mulla ei oo koskaan ollut paikkaa, minne pukata lapset edes vähäksi aikaa. kateellisena olen kuunnellut, miten jotkut tuttavat vie isovanhemmille lapset ja viettävät miehen kanssa laatuaikaa. mun vanhemmat on kuolleet ja miehen eivät halua.
ennenkuin meillä oli lapsia, miehen vanhemmat kyllä hoitivat hänen siskojensa lapsia, he olivat päiviä ja joskus viikkojakin kesällä mummulassa. kun he olivat kylässä, saivat lasten vanhemmat tehdä mitä vaan, kun mummi ja ukki hoitivat. tottakai kuvittelin, että sitten meidänkin lapsia aikanaan.
nyt niitä lapsia on, mutta hoito on jäänyt. kun menemme mummulaan, saan aina itse herätä lasten kanssa. kun miehen sisarusten lapset olivat pieniä, kulki mummu hissutellen vauva sylissään "että saavat nukkua". ei kulje enää. herää kyllä itse aikaisin, mutta koskaan ei ole tarjoutunut hoitamaan. kerran mies aamulla kysyi, että katsoisiko vauvan perään, kun yö oli mennyt huonosti kaikki samassa ahtaassa huoneessa. vastaus oli; "en minä nyt taida ehtiä" ja jatkoi lehden lukemista.
no enää emme pyydä. mutta emme kyllä siellä vierailekaan, kun lasten kanssan matkustamisessa on aina omat vaivansa. valitusta kyllä kuuluu,kun emme käy. tilanne loukkaa minua.
en voi ymmärtää, miksi meidän lapsemme ovat mummulle eriarvoisia. eivätkä he ole edes vanhoja. ukki 66, mummu 65.
ennenkuin meillä oli lapsia, miehen vanhemmat kyllä hoitivat hänen siskojensa lapsia, he olivat päiviä ja joskus viikkojakin kesällä mummulassa. kun he olivat kylässä, saivat lasten vanhemmat tehdä mitä vaan, kun mummi ja ukki hoitivat. tottakai kuvittelin, että sitten meidänkin lapsia aikanaan.
nyt niitä lapsia on, mutta hoito on jäänyt. kun menemme mummulaan, saan aina itse herätä lasten kanssa. kun miehen sisarusten lapset olivat pieniä, kulki mummu hissutellen vauva sylissään "että saavat nukkua". ei kulje enää. herää kyllä itse aikaisin, mutta koskaan ei ole tarjoutunut hoitamaan. kerran mies aamulla kysyi, että katsoisiko vauvan perään, kun yö oli mennyt huonosti kaikki samassa ahtaassa huoneessa. vastaus oli; "en minä nyt taida ehtiä" ja jatkoi lehden lukemista.
no enää emme pyydä. mutta emme kyllä siellä vierailekaan, kun lasten kanssan matkustamisessa on aina omat vaivansa. valitusta kyllä kuuluu,kun emme käy. tilanne loukkaa minua.
en voi ymmärtää, miksi meidän lapsemme ovat mummulle eriarvoisia. eivätkä he ole edes vanhoja. ukki 66, mummu 65.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Itse olet aiheuttanut tilanteesi. Varmasti olet sellainen nipottaja, että isovanhemmat eivät kertakaikkiaan ymmärrä kuinka he toimisivat, jotta heidän "hoito" kelpaisi.
Tyypillistä tuo sun ruikutuksesi, noita on kuule nähty ja kuultu tohonkin 65 ikään mennessä varmasti eräskin kerta. Syytä vaan ihan itseäsi, ja jatka ruikutustasi.
mistäs tiedät, mitä olen aiheuttanut? itse asiassa luulen, että koska en ole valittanut, mummi ei hoida. nämä miehen sisarukset kyllä julkitoivat aikanaan miten raskasta oli olla pienten lasten kanssa ja miten väsyneitä he olivat. itse en ole siihen lähtenyt, sillä jaksan kyllä olla omien lasteni kanssa. joskus vain olisi mukava vähän hengähtää.
naapureille ym he kyllä mielellään esittävät hoitavansa. kerrankin kun mummulan naapurissa asuva mieheni lapsuudenkaveri vaimonsa kanssa pyysi meitä elokuviin yhdessä, niin mies vastasi, ettemme voi tulla, kun ei pieniä lapsia oikein voi ottaa mukaan. niin tämä kaveri siihen, että jättäkää isovanhemmille, eikös he niitä katso jatkuvasti, kun te siellä olette. kun mies vähän kummasteli kommenttia, kertoi kaveri mummun valittaneen edellisen vierailumme jälkeen, miten raskasta on laittaa isolle porukalle ruokaa, ja että kyllähän ne lapset mukavia ovat, mutta ei enää jaksaisi jatkuvasti hoitaa ja olla perässä... haloo, olen aina tarjoutunut apuun keittiössä, usein tehnytkin sen ruuan, tiskannut astiat, siivonnut lasteni sotkut, katsonut itse perään jne...
tulla tännekin laittaan nuo typerät kommenttisi. Jos et pysty asialliseen keskusteluun niin ei tartte tänne tulla toisten mieliä pahoittamaan. Tälle alottajalle sanoisin, että samanlaisia kokemuksia löytyy. Toiset isovanhemmat on vaan niin itsekkäitä ja lokeroivat ihmisiä esim. koulutuksen, varallisuuden tms. mukaan. Itse olen varmaan se huonoin minijä. Aikoinaan kyselin sitä lastenhoitoapua, mutta enää en viitsi vaivautua mokomien takia. Kyllä löytyi aina vaikka minkälaisia selityksiä.. Olenkin saanut apua muualta pahimpaan hätään. Ja turha on heidän ruikuttaa sitten kun vanhenevat...
Itkuvirtesi alkoi, minulla ei ole koskaan ollut mitään paikkaa minne lapseni pukata edes vähäksikin aikaa.
Haloo, kaikilla normaaleilla äideillä on kontakteja siis, minne "pukata" lapsensa tarvittaessa.
Jo lastensuojelulaissa sanotaan, huostaanottosyy, jos lapsella ei ole turvaverkostoa. Itse olet ollut niin hankala ihminen, ettei kukaan voi sinun lapsiasi hoitaa, saatikka sietää silmissään.
tuon suunpieksijän juttuja, häiriköi muuallakin. Jätä omaan arvoonsa tuollainen. Kyllä täällä ihan asiallisiakin vastauksia saa, sinulla on kohtalotovereita varmasti paljon.
Väitätkö, että jos ihmisellä ei ole tilapäistä lapsenhoitopaikka, jonne voi "pukata" lapsen hetkeksi, on äiti jollakin lailla epänormaali?
Monissa kerrostaloissa ei lähinaapuriaankaan tunne, matkat tuttaviin ja sukulaisiin pitkät, vaikka olisivat samassa kaupungissakin.
Älä hölpötä taas tuosta huostaanotosta. Se tuntuu olevan sinulle pakkomielle.
Lapsuutesi muisto?
juttua. Eli sinun mielestäsi minultakin olisi saanut ottaa lapsen pois, koska elelin yksin lapseni kanssa ilman sukulaisia tai ystäviä? Varsinainen järjen riemuvoitto taidat olla, heh!
Ei anoppi ole koskaan sama asia kuin oma äiti. Isoäidit hoitavat kyllä tyttäriensä lapsia, mutta eivät välttämättä poikansa. He pelkäävät, että miniän kanssa tulee erimielisyyttä lasten hoidosta. Mummo katsoo varmaan osuutensa jo tehdyksi, kun on niitä tyttäriensä lapsia hoitanut. Hän alkaa olla jo aika iäkäs pikkulasten isoäidiksi.
Pyydä miestäsi puhumaan äitinsä kanssa tästä hoitoasiasta ja korostamaan, että isänäiti on lasten ainoa isoäiti, koska äidinäiti on kuollut. Ehkä mummo sitten havahtuu ja muuttaa suhtautumistaan. Kenties.
on sitte samanlaisia ku munkin. ne kanssa aikaan hoitivat oikein urakalla vanhimman sisaren poikaa ja vanhemman veljen tyttöä. tää poika (todella huonosti kasvatttu ja hankala lapsi) oli viikkojakin kesällä mummun luona. sit kun tää veli oli perheineen mummulassa, niin veli kulki metsällä ym, vaimo, eli äiti kittasi aamusta iltaan kaljaa tai viiniä (lomalla kun piti rentoutua) ja sanoi pikkuiselle tytölleen jatkuvasti, että mee mummun luo, mummu laittaa, mummu katsoo, mummu auttaa jne.. monesti kun meille oli jo vanhin syntynyt ja tämä tyttö oli silloin 5, katsoin minä hänen ja vauvani perään.
paljon nämä vanhemmat sisarukset tosiaan jättivät lapsensa mummun luo ja lähtivät itse rientoihi, jotka olivat sitä laatua, että seuraava päivä meni parannellessa oloa.
kerran itse erehdyin pyytämään, että katsoisivat silloin 3 vuotiasta poikaa, odotin itse vauvaa. menimme käymään jossakin raskauden ajan tutkimuksessa. mummu soitti meille puolen tunnin välein, että koska tuutte ja että on tää vaan niin raskasta....
eli me olemme tehneet saman virheen, olemme näyttäneet pärjävämme emmekä ole ruikuttaneet hoitojen perään. mummu ei tarjoudu itse, tuskin olisi tarjotunut muillekaan sisaruksille, mutta koska nämä ovat tehokkaasti hyödyntäneet heitä heti vauva-ajoista lähtien, se tulee myöhemminkin luonnostaan.
no, nyt ovat lapset isompia ja mummu ja pappa vanhempia, monenmoista apua olisivat vailla. mieheni sanoo, että auttakoon ne, jotka myös itse apua saivat.
on niin, että ne isovanhemmat katsoo ketkä pärjäävät ilmankin, ja ketkä eivät. Minun äitini on suoraan sanonut, että itsehän hän on saanut vanhemman sisareni aikaiseksi, joten pakkohan hänen on lapsia hoitaa, kun ei siitä tahdo muuten tulla mitään. Minä taas olen pärjännyt, niin ei ole tarvinnut niin paljon huolehtia, että mitenköhän ne nyt siellä pärjää. Niin, ja olemme molemman tyttäriä, että ei ole noita miniä juttujakaan siinä välissä hänksöttämässä. Itse olen kyllä tämän ymmärtänyt aivan hyvin, että ei sitä joka paikkaan repeä. Noh, nykyään siskolla on jo toinen kahden satsi menossa, nämä myöhemmät sellaisia iltatähtiä, ja äiti kohta jo setsenkymppinen, että saa nähdä kuinka kauan jaksaa, ja miten siskon lasten hoidot siitä eteenpäin, no, ken elää se näkee.:)
hoitohommista on tehtävä loppu muuten saa hoitaa hautaan asti.
Kait ne ekat lapsenlapset ovat siinä hyvässä asemassa, että saavat mummouden "uutuuden viehätyksessä" enemmän kuin muut.
Eka lapsenlapset syntyivät kun olin paljon alle 60 v. Ei minulla ollut mitään vaikeuksia olla lapsenhoitajana, joskus ihan päiväkausia.
Nuorimmaisen syntyessä olin lähes 70 v. Väsymys iskee päälle ensimmäisen tunnin aikana.
Lapsen ehtymätön energia tainnuttaa vanhan ihmisen.
Pienin jää vaille sitä mummia joka vanhemmilla oli. Mutta kyllä me silti olemme läheiset.
Jotenkin tuossa särähti korvaan tuo, että kun mummi ei hoida lapsianne siellä, niin ette enää käy kylässäkään? Aika itsekäs ajatus tuokin. Ihan kun mummin velvollisuus olisi "ostaa" hoidollaan nämä teidän vierailunne.
Johan tuossa on mummu laittanut lastenlapset eriarvoiseen asemaan. Toisia on hoidettu pyytämättä, toisia ei edes pyytämällä, silti naapureille esitetään toista. Mummu itse on aika itsekäs. Ymmärrän täysin kolmen pienen lapsen äitinä, ettei se lasten kanssa matkaaminen ole helppoa, sitä väsyy itse ja lapset, seuraava viikko menee palaillessa rytmiin takaisin. Ja jos matkan päällä ei yhtään apua saa, vaan joutuu vielä katsomaan sisarusten lapsia ja ruokaa kokkaileen, niin ei paljon huvittaisi minuakaan lähteä.
Kyllä nyt mummu makaa niin kuin petaa.
Eivätkä nuo olleet edes vanhoja, monet ovat vielä työelämässä tuossa iässä.
Aivan, esim minä, käyn töissä ja olen senverran poikki omasta työnteostani, ettei todellakaan tarvitse kenenkään kuvitella, että vielä pitäis kakaroita hoidella hoitamaan. Hoh hoh...
Mummu ja pappa ovat eläkkeellä, olleet jo liki 10 vuotta luopumiseläkkeellä maataloudesta, terveitä, hyväkuntoisia.
Ja sille vastaan, kenen mielestä on itsekästä se, ettemme käy. Niin se onkin. Se on itsekästä minulta ja mieheltäni. Hänkään ei halua. Kun selvästi on osoitettu, että me olemme eriarvoisessa asemassa. Se loukkaa minua ja koska en syytä ymmärrä, olen päättänyt, etten tarvitse heitä.
Mutta he tuntuvat tarvitsevan meitä. Vanhempien sisarusten käynnit ovat tyystin lakanneet, kun lapset ovat jo isoja eivätkä kaipaa sitä hoitoa, käyvät enää kerran parissa, kolmessa vuodessa. Soittelevat usein, että milloinkas taas tuutte. Mieheni aina vastaa, että on vähän hankala lähteä noiden lasten kanssa, mutta tulkaa te tänne...
Nimittelet omia lapsenlapsiasi kakaroiksi? Ja että olet niin väsynyt työnteosta, ettet ala hoitamaan... Kukaan ei varmaan sinua koskaan siihen hommaan pyydäkään, sen verran tuntuu olevan asenne pielessä. Jos noin puhki olet, pitäisikö harkita eläkettä, hyvä MUMMU?
Mikähän on, kun se hoitaminen katsotaan niin negatiiviseksi? Eikö nykyajan mummut enää halua viettää aikaa lastenlastensa kanssa? Ei kai niitä päiväkaupalla tarvi paapoa ja HOITAA? Ihan vain yhdessäolemista? Katsotaanko se heti vaativaksi ja rasittavaksi hoidoksi?
Muistan, kun minulle syntyi eka, niin äitini suorastaan pakotti minut kahden viikon jälkeen lähtemään pois miehen kanssa, että saa olla vauvan kanssa ihan kahden. Ei olisi huvittanut, mutta ymmärsin mummua ja lähdin, nelisen tuntia käytiin kylässä ja kaupoilla. Ja olen antanut katsoa lasten perään ja viedä yökylään, vaikka itse olisin mielelläni pitänyt lapseni kotona.
Onneksi minun äitini ei ole sinunlaisesi. Ja vaikka työelämässä on hänkin, niin usein soittelee, että milloin saa taas lapset päiväksi luokseen.
Hyvä niin, ehkä sinä et olekkaan sellainen nipottaja ja pilkun nussija, joksi nän äkkiä ulkopuolinen luulisi kirjoittelusi perusteella.
näin toimisin (ja osittain toiminkin, koska selväksi on tehty että huonompaa kastia ollaan) minäkin.
ellei kykene rakastamaan ja olemaan tasapuolinen kuin yhdelle lapselle ja tämän jälkeläisille on syytä pitää jo aikanaan ne polvet yhdessä eikä tehdä enempää.
syvässä suuttumuksessa ja loukkaannuksessa seuraan minäkin sivusta miten tytär lapsineen on kaikki kaikessa ja kaiken saava niin rahallisesti kuin hoitoavussakin, poika lapsineen saa pärjätä omillaan vaikka tulotkin on puolet tyttären perheen tuloja pienemmät. silti tyttärelle on kustannettu autoja ja taloremontteja ja ilmaista lapsenpiikaa ollaan lähes joka viikko, yökyläilyjäkin ollut mummolaan useita. poika vaimoineen ei ole MILLOINKAAN lasten syntymän jälkeen saanut viettää kahdenkeskistä aikaa vaikka kumpikin lapsi ollut todella kovia valvottajia ja hoitoapuakin on kysytty, edes muutamaksi tunniksi.
vaan minkäs teet, näin on idiotismilla toisia ihmisiä siunattu. ja näin olen päättänyt minäkin: se auttakoon joka apua on saanut. kymmenisen vuotta eteenpäin niin minunkin lapseni ovat murkkuikäisiä ja isovanhemmat avun tarpeessa mutta en kyllä kehoita menemään nurmikkoa leikkaamaan kun ei kerran lapsenakaan haluta lapsenlasta luokseen niin turha ruikuttaa työläiseksikään.
Onneksi mieheni on yhtä fiksu kuin minäkin ja yhteisellä sopimuksella lapsemme jälkeläisineen eivät tule milloinkaan olemaan eriarvoisessa asemassa toistensa kanssa. ellen jaksa enää itse kuopuksen lapsia hoitaa, vaikka maksan hänelle mll:n hoitajan jos niikseen tulee.
kun en saa hoitaa lapsenlastani. Äitinsä vie lapsen mieluummin vieraalle hoitoon ja maksaa siitä kuin että antaa mummun hoitaa ja saa siitä itse maksun (kotihoidontuki).
Voisi kuvitella, että kun lapsi on tykästynyt omaan mummuun ja mummu lapseen, niin lapselle olisi parhaaksi olla kotona tutussa ympäristössä mummun kanssa kun vanhemmat on poissa, kuin että hänet roudataan aamuvarhaisella sängystä suoraan, säällä kuin säällä jonnekkin vieraan ihmisen luo ikävöimään.
Onko kysymyksessä äidin typeryys, kosto mummulle jostain, vaiko vain silkka mustasukkaisuus siitä, kun lapsi tykkää mummusta.
Isältähän tuollaiseen ei edes kysytä mielipidettä kun mummuna on se paha anoppi.
Ajattelevatko nykyäidit lapsensa parasta vai onko kaikissa asioissa etusijalla aina se MINÄ HALUAN !?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&posting=22000000023017235
että voit hoitaa lasta ja tulla kotiin hoitamaan, ettei tarvi lasta raahata mihinkään. Minusta oli ainakin ihanaa, kun mun ex-anoppinija lapseni mummi hoiti häntä ja tuli kotiin, että lapsi sai jäädä rauhassa omaan sänkyyn nukkumaan kun itse lähdin töihin. Tämä siis vielä senkin jälkeen, kun olin jo eronnut mihestäni. Meillä oli anopin kanssa tosi hyvät välit ja tiesin, ettei lapseni olisi mistään rakastavampaa ja parempaa hoitajaa saanut, ei edes minun äidistäni.
Olen sanonut suoraan. Miniä on siitä vain hermostunut ja äyskinyt että joopa joo.
Ja apuani ei ole halunnut ottaa vastaan, mieluummin hoidattaa lapsensa vieraalla ja maksaa siitä.