Taidan olla alkoholisti

tuntuu, että parannan oloni aina pienellä alkoholimäärällä, mutta ilman sitä pientä ahdistaa helposti. En tiedä, että oonko alkoholisti, vai parantelenko jonkin muun psyyken ongelman oireita kaljalla etc.

Hemmetin tutulta lauseelta tai ajatukselta < Jotta olisin täysin oma itseni, tarvitaan pari olutta> Ajattelin 15-16 ikäisenä noin, eli haaveilin että kun sais aina olla parin kolmen kaljan humalassa niin olisin oma itseni, no lopputarinan varmaan arvaatkin.

Jos ihminen tarvitsee, nimenomaan tarvitsee viinaa hän on alkoholisti. Eikös se alkoholismi ole juuri sitä?
Hae ahdistukseen jotain muuta apua niin kauan kun vielä voit. Vaikeaa se voi olla mutta kannattaa. Viina on huono kaveri, siitä on miljoonia ja taas miljoonia tarinoita. En ole koskaan ymmärtänyt että miksi ihmiset eivät usko että erilaisten riippuvuuksien kanssa ei pidä leikkiä. Niiden kanssa jää aina toiseksi.
Jos huomaa itsessään pakkomielteen poikasenkin johonkin asiaan siitä pitää irtautua heti ja kokonaan (no, jätetään naiminen tästä luettelosta pois). Ei ole olemassa ravinnon, veden, nukkumisen ja täällä pohjoisnavan vieressä lämmön lisäksi sellaista asiaa jota ilman terve ihminen ei tule toimeen. Ainakaan mitään sellaista johon jää koukkuun.

Viime vuosi meni siten, ettei varmaankaan ollut kuin päivä siellä, toinen täällä, ettenkö olisi vähintään yhtä olutta/siideriä/viinilasillista ottanut. Viikonloppuisin enempi.
Tipatonta tammikuuta ajattelin kokeilla nyt alkuun. Toistaiseksi mennyt hyvin, huomaan, että olen paljon virkeämpi ja ajatukset luistaa.
Pystyn siis toistaiseksi olemaan ilmankin, mutta luokittelin itseni jo alkoholistiksi ja nyt tuntuu siltä, että pakko lopettaa tuo tissuttelu ennekun on tosiaankin liian myöhäistä.
Yritä sinäkin päästä eroon päivittäisestä juomisesta, se kannattaa.

Aivan samoilla fiiliksillä peli alkoi itsellänikin, kun se pari olutta aina niin mukavasti rentoutti, ja juuri sopivan lievästi kihahti nuppiin parantamaan mielialaa.
Oikein posket kastui, nimittäin sisäpuolelta kun ajatteli, että joko näiltä töiltä kohta pääsee ottamaan pari huurteista. Ne näkyivät oikein silmissä.
Siitä se peli pikkuhiljaa kovenee, kun se pari kaljaa ei kohta tunnu missään.
Nyt jos alkaisin ottamaan, niin kossupullo päivässä vilahtaa turpaan ettei mitään ja kaljat tapiksi - ja vielä olisi meno päällä viikkoja samoin eväin.
Olet varsinaisella rajapyykillä.

ajan myötä.Aina tarvitsee enempi alkoholia,että tuntee itsensä rentoutuneeksi.

Kyllä nuo mietteet tutuilta kuulostavat, eli alkoholin juominen jatkuu ja lisääntyy, pikkuhiljaa.

Kun kerroit, että 'elämä ilman alkoholia on alkanut tuntua ahdistavalta, mutta onnistuu', muistan tuntemuksen hyvin omalta kohdaltani.

Ongelman siitä tekee se, että jatkuva tissuttelu aiheuttaa ja lisää tuota ahdistavaa tunnetta, joka sitten taas vaatisi lisää tissuttelua. Eli kyseessä on noidankehä, josta ei meinaa päästä pois ja johon vajoaa aina vain syvemmälle.

Nythän houkutus olisi suuri hakea avuksi mieliala-lääkkeitä, mutta niistä saatava apu on helposti samankaltainen kuin jos pakkasella kusisi housuihinsa - vähän aikaa lämmittää, mutta sitten on entistä kylmempi.

Mielestäni parhaiten saisit vastauksen omiin mietteisiisi, jos kykenisit olemaan täysin ilman alkoholia kolmisen kuukautta. Silloin näkisit onko ahdistava tunne kadonnut, sekä myös kuinka paljon alkoholi päivisin mieltäsi pyörittää.

Epäilen tosin, että sen jälkeen juominen jatkuu hiukan rajumpana, mutta niinhän siinä käy joka tapauksessa, ja varsinkin jos haet krapulalääkkeeksi jotain pameja.
Sitten sinun olisikin jo aika miettiä avun hakemista ongelmaasi.

Noinhan se juominen etenee, jos on alkoholisti.