synnytys pelottaaaa rv 38..

......synnytys pelkoa.....hyi sua.

ekaa odotan ja olen tähän asti ollut ihmeen rauhallinen (viikolla 33 4)
Ehkä olen senkin takia rauhallinen kun lueskelen paljon tietoutta synnytyksestä.
lähde pienelle lenkille raittiiseen ilmaan ja hengittele, rauhoittele itseään.Hienosti se menee, onhan sinulla tuki mukana.Puhu pelosta miehellesi, neuvolassa..he kyllä auttavat ja saavat olosi paremmaksi.
tsemppiä.

Mulla aivan sama homma, ja ottaa oikein päähän sanat, sinähän tän homman osaat!!! jaa? osaan vai, tiedän ainakin mitä tuleman pitää... tottakai ne kivut ja kamaluudet unohtuu nopeasti, mutta silti...samoja ajatuksia pyörittelen mielessäni kuin sinäkin...en millään haluaisi mennä synnyttämään!!!!! kysyin ohimennen että josko saisi sektion, että olen aivan paniikissa, niin neuvolalääkäri katsoi minua kummissaan, ja sanoi, hyvinhän nuo edellisetkin sieltä tuli :D joo...ymmärrän sinua täysin, mutta koita rauhoittaa mielesi...toivotaan että kaikki menee hyvin, jännitys vain lisää kipua ja toinen menee nopeammin (tämän jo tiedän, mutta tuleeko kolmas supervauhdilla :D )
voimia sinulle!!!!

..pahimmat synnytyspelot oli just kolmannes raskaudes, ekaa en osannu pelätä, toisesta odotin helpompaa ja niin se olikin nopeempi ja helpompi mut en saanut enää puudutusta ku olisin sitä niin kipeesti tarvinnu, piti vain sitte synnyttää ilman kivunlievitystä tai no käytin mä ilokaasua mut ei se ny hirveesti auta, kolmannella kerralla olin muuten iloinen raskaudesta mut pelkäsin synnytystä ihan hirveesti aivan raskauden alusta asti, rukoilin siitä paljo ja lopuksi kolmas synnytys meni parhaiten ja siitä jäi hyvä olo ja sain kiittää siitä Jumalaa :) Raamatusta pari esim.Joh.16:24 "Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun(Jeesuksen) nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen." ja toinen esim.Luuk.11:9.

Meille on tulossa esikoinen, tällä hetkellä menossa rv 36 2. Synnytyksessä mua lähinnä pelottaa se, että vauvalle sattuu jotakin. Järjellä ajateltuna tiedän, että apuna on ammattilaisia ja tarvittaessa vauva saadaan nopeasti ulos, mutta silti...

Ekaa synnyttäessä ei tiennyt kuin sen mitä oli lukenut ja mitä synnytysvalmennuksessa oli kerrottu. Kaikki sujuikin hyvin "kirjan oppien mukaan".

Toista lähdin synnyttämään sitten hyvillä mielin. Tiesin mitä oli edessä. Mutta järkytys olikin kova, kun kaikki ei mennytkään niin kuin olin ajatellut. En saanut paljon mitään kivunlievitystä. Ammeessa avauduin puolessa tunnissa ja kätilö kertoi, ettei mitään kivunlievitystä enää voi antaa. Saisin olla ylpeä luomusynnyttäjä. Oli todella ylpeä olo. Joopa joo.. Synnärillä oli hirveä ruuhka ja välillä jäin yksin mieheni kanssa. Apua ei saanut. Jännitin ja joka supistus oli entistä kauheampi ja viimeisen parin tunnin aikana tuskin avasin tuskalta silmiä. Tuntui ettei mistään saanut apua. Lopulta lääkäri määräsi epiduraalin vaikka olin täysin auki mutta synnytys ei edennyt. Samalla kun tunsin piston selässä tunsin että nyt se vauva tulee. Lääkärille tuli kiire vetää neula pois ja porukat auttoivat selälle ja tyttö tuli maailmaaan. Vannoin, että se oli viimeinen kerta..

Nyt menossa rv 12 4. Minulle on varattu kummikätilökäynti sairaalaan johonkin raskauden puoleen väliin. Käydään läpi edellinen synnytys, koska minusta se meni niin täysin pieleen. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä sanoin, että mä voin mennä suoraan sektioon. Mä en edes halua yrittää normaalia alatiesynnytystä. Katsotaan nyt mihin mä sitten heinäkuussa ihan oikeasti päädyn.. Ei ole yksikään vauva sisään jäänyt, joten täytyy vaan elää positiivisin mielin..

Jännittää näin etukäteen. Menossa on vasta 13 3,mutta silti... Ensimmäinen synnytys meni jännittämättä, sillä eihän tulevaa tiennyt. Synnytykseni oli ihan normaali ja rauhallinen. Se kipu minua lähinnä pelottaa. Ja toivoisin, että paikat aukeis tällä kertaa nopeammin, viimeksi meni 18h... Ja tietenkin: Kaikki menisi hyvin, ja syntyisi normaali,terve vauva! Mutta eipä siltä synnytykseltä oikein voi välttyäkään.Ennemmin synnytän alateitse kun parantelen tarpeetonta sektiohaavaa.