Perlos on hyvä esimerkki globalisatiosta. Sehän vääjäämättä johtaa kehittyneissä maissa työvaltaisen tuotannon siirtymisen halvemman tuotannon maihin.
On vain muistettava, että demarit ovat meilläkin olleet innokkaimpia tuon globalisaation ajajia edistääkseen solidaarista työkulttuuria.
Glopalisaatio vääjämättä johtaa maailman elintason tasaantumiseen. Se tarkoittaa meillä sen pysymistä ennallaan tai alenemista.
On vain muistettava, että demarit ovat meilläkin olleet innokkaimpia tuon globalisaation ajajia edistääkseen solidaarista työkulttuuria.
Glopalisaatio vääjämättä johtaa maailman elintason tasaantumiseen. Se tarkoittaa meillä sen pysymistä ennallaan tai alenemista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Demarit ovat yhteiskunnan syöpä.
Demarit ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Ensin ne lanseerasi puoleen maailmaan suuren innovaationsa maataloustuet, joista ei ole kuin haittaa kaikille, sitten ne keksi kiusaksemme globalisaation, josta siitäkään ei ole kuin haittaa. Mitähän seuraavaksi?
Sanot:
>> Glopalisaatio vääjämättä johtaa maailman elintason tasaantumiseen. Se tarkoittaa meillä sen pysymistä ennallaan tai alenemista.
HS:n taloussivulta B 10 Jyrki Alkion juttu "Jatkaako Perlos omillaan?"
Veikkaan että koko Perlos on vuoden kuluessa myyty pois.
On parempi että tyhjiin tiloihin tulee paljon suomalaisia yrityksiä jotka hyödyntävät Venäjän lähietäisyyttä ja EU:ta maarkkina-alueena.
30 miljoonan euron varaus tekohengityksiin oli hieman pienehkö summa mutta toivotaan että auttaa.
Voikkaan ja Kuusankosken kokemukset auttavat nyt paljonkin Joensuun seudun ongelmien hoidossa.
Taloussanomissa Lakkonen ja Joensuun bisneseliitti pitivät tätä tragediaa haasteena ja mahdollisuutena Pohjois-Karjalalle.
...hyvin ja tottahan Alkio siinä puhuu. En ole muuten tiennyt, että Perloksen suurin omistaja on tuo peltipurkkien tekijänä aikoinaan tunnetuksi tullut Solbergien suku tai oikeammin sen haltima sijoitusyhtiö GWS.
Vaikka Perloksen nyt Alkion mukaan saisi n. 200 miljoonalla eurolla, hänen mielestään siis halvalla, tuskinpa kukaan tuon summan omistava sitä Perlokseen nyt sijoittaisi.
No, optimismiahan pitää myös olla, mutta tarvittaisiin enemmänkin realismia, nähdä se tosiasia, että entisillä näkemyksillä ja entisin konstein ei enää Suomi pärjää; uutta näkemystä tarvittaisiin. Ja niillä uusilla näkijöillä pitäisi olla myös toisenlaista tahtoa ja taitoa asioiden edistämiseen kuin nykyisillä valtapoliitikoilla.
Viitaten tuohon
>> Taloussanomissa Lakkonen ja Joensuun bisneseliitti pitivät tätä tragediaa haasteena ja mahdollisuutena Pohjois-Karjalalle.
...puheet yritysten paremmista toimintaedellytyksistä maakunnissa joutuvat ikävään valoon. Etenkin kun Perlos joutuu maksamaan takaisin valtion aleellisia yritystukia.
Sohlberg osti aikoinaan naapurinsa Herttoniemessä, pienen Perloksen. Koska valtaosa tuotantoa kai on jo Intiassa ja Kiinassa niin kyllä joku isompi kuin Perlos sen sappaa. Sohlbergille, tai siis perheen sijoitusyhtiölle se ei ole tärkeä juttu.
Suurtappio viime vuonna pakotti tekemään tämän leikkauksen. Tässä käy kuin Eimo-Foxcon-jutussa. Foxcon (taivanilainen yritys) on yllättäen noussut kännyteollisuuden alihankkijoiden eturintamaan.
Minä en näe Suomelle minään suurena tragediana että maasta poistuu yksinkertaista käsityötä ja että olemme pakotettuja tekemään jotakin kannattavampaa. Pienyritykset palkkaavat heidät jotka pörssiyhtiöt jättävät. Siksi olisikin tärkeätä arvostaa pien- ja perheyritysten työtä.
Perlos voi olla esimerkki globalisaatiosta, mutta se on myös esimerkki pörssiyhtiön toiminnasta ja siitä, miten yli rajojen toimiva, vapaa markkinatalous toimii.
Globalisaatiolle ja vapaalle markkinataloudelle me emme Suomessa omin toimenpiteinemme voi yhtään mitään. Meitä on täällä puolet Moskovan väkiluvusta, joten ainoa, mitä voisimme tehdä on panna rajat kiinni ja palata takaisin suljettuun talouteen. Se vaan tietäisi elintasomme rajua laskua, paluuta 30-luvun pula-aikaan. Niinpä meille ei muuta vaihtoehtoa jää, kun tiedostaa globalisaation uhkat ja koettaa välttyä niilta, ja ennen muuta huomata globalisaation mahdollisuudet ja käyttää ne hyväksemme.
Perloksen työntekijöisen ja suomalaisen tehtaanjohdon kannalta tilanne oli selvä: työpaikat menetetään joka tapauksessa, kyse oli vain siitä, millä tavalla ja milloin.
Toimintaa olisi tietysti voitu jatkaa, hinnoittelemalla tarjoukset niin, että tilauksia olisi saatu, mutta silloin olisi toimittu tappiolla, koska markkinahinta ei ole kattanut tuotantokustannuksia enää muutamaan vuoteen. Tappiollisen toiminnan jatkuessa olisivat myös Perloksen omistajat menettäneet omistuksensa arvon. Valtio ja kunta olisivat tässä vaihtoehdossa ehkä jonkin verran saaneet verotuloja palkkojen ennakonpidätyksistä. Yhteisöveroahan tappiollinen tehdas ei maksa, kun ei se tuota voittoakaan ja osinkoveroja ei kerry, kun ei ole voittoja mistä osinkoja jakaisi.
Toinen vaihtoehto olisi teoriassa ollut se, että kaikki kustannukset ( voiton tarve) olisi sisällytetty tarjoushintoihin, mutta se olisi johtanut tarjousten hylkäämiseen ja tilauskannan loppumiseen. Tämä vaihtoehto olisi sulkenut tehtaan aika nopeasti, kun myyntitulot olisivat tyrehtyneet ja rahat palkkojen maksuun loppuneet paljon nopeammin kuin edellisessä vaihtoehdossa.
Niinpä eteen tuli vain kolmas vaihtoehto, jossa tehdas suljetaan, mutta tuotantoa jatketaan siellä, missä tuotantokustannukset ovat sellaisia, jotka pystytään kattamaan markkinoilta saatavalla hinnalla. Tässä vaihtoehdossa valtio voi odottaa joskus saavansa Perlokselta yhteisö- ja pääomaveron tuottoa, vaikka kunta menettääkin kaikki verotulonsa.
Suomessa lisääntyi työttömyys, mutta jossain kehittyvässä maassa työllisyys parani. Näin tosiaan globalisaatio tasoittaa elintason eroja eri maissa, kun teollinen tuotanto siirtyy sinne, missä kustannustaso (ja elintaso) ovat vanhoja teollisuusmaita edullisempia.
Kun kehittyvien maiden työllisyys paranee, ostovoima kasvaa ja elintaso nousee, niistä tulee uusia markkinoita uusille tuotteille. Aasia valtaa jo autoteollisuuden markkinat, mistä tulee syntymään pahoja ongelmia USA:ssa.
Teollisuuden siirtyminen kehitysmaihin kuitenkin kasvattaa kehitysmaiden vaurautta, vähentää kehitysavun tarvetta, ja ennen muuta synnyttää erittäin nopeasti kasvavia markkinoita kaikille mahdollisille tuotteille ja palvelulle, joita koheneva elintaso panee ihmiset ostamaan. Niinpä vanhojen teollisuusmaiden ongelma onkin siinä luovuudessa ja uudistumiskyvyssä, millä pystymme kehittämään ne uudet tuotteet ja palvelut, joita viemällä uusiin teollisuusmaihin, voimme ylläpitää ja nostaakin myös omaa elintasoamme.
Tässä on haasteita, joihin EU-vastainen impivaaralaisuus ei tuo lääkettä yhtä vähän kuin ongelma ratkeaa SAK/SDP:nkään eväillä irtisanomisten tiukentamisella ja työehtojen jäykistämisellä.
keskusta ei ole peruuttanut globalisaatiota. Vanhanen jopa kehtaa väittää, että siitä on ollut meille enemmän hyötyä kuin haittaa.
Otsikossa kysymys.
Jos kerran demarit päähallituspuolueena pystyivät meidät viemään globalisaatioon, kyllä kepun nykyisenä päähallituspuolueena pitäisi pystyä tuomaan meidät pois sieltä. Vai eikö pysty? Eikö kaikki olekaan mahdollista kepulle? No ei ole sitten sekään kovin kummoinen puolue.
...ja lasillisella omenamehua.
Otsikossa kysymys.
Oiva on taas kääntänyt takkinsa... lukekaapa näitä:
9.9.2005
"Keskustalaiset pääministeri, Vanhanen ja ulkomaankauppa- ja kehitysapuministeri Lehtomäki (nyt Kiviniemi) hoitavat pitkälti globalisaatio- ja EU-kysymyksiä varsin hyvin ja eleettömästi."
----------
Jäbä todistaa ihanasti
Kirjoittanut: oivahärkönen 11.11.2004 klo 01.10
Jäbä kirjoittaa tässä ketjussa aivan oikein työelämästä, työntekijän, työnantajan ja koko kansantalouden edusta. Noita näkemyksiä minäkin olen vuoien varrella yrittänyt julistaa. Ne ovat samoja, jotka olivat jo kepun työreformissa 90-luvun loppupuolella ja jotka SAK, Lipponen ja viime kädessä Niinistö silloin kaatoivat.
Kepun esityksessä näin jälkeenpäin ajatellen oli vai se vika, että luultiin voitavan reformi tehdä kertarysäyksellä. Nyt sitä ollaan toteutettu pienin askelin ja tullaan lopulla samaan päämäärään. Jo Lipposen hallitusten aikana alkoi toteutus.
Työreformin toteutus on siksi niin takkuista, kun ay-liike on jäänyt viime vuosisadan alun asemiin ja sen tunnustaminen on vaikeaa, että nyt elämme aivan toista aikaa. Sadan vuoden takaiset ay-liikkeen tavoitteet on saavutettu jo aikoja sitten ja yheiskunnassamme on kattava turvaverkosto. Nyt uusi globalisaatio asettaa työelämällekin uudet tavoitteet.
---------
Heeehhhehehhehhe....... taas on Oivalla selittelemistä.... :-D
(-;
... tekemistä noilla lainnauksillasi aikaisemmista kirjoituksistani on tämän asian kanssa!
En ole ollut Oivan kanssa eri mieltä ollenkaan joka asiasta. Olen myös puolustanut Oivaa, kun häntä vastaan on asiattomasti hyökätty, jopa niin, että Oiva itse on sanonut, ettei hän minun puolustelujani kaipaa.
On meillä silti Oivan kanssa 2-3 asia-aluetta, joissa emme ole samaa mieltä, ja niissä jatkamme juttelujamme varmaan niin kauan kuin jaksamme. ;-))
Me muut kyllä ymmärrämme ja sekös meitä naurattaa! :-D
Liitä ihmeessä rakentavat ideasi joita aiemmin
olet esittänyt Perloksen kiinteistöjen kohdalle.
Oliko se pakolaiskeskus vai vankila?
Jos osallistut Perlos keskusteluun niin
miksi pakoilet,etkä vastaa reilusti?
Minäkin olen monessa asiassa kanssasi samaa
mieltä ja joskus puolustanutkin.
Asioiden pakoilua en hyväksy.
Rehti mies vastaa huudoistaan!
Oletko rehti mies?
Ilmeisesti tämä osoittaa kiinnostuksesi
myös Naton suhteen eli omaa vahvaa puolustustahtoa
ei todennäköisesti löydy ja tiukan paikan tullen
on helpompi pötkiä pakoon vastuusta.
Perloslaiset odottavat vastaustasi.
Globalisaation hallinta on avainsana. Lipposen aikana EU-politiikka ja transatlanttiset suhteet olivat paljon omissa käsissämme. Politiikka oli aloitteellista ja aktiivista, semmoinen meininki poikii toimeliaisuutta ja kauppoja myös kehittyneillä ja kilpailluilla markkinoilla. Suomen lähialueillakin tarvittiin summaa paljon suurempia määriä kännykänkuoria?
Perloksen tuotannon siirtäminen Aasiaan ja muille kehitysalueille kertoo määrän olevan Nokian strategiana ennen laatua. Eli Nokiakin on kääntymässä kepulaisuuteen ja lahoaminen lienee jo täydessä vauhdissa. Salakuljettajan johtama yritys on jättämässä kunniansa päivät.
Kyllä globalisaatiota voi hallita. Se vaatii pitkän - ja lyhyen aikavälin suunnittelua, aktiivista (suhde-)verkoston hallintaa ja tiukkaa avoimmuuden vaatimista kaikilla toiminnan tasoilla. Pääministeri Vanhanen on kaukana edellä mainituista optioista, joten hän on yksi Suomen näivettymisen johtavista ajopuista.
Ajattelin vaihtaa kännykkäni. Nokialainen minulla on aina ollut (pieni hairahdus -90-luvun lopulla, Samsung), mutta tulevaa katson avoimin silmin.
"Perlos on hyvä esimerkki globalisatiosta. Sehän vääjäämättä johtaa kehittyneissä maissa työvaltaisen tuotannon siirtymisen halvemman tuotannon maihin."
Täsmälleen näin.
"On vain muistettava, että demarit ovat meilläkin olleet innokkaimpia tuon globalisaation ajajia edistääkseen solidaarista työkulttuuria."
Tuulesta temmattu väite
"Glopalisaatio vääjämättä johtaa maailman elintason tasaantumiseen."
Kunpa näin olisikin. Se, mitä globalisaatio on tähän asti tuonut tullessaan, on eriarvoistumisen lisääntyminen, syystä, että se on tapahtunut pitkälti maailman talousveturien ehdoilla.
Lyhyesti ja ytimekkäästi vastattu. Ja lisäksi täsmälleen oikein. Mitäpä tuohon muuta lisäämään.
suomalaisten kännykän ja kännykänkuoret, jos niitäkään. Siihen ei tarvitsisi kovin montaa ihmistä, varsinkin, kun kännykät silloin olisivat niin kalliita, että niihin olisi varaa vain harvoilla ja niitä harvoja varten tarvittaisiin kallis tuotekehitys ym.