuotta jo, ja tämän ketjun aloittajan viesti on asiallisinta ja fiksuinta mitä täällä on vastaan tullut.
Kiitos, hyvin asiallinen ja järkevä kirjoitus, minusta täydellä sydämellä kirjoitettu !
Itse tutustuin koko plastaan joulukuun puolessa välissä ja olen rehellisesti "jäänyt koukkuun" tämän palstan kirjoituksiin ..... välillä naurattaa (ei itse aihe sentään) ja välillä surettaa ja välillä suututta niin pirusti !
Keskustelu täällä puolesta tai vastaan on välillä jopa hupaisaa ja kun joku kysyy oikeasti neuvoa (asiallista, esim. lääkkeellisen keskeytyksen jälkeen) niin vastaukset jää aika vähäiseksi. Välillä olen todella huolissani uusista lukijoista ......
kieltämättä itsekin pidän tämän palstan tärkeänä antina myös sitä neuvojen jakamista ja vertaistuen saamista (päästä jakamaan niitä tunteita, joita lähipiirissä ei ole ehkä edes käyty läpi, kuten yllättävä raskaus ja lapsen saannin mahdottomuus) Itselläkin onneksi on läheinen kaveri, joka kuuntelee ja jolle on saanut mietteitään purkaa, mutta kaikilla ei välttämättä ole asiat niin hyvin. Ja hänen kuuntelustaan huolimatta, ei hän ole niitä tunteita kokenut, eikä hänen ole tarvinnut asiaa koskaan omalla kohdallaan kokea. Täällä on enemmän niitä, jotka asian eri puolia ovat oikeasti pohtineet.
Mutta tosiaan tuo kysymyksiin vastailemisen vähyys: Siitähän se pitkälti johtuu, että kysymykset ovat usein niin spesifisiä, ettei yksinkertaisesti toiset abortin läpikäyneetkään voi tietää vastauksia. Jokaisen abortti kun on niin yksilöllinen tapahtuma kaikkine tapahtumineen, vuodon määrineen, kipuineen, tunteineen ja ongelmineen. Vaikka itsekin luen tällä hetkellä käytännössä melkein kaikki tänne tulevat viestit, ei oikeasti vain ole mitään järkeä vastata viesteihin, joista ei itse tiedä mitään. Eiköhän tämä päde moniin muihinkin täällä kirjoittaviin...
Tällaiseen yleiseen höpötykseen voivat helpommin kaikki osallistua.
Kieltämättä itsekin olen tyytyväinen, etten aborttia miettiessäni tällaiselle sivustolle eksynyt, vaan tein päätökset ihan oikean tiedon (jota löytyy netistä paljon) ja omien näkemysteni mukaisesti. Oli siis jo suhteellisen varmasti muodostettu kanta, jota täällä on vain tullut syvemmin pohdittua. Paljonhan täältä on oppinutkin. Esimerkiksi "satavarmoista" ehkäisyistä tai "sosiaalisista syistä"...
Itselle kävi niin että muutama tunti positiivisen raskaustestin jälkeen ryntäsin koneelle ja googletin "abortti" sanalla ja ensimmäiseltä sivulta jo taisin eksyä tänne palstalle. Itse olen niitä jolla todellakin ehkäisy petti, leikkimättä siis asian kanssa, sillä olin vasta noussut "pohjamudista" ja löytänyt äitiyden pienen lapseni kanssa. Elämäni oli siis juuri alkanut tuntumaan elämisen arvoiselta ja mieheni kanssa oltiin asiasta puhuttu että meidän perhe on tässä. Mutta, asiat ei mene niin ...... Aina olin miettinyt etten aborttia voisi tehdä, mutta en tällä palstalla ollut vieraillut koska asia ei ollut ajankohtainen eikä koskettanut minua laisinkaan. Minun päätökseni oli onneksi aivan selvä. Tulin tälle palstalle ja itku silmässä kirjoitin oman tarinani ...... ja voi herran jestas sentään .... seuraavana päivänä kun palasin lukemaan viestejä niin tuntui hemmetin pahalta, niitä tuttuja: katso se ja se video, oman lapsen murha jne. Tunne oli järkky ! Pysyin kyllä päätöksessäni ja nyt reilun kuukauden palstalla käyneenä olen huomannut miten täällä mennään, samat tuomitsijat hyökkää päälle ja hyvinkin kirjoitetut asiat väännetään miten päin tahansa. Muutamia aborttioikeuden puolustajia lynkataan minkä keretään ja väitetään vaikka mitä.
Aihe on arka ja todellakin päätös on oltava oma, minulle se oli suuri helpotus, mutta enhän minäkään tiedä mitä ajattelen vuosien päästä !
Sorry, en edes tiedä mitä tällä kirjoituksella hain ...... toivotan sinulle kaikkea hyvää ja jatka samalla malliin: asiallisia kirjoituksia sinulla !
Olet kyllä joutunut pahan kestämään, jos ratkaisusi muodostamisen aikana olet tänne eksynyt :D
Itse olen myös niitä, jotka vielä muutama vuosi sitten sanoi, ettei koskaan voi aborttia itse tehdä. Tosin olin jo ehtinyt tuotakin mielipidettä tarkistamaan selkeästi ennen kuin se raskaus sitten kohdalle osui ehkäisyn petettyä ja päätökseni oli myös täysin selvä. Enkä koe, että minulle koskaan tulisi syytä kyseenalaistaa oma sen hetkinen päätökseni, koska jälkiviisaus on tällaisessa jutussa turhaa. Mutta tosiaan eihän siitä varma voi olla. Ei tosin elämässä missään.
Kieltämättä tällä hetkellä "naurettava" ja outo ajatus omassa päässä on, että kun kaverini unohti ihan konkreettisesti pari pilleriä eikä tullut silti raskaaksi, minun ajatukseni oli, että "mikä _oikeus_ sillä oli olla tulematta raskaaksi". Enkä tietenkään toivonut hälle kuitenkaan vahinkoraskautta...
Mutta kuten olen täällä sanonutkin, kokemus oli kasvattava, avartava ja siitä on vain otettava opikseen. On ihana huomata täällä, ettei ole ainoa, joka näitä asioita joutuu pohtimaan. Ja täällä palstalla kirjoittaminen on myös sitä hupia ja toisaalta vähentää sitä "taakkaa", jota kasaan ystäväni viattomille harteille :D Eikä minulla ole tarvetta unohtaa kokemusta ja tämähän on sitä oman kokemuksen "läpikäyntiä" ja hyväksyntää parhaimmillaan...
Onnea teidän perheelleenne!
Jos joku haluaa lapsen, niin eikö se ole sen haluajan tehtävä hoitaa viaton lapsi.
Ei kai kukaan saata maailmaan lasta josta ei ole valmis huolehtimaan?
Minusta se on lähtökohta.
Jos joku haluaa huolehtia toisten lapsista ja olla esim sijaisperheenä niin silloin siitä "työstä" saa rahallisen korvauksen!
Jos joku tulee raskaaksi niin hän ihan itse päättää mitä tekee kasvavalle sikiölle.
Jos päättää pitää lapsen ja ei anna sitä pois kuten adoptoitavaksi, niin silloin vastuu on tällä aikuisella.
Niin se vaan menee, että jokaisella on vastuu omista tekemisistään ja jos jokainen hoitaa sen hyvin, niin silloinhan meillä ei ole ongelmia.
Minä peräänkuulutan vastuuta!