iltasatu

(julkaistu Tampereen Työväen Teatterin 100-vuotisjuhlanäytelmän, Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa käsiohjelmassa)



Unen rajamailla kuulen äitini äänen, kun hän kertaa minulle tuttua iltasatua tulisieluisen miehen, sanansäilän heiluttajan viimeisistä vaiheista.



"Kun saksalaiset valtasivat punaisen pääkaupungin, suuri joukko tunnettuja punaisia pakeni Helsingistä. Jäljelle jäi vain kourallinen rohkeimmista. yksi heistä, mies monella nimellä, jäi kiinni kotimatkallansa. Hän kantoi mukanaan elämäänsä aivan kuin olisi tiennyt, ettei koskaan saavu perille.



Valkoiset valloittajat sulkivat miehen kuritushuoneeseen. Taistelevaa henkeä ei kuitenkaan hetkessä lannistettu – omaan oikeudenkäyntiinsä valmistautuessaan hän vaati lisää leipää kohtalotovereilleen sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellyttämänä asianajajaa. Kumpikin häneltä evättiin. Tuhansien punavankien joukosta hänet poimi kuolemaan valkoinen kenraali. Teloituksen oli määrä olla julkinen.



Toukokuinen aamu todisti taistelijan viimeistä matkaa. Hyinen retki alkoi Kauppatorilta ja määränpäänä oli kuolema Santahaminassa. Kirjailijaa saattamassa olivat hänen valkoiset kustantajansa. Kohtalotoverit sijoitettiin kuolemanlaivan peräosaan, teloitusta seuraamaan tullut verinen senaattori seuruineen sen etuosaan.



Kesken laivamatkan kuolemantuomitut seurasivat sivusta, kun tulisieluinen kirjailija heitettiin meren syliin. Siitä kuka ampui kuolettavan luodin, jolla lyhennettiin kirjailijan elämää muutamalla hetkellä, ei koskaan saatu selvyyttä. Perillä Santahaminassa kuolema teloituskomppanian muodossa kohtasi muut punaisen matkaajat."