nonnih! ny se sen teki! oon lykänny miettimistä synnytyksestä koko raskaus ajan ja nyt viime viikolla rv 37 oon alannu näkeen unia/painajaisia synnytyksestä... Haluisin jo kovasti et laps syntyis, kun olo on jo todella tukala, mutta toisaalta en ole valmis.. Tämä on toinen synnytys ja siis tiedän mitä tuleman pitää. Eka odotus aika meni hyvin kun ei tiennyt mitä tuleman piti, mutta synnytys oli kaamee ja repeämät oli normaalia paljon pahemmat, parantuminen kesti puoli vuotta. Kait sitä vaan pitäs yrittää aatella et nopeesti se on ohi, ehkä, paitti ei välttämättä toi parantuminen, ja pian käärö on sylissä ihana tuhiseva sööttiläinen, mut tuntuu et silti en nyt yhtäkkiä ookkaa valmis synnyttään.. Pakko mikä pakko!! Emmä ny ois uskonu et tää niin peljättäis.. Onko kellään antaa mitää lohdullisia neuvoja? Tai onko kenties kanssasisaria?
synnytys pelottaaaa rv 38..
nyt se alkoi
111139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
......synnytys pelkoa.....hyi sua.
moikka.juu tuttu tunne toi..itellä meni eka synnytys tosi hyvin,paitti kans repeämiä tuli mut synnytyksen jälkeen tuli ongelmia,päässä ollu aneurysma päätti revetä ja tuli aivoverenvuoto..no.siitä selvittiin mut nyt on alkanut synnytys pelottaa ihan tosissaan ja varsinkin ponnistusvaihe..lekuri sano et imukupilla pystyvät auttaan aikas paljon mut kokemusta ei oo imukupista ni en tiiä miten paljon se sit jelppii...mut hei tulee ne vaavit sieltä jokatapauksessa jollain konstilla..ei anneta sen pelon ottaa ylivaltaa vaan nostetaan häntä pystyyn..eiks ni.tsemppiä ja hyviä vointeja sulle ja muillekin.
ekaa odotan ja olen tähän asti ollut ihmeen rauhallinen (viikolla 33 4)
Ehkä olen senkin takia rauhallinen kun lueskelen paljon tietoutta synnytyksestä.
lähde pienelle lenkille raittiiseen ilmaan ja hengittele, rauhoittele itseään.Hienosti se menee, onhan sinulla tuki mukana.Puhu pelosta miehellesi, neuvolassa..he kyllä auttavat ja saavat olosi paremmaksi.
tsemppiä.
Mulla aivan sama homma, ja ottaa oikein päähän sanat, sinähän tän homman osaat!!! jaa? osaan vai, tiedän ainakin mitä tuleman pitää... tottakai ne kivut ja kamaluudet unohtuu nopeasti, mutta silti...samoja ajatuksia pyörittelen mielessäni kuin sinäkin...en millään haluaisi mennä synnyttämään!!!!! kysyin ohimennen että josko saisi sektion, että olen aivan paniikissa, niin neuvolalääkäri katsoi minua kummissaan, ja sanoi, hyvinhän nuo edellisetkin sieltä tuli :D joo...ymmärrän sinua täysin, mutta koita rauhoittaa mielesi...toivotaan että kaikki menee hyvin, jännitys vain lisää kipua ja toinen menee nopeammin (tämän jo tiedän, mutta tuleeko kolmas supervauhdilla :D )
voimia sinulle!!!!
odotan, ja nyt jo pelottaa synnytys. Minulla kun on synnytykset vain vaikeutuneet kerta kerralta. Ja istukan irrotusta inhoan, muutenkin jo vatsa hellä, ja sitten pitäisi antaa jonkun painella istukka irti. Yhden kerran tein sen itse. =) Kätilö kauhisteli, ettei ole vielä moista nähnyt.
Pitää vain hengitellä syvään ja rauhoittua, ja toivoa, että kaikki menee mahdollisimman hyvin. Aikaa mulla vielä on,sillä rv 6!
..pahimmat synnytyspelot oli just kolmannes raskaudes, ekaa en osannu pelätä, toisesta odotin helpompaa ja niin se olikin nopeempi ja helpompi mut en saanut enää puudutusta ku olisin sitä niin kipeesti tarvinnu, piti vain sitte synnyttää ilman kivunlievitystä tai no käytin mä ilokaasua mut ei se ny hirveesti auta, kolmannella kerralla olin muuten iloinen raskaudesta mut pelkäsin synnytystä ihan hirveesti aivan raskauden alusta asti, rukoilin siitä paljo ja lopuksi kolmas synnytys meni parhaiten ja siitä jäi hyvä olo ja sain kiittää siitä Jumalaa :) Raamatusta pari esim.Joh.16:24 "Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun(Jeesuksen) nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen." ja toinen esim.Luuk.11:9.
Meille on tulossa esikoinen, tällä hetkellä menossa rv 36 2. Synnytyksessä mua lähinnä pelottaa se, että vauvalle sattuu jotakin. Järjellä ajateltuna tiedän, että apuna on ammattilaisia ja tarvittaessa vauva saadaan nopeasti ulos, mutta silti...
Moi
Kyllä myös pelottaa vaikka toinen jo tulossa. Toisaalta se on ihan luonnollinen juttu että se jännittää ja pelottaa joten se on varmaan osa sitä synnytykseen valmistumista.
Ihan hyvä huomata että en ole ainoa mutta onneksi jos kaikki menee hyvin ja se suloinen nyytti tulee rinnalle niin moni asia unohtuu..
Anneli
Ekaa synnyttäessä ei tiennyt kuin sen mitä oli lukenut ja mitä synnytysvalmennuksessa oli kerrottu. Kaikki sujuikin hyvin "kirjan oppien mukaan".
Toista lähdin synnyttämään sitten hyvillä mielin. Tiesin mitä oli edessä. Mutta järkytys olikin kova, kun kaikki ei mennytkään niin kuin olin ajatellut. En saanut paljon mitään kivunlievitystä. Ammeessa avauduin puolessa tunnissa ja kätilö kertoi, ettei mitään kivunlievitystä enää voi antaa. Saisin olla ylpeä luomusynnyttäjä. Oli todella ylpeä olo. Joopa joo.. Synnärillä oli hirveä ruuhka ja välillä jäin yksin mieheni kanssa. Apua ei saanut. Jännitin ja joka supistus oli entistä kauheampi ja viimeisen parin tunnin aikana tuskin avasin tuskalta silmiä. Tuntui ettei mistään saanut apua. Lopulta lääkäri määräsi epiduraalin vaikka olin täysin auki mutta synnytys ei edennyt. Samalla kun tunsin piston selässä tunsin että nyt se vauva tulee. Lääkärille tuli kiire vetää neula pois ja porukat auttoivat selälle ja tyttö tuli maailmaaan. Vannoin, että se oli viimeinen kerta..
Nyt menossa rv 12 4. Minulle on varattu kummikätilökäynti sairaalaan johonkin raskauden puoleen väliin. Käydään läpi edellinen synnytys, koska minusta se meni niin täysin pieleen. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanoin, että mä voin mennä suoraan sektioon. Mä en edes halua yrittää normaalia alatiesynnytystä. Katsotaan nyt mihin mä sitten heinäkuussa ihan oikeasti päädyn.. Ei ole yksikään vauva sisään jäänyt, joten täytyy vaan elää positiivisin mielin..
..miten synnytyksesi meni "niin täysin pieleen"? Missä synnytyssairaalassa kätilö voi pitää äidin kädestä koko ajan kiinni? Ihan normaaliahan se on, että yksi kätilö hoitaa samalla useaa synnytystä.. Minusta synnytyksesi kuulosti ihanteelliselta, nopea avautuminen, nopea ponnistusvaihe, terve vauva? Synnytykseen kuuluu kipu, siinä ei ole mitään outoa. Jokainenhan tietysti kokee synnytykset omalla tavallaan, mutta.. ihmettelen täällä vaan halukkuuttasi sektioon tuollaisen synnytyksen jälkeen. No, asiahan ei minulle kuulu, jokainen tavallaan.. Tsemppiä tulevaan synnytykseesi!
Jännittää näin etukäteen. Menossa on vasta 13 3,mutta silti... Ensimmäinen synnytys meni jännittämättä, sillä eihän tulevaa tiennyt. Synnytykseni oli ihan normaali ja rauhallinen. Se kipu minua lähinnä pelottaa. Ja toivoisin, että paikat aukeis tällä kertaa nopeammin, viimeksi meni 18h... Ja tietenkin: Kaikki menisi hyvin, ja syntyisi normaali,terve vauva! Mutta eipä siltä synnytykseltä oikein voi välttyäkään.Ennemmin synnytän alateitse kun parantelen tarpeetonta sektiohaavaa.