Onko kellään kokemuksia siitä, ettei lääkkeetkään saisi kuriin täysin kaksisuuntaista? Mulla on tällä hetkellä serenase 1mg, deprakine 1200mg, lamictal 150mg, seroquel 100mg ja siltikin kärsin hyvinkin synkistä masennusjaksoista. Hypomaniat ovat kuitenkin lähes historiaa. Niihin olen saanut lääkkeistä avun, mutta masennukset ja ailahtelut ovat jääneet. Kaksi viikkoa meni taas masennuksen kourissa. Poikakin joutui sairalaan napsittuaan minun lääkkeitäni kun olin unessa sohvalla, että sellaista uupumusta. Se oli kamala paikka kun joutui myöntämään itselleen, ettei edes pahimpina hetkinä pysty lapsestaan kunnolla huolehtimaan. Saatika itsestäni. Pitäshän sitä syödä, peseytyä, liikkua ja olla hereilläkin! Nyt on taas hiukan parempi päivä takana. Laittelin jopa ruokaakin. Mutta se ei tosiaankaan tarkoita loppua kaikelle, se on jo nähty. Lääkärikin totesi tänään, että pitkän masennuksen jälkeen voi olla yhtäkkiä taas hyvä olla. Osastohoitojakson jälkeen meni pari viikkoa ihan hyvin ja sitten tasaisesti alamäkeä. Tuntuu vaan, että tätä ei saada kuriin millään :-(.
Toinen kysymykseni on, että onko kellään kokemusta yksityisestä psykiatrista? Olen menossa maanantaina ensimmäistä kertaa. Mitä mahtavat kustantaa ja onko mitään hyötyä? Haluaisin uskoa, että saisin jonkinlaista apua tai edes jonkinlaisia vinkkejä. Tai jotain. No se jää nähtäväksi! Käyn joka tapauksessa myös julkisella taholla ja pidän yhteyttä nykyiseen lääkäriin, mutta ajattelin tässä ohella käydä mahdollisesti laajemman skaalan asiantuntijan luona.
Toinen kysymykseni on, että onko kellään kokemusta yksityisestä psykiatrista? Olen menossa maanantaina ensimmäistä kertaa. Mitä mahtavat kustantaa ja onko mitään hyötyä? Haluaisin uskoa, että saisin jonkinlaista apua tai edes jonkinlaisia vinkkejä. Tai jotain. No se jää nähtäväksi! Käyn joka tapauksessa myös julkisella taholla ja pidän yhteyttä nykyiseen lääkäriin, mutta ajattelin tässä ohella käydä mahdollisesti laajemman skaalan asiantuntijan luona.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten tahtoo.Itselläni Lito lääkkeillä ollut aikalailla kurissa.Ei maniaa,eikä pahemmin debistäkään vaikka juuri sain tietää sairastavani syöpää.Se kyllä mielen veti matalaksi.Sinulle sanoisin.että yritä pitää itsesi kunnossa,jo lapsesilin takia.Hän tarvitsee sinua.Syö lääkkeet joita sinulle määrätty.Toivon elämääsi valoa,ja voimia
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tarkoitetut lääkkeet eivät poista sairausjaksoja kokonaan. Lääkkeiden tarkoitus on ainoastaan lieventää sairausjaksojen voimakkuuksia ja niiden pituutta, ts. poistaa masennus- ja maniajaksojen huippuja.
Voi olla, että deprakine on tarkoitetettu enemmänkin maniajaksojen voimakkuuden ja keston vähenemiseen, kun taas Lamictal on tarkoitettu masennusjaksojen voimakkuuteen ja kestoon.
Itselläni on vain Lamictal 200mg ja se on kyllä auttanut masennukseen aika hyvin. Toki mulla tulee edelleen päiviä, jolloin olen hyvinkin masentunut, mutta kyse on vain yksittäisistä päivistä eikä viikoista. Olen edelleen tosi ailahteleva ja mun mieliala vaihtelee päivittäin ja jopa montakin kertaa päivässä. En tiedä, saadaanko ailahtelevuutta koskaan hallintaan millään lääkkeillä. Ailahtelevuus on etenkin sinulla tosi ikävää, koska lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta ja selkeitä sääntöjä, mikä on aika hankala toteuttaa ailahtelevana. Siinä käy helposti niin, että mikä on tänään sallittua onkin huomenna kiellettyä.
Mitä yskityisiin psykiatreihin tulee, niin ne ovat tosi kalliita. Mutta kaikkea ei voi mitata rahassa, joten sinuna hakeutuisin ilman muuta ykityiselle lääkärille. Itse en luota arvauskeskuksen lääkäreihin yhtään ja he saavatkin toimia minulle vain reseptien uusijoina, koska en viitti mennä yksityiselle vain lääkereseptin uusimista varten.
Toivottavasti sait jotain selkoa tekstistäni. Voimia ja jaksamista sinulle. Asioilla on tapana järjestyä ja uskon siihen, että sinunkin elämä helpottuu, kun saat oikean avun ja kenties lääkemuutoksiakin?