Olen todella herkkä ja säikky ihminen. Katsoin ala-asteikäisenä Pelottaakoa, X-Filesejä ja Äärirajoilla-ohjelmia. Nämä ohjelmat alkoivat pelottaa minua, pelkäsin silloin kovasti ja pelkään vieläkin avaruuden muukalaisia varsinkin kun olin lukenut sieppauksista kertovia kirjoja. Että ne pimeällä seisoisivat vieressäni. Tai vaikka ihan yksin kotonakin keskellä päivää seisoisivat selkäni takana ja kurkistelisivat yhtäkkiä silmäkulmissani. Ahdistaa kamalasti olla yksin! En edes pysty asumaan missään syrjäseudulla, koska siellä ei kukaan auttaisi jos alkaisi tulla omituisia valoja tai ufoja ympäristöön (tyyliin Paasselkä-järven todella omituiset ilmiöt). Tai jopa muukalaisia kotiini. Tämä pelko on yksi suuri syy siihen, että tahdon asua kerrostalossa Helsingin keskustassa. Täällä on aina muita ihmisiä turvana, jos jotain kävisi. Ratikoiden kolina rauhoittaa ja kun katson ikkunasta ulos, näen valoisia ikkunoita, aina joku valvoo ja näkisi omituiset tapahtumat. Silti pahin pelko on pääni sisällä. Pelkään saavani psykoosin tämän takia. Ainoa joka tähän pelkoon auttaa on toiset, hereillä olevat ihmiset samassa huoneessa. Kun asun yksin, kaksiossa pelotti aina, että siellä toisessa huoneessa tapahtuisi jotain yliluonnollista. Vielä kun Buzz Aldrin ja kaksi muuta astronauttia myönsivät Discovery Channelilla, että UFOt ovat totta, huh huh! Uteliaisuuteni pakottaa lukemaan aina vaan lisää, selityksen toivossa joka lopettaisi nämä pelot. Mutta yhä kummallisemmaksi muuttuu ja salaliittoajatukset heräävät, mitä enemmän luen.
Pelkään kuollakseni
pelkääjäpoika
5887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän jotenkuten pelkosi, vaikka omalla kohdalla kohde onkin eri. Nimittäin itse pelkään toisinaan niin maan prkleesti kummituksia sun muita yliluonnollisuuksia. Vaikken milläänmuotoa usko niiden olemassaoloon, niin silti toisinaan yksin yöllä kämpässä haahuillessa tulee lapsenomaisesti pienimuotoinen paniikki. Kykenen viemään roskat tuonne ulos pimeään, metsän reunalla sijaitsevaan laatikkoon yms. pelkotiloissakin, mutta kyllä pään sisällä melkoinen vääntö silloin on. Järki kuitenkin aina voittaa pelon. Asia on sinänsä hassu, mutta toissayönä pelko meinasi vielä älyn, enkä tullut peiton alta minnekään vaikka hiki virtasi ja ilma alkoi käydä tunkkaiseksi. Tänä yönä kun muistin sängyssä pelkoni ja sain päähäni perinteisiä "aave-flashejä", niin nauroin vain mielessäni, ja nousin yksin ylös kämppään seikkailemaan, vailla mitään ongelmaa. Se tekee asiasta kummallisen. Pelko on jaksottaista, mitä en itseasiassa ymmärrä.
Tässä tapauksessa pelot ovat peräisin lapsuudesta. Minulla oli turhan hyvä mielikuvitus tuolloin (3-6v) ja näin aaveita ja paljon muutakin. Muutamat kauhuelokuvat liian nuorena katsottuna eivät varmaankaan myöskään järin tehneet hyvää.
Miten pelkoa sitten voisi hillitä..? Kyseenalaistamalla? Itsesuggestiolla? Itse saan hillittyä fiiliksiä usein pelkästään päättämällä että tämä asia on täysin naurettava ja nyt saa mieli lopettaa ainaisen vinkumisensa. Kummituksia ei ole olemassa ja piste. Toinen vaihtoehto on miettiä, että tämä kaikki on vain pimeän aiheuttamaa vaistomaista pelkoa, joka vain sattuu jostain syystä kiinnittymään yliluonnollisuuksiin, jotka ovat vieläpä luonnottoman stereotyyppisiä. Ehkäpä kummitukselle maistuisikin pitkästä aikaa huurteinen ja josko sen kanssa voisi vaihtaa kuulumisia?
Mutta aina ei auta mitään. Silloin tuntuu typerältä pelätä tyhjän takia, mutta minkäs teet. Se on vahvassa jos niikseen tulee.
Tuota tuskin olet ainoa, eiköhän monet muutkin ne ei vaan uskalla tunnustaa. :)
Lakkaat lukemasta nyt ja pohdiskelemasta koko aikaa (!), jokainen saa kylmiä väreitä noista palstoista ja kirjoista -niistä se pelko tulee. Keskity muihin asioihin ihan, kivoihin.
Erittäin todennäköistä on, ettei ufoja ole olemassakaan, ne on ihmisen mielikuvitusta.
Pidä valo huoneessa kun nukut tai toisessa. Ei tarvii sitten mietiskellä.
Minä pelkäsin nuorempana ufoja ym olentoja, kun oli mielikuvituskin niin hyvä. Nyt ajattelee että mitä sitten, olkoot vastuussa sitten jos saan sydärin sillä kohtaa :D Tuskin ne kuitenkaan haluaa niin käyvän.
Minä asun kaksiossa, käyn pimeällä ulkona hiljaisissa paikoissa, asun yksin, kehäkolmosen ulkopuolella. :D
Jos joku uhvo olento tulisi kättelemään niin onhan se ihme, ennemmin tuolla rattijuoppoon törmää. Ihan turha pelko siis. On ihmisellä sanottavansa, miten kohdellaan.
Hyvä neuvo: aika auttaa ja ajatttele aina muuta (kivaa)
Jätä ihmeessä kofeiini pois, se lisää pelkoja ja
älä pidä liian pitkiä ruokailuvälejä.
Kannattaa ehdottomasti mennä mielenterveystoimistoon,
terkkarista saa sinne lähetteen. Kerro pelkosi, pelastat itsesi psykoosilta, kun saat oikeat lääkkeet. Parastasi toivoen eräs.
Nuo amerikkalaiset sarjat ja elokuvat, ne on tekemällä tehty, totuus on ihan toisenlainen. Eli ne ovat Hollywood hömppää. Kirjoissakin sitä samaa, varsinkin tuon alan kirjallisuudessa.
Tuolla ylhäällä mainittiin kofeiini, samaan sarjaan kuuluu alkoholi ja suklaa joillakin.