Kysymys liittyy ankkurin nostoon.
Lähes kaikissa ankkureissa on perässä reikä ns. vapauttavalle köydelle. Onko käytännön kokemusta sen käytöstä? Jos kuokka kaivautuu kiven taakse tai muuten vaikeasti irroitettavaan paikkaan niin irrotusköydellä homma onnistunee helpommin. Mutta edellytys on, että irrotusköysi on laitettu ankkuriin kiinni jo laskuvaiheessa.
saaren rantaan kun rantautuu keula edellä ja ankkuri perästä veteen niin köysien kanssa saa olla tarkkana ettei ne ole solmussa. Irrotusköysi olisi parasta tulla kuitenkin veneeseen eikä kellua poijun kanssa pinnalla, ainakin jos huomioi muita venekuntia.
onko tähän asiaan käytännön vinkkejä?
Lähes kaikissa ankkureissa on perässä reikä ns. vapauttavalle köydelle. Onko käytännön kokemusta sen käytöstä? Jos kuokka kaivautuu kiven taakse tai muuten vaikeasti irroitettavaan paikkaan niin irrotusköydellä homma onnistunee helpommin. Mutta edellytys on, että irrotusköysi on laitettu ankkuriin kiinni jo laskuvaiheessa.
saaren rantaan kun rantautuu keula edellä ja ankkuri perästä veteen niin köysien kanssa saa olla tarkkana ettei ne ole solmussa. Irrotusköysi olisi parasta tulla kuitenkin veneeseen eikä kellua poijun kanssa pinnalla, ainakin jos huomioi muita venekuntia.
onko tähän asiaan käytännön vinkkejä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ko.vapautusköysi oli sidottu varsinaiseen ankkuriköyteen,eli ankkurista tuli tuplaköysi veneeseen.Tämä köysi oli huomattavasti ohuempaa kuin varsinainen.Sitä,kuinka sitominen oli tehty en kunnolla nähnyt,sidosten väli oli 20-30 cm.Kokeilemalla varmaan tuonkin kikan toimivuuden voi selvittää.
Tuo irroitusköysi on hankala, sotkeutuu, jne... Aika harvoin näkee käytettävän, en minäkään.
Vinkkinä kerron yhden venevarusteen, se on vähintään 15 cm sisähalkaisijaltaan oleva teräsrengas, ainespaksuus vähintään 10 mm jotta siinä olisi alaspäin vievää painovoimaa. Jos ankkuri jumittuu, niin ankkuriköysi pujotetaan renkaasta läpi, renkaaseen sidotaan köysi (joku 6-8 mm varmaan riittää), renkaan annetaan vajota ankkuriköyttä pitkin ja hemputtamalla toivotaan sen myös menevän ankkurin köyteen kiinnittävän sakkelin yli ja ankkurin vartta alas. Sitten renkaaseen sidotusta köydestä yritetään kiskoa ankkuri irti.
Kelpaa esim. Bruce, Danfort, CQR, ei tietysti toimi tukkiankkurissa, niihin on syytä laittaa se apuköysi. Käyttäisin sen päässä poijua eli mehukattipänikkää ja kanssaveneilijät sekä oma potkuri myös huomioiden, uppoavaa köyttä!
ohuemmalla liinalla. Niin itse olen tehnyt, kun ankkurointipaikalla on ollut useita veneitä tai ankkurin hakautuminen kiviin tai koralleihin on ollut riskinä. Niin muutkin tekevät. Poijuliinaa tarvitaan vain hiukan yli ankkurointisyvyyden verran. Poiju on hyvä merkki muille veneille, etteivät laske ankkuriaan sinun ketjusi päälle. Poijusta näet myös helposti rekaako ankkurisi. Toisinaan on ollut turhaa huolta mahdollisesta rekaamisesta, kun pitkä ankkuriketju (ad 75 m) on oiennut virran tai tuulen muuttuessa. Käytännössä ankkuripoijun liinaa varmaankin harvoin tarvitaan ankkurin nostoon. Yleensähän ankkuri sittenkin irtoaa ajamalla eri suuntiin ankkurivinssillä.
tuo poijun käyttö varmasti olisi helpoin ratkaisu. Tässä vaan tulee mieleen että häiritseekö poiju muita....ahtaissa lahdenpoukamissa tuskin kannattaa käyttää.
hyvä puoli on tosiaan myös se että muut näkevät mihin kohtaan olen ankkurini laskenut.
Poijun naru voisi olla "raskasta" esim. lyijytäytteistä jolloin ylimääräinen poijunaru olisi pohjalla ja poiju olisi aina tiukkana pinnalla ankkurointisyvyydestä riippumatta ...onko tässä järkeä?
Meil on laappanaru ja ei ole mitään omgelmia ollut 10:n vuoteen.
Lisäksi meil on punnus joka vetää narut alas, ettei kenenkään potkuri ota siihen kiinni.
Laapan kanssa saa ilman rempomista ankkurin ylös.
Kukin taaplaa tavallaan.
Tein silleen että ankkuriköyden läpi vedin 50cm jaolla 2mm paksuja nippusiteitä jonka sisään tuli tämä vapautusköysi.Se seuraa mukana kun heität ankkurin ja tarpeen vaatiessa sitä pystyy erikseen vetämään.
Olen ankkuroinut monen vuoden aikana eri puolilla maapalloamme, varmaankin satoja kertoja. Ankkuripoiju helpottaa kaikkia! On paljon helpompi valita ankkurointikohta, jos muiden veneiden ankkurit on merkitty ankkuripoijuilla.
Käytännössä olen laittanut poijuun ohuen köyden, joka on sen verran pitkä (10m) ettei ankkuri vedä sitä pinnan alle.
Käytän 10mm paksuista ankkuriketjua, jota lasken ankkurivinssillä ketjuboksista yleensä noin 40 m (4 x syvyys tai enemmän). Ankkuriketju ja poijuliina eivät ole koskaan sotkeutuneet toisiinsa. Ankkuria nostaessa olen kelannut ketjun sisään ja pannut ankkurin keulahelaansa ja vasta sitten vetänyt poijuliinan ja poijun ylös. Helppoa. Ei ole tullut mieleenkään laittaa teippejä.
Hanki vulkanoituvaa teippiä. Se on pakattu samanlaiseen rullaan kuin musta sähkömiehenteippi,mutta sen toisella puolella on irroitettava nauha. Teippi on monesti pakattu muovirasiaan kuivumisen estämiseksi.
Pyörittele kolmisen kierrosta teippiä molempien köysien,ankkuriköyden ja ohuemman apuköyden,ympäri niin etteivät ne kierry toisiinsa. Puolen metrin teippausväli on hyvä. Jätä ankkuripäähän apuköyteen löysää.
Teippaamista seuraavana päivänä vulkanoituvan teipin kierrokset ovat kuin yhtä puuta.
Kun ankkuri jää kiinni,isommassa veneessä ankkuriköysi viedään keulaan ja perästä apunarusta vetämällä teippaukset murtuvat,ankkuri nousee takaperin. Jos käytössä on pikkuvene,homma on sen helpompi.
Teippauksen nyt joutuu joka käytön jälkeen uusimaan muuten systeemi toimii ihan hyvin. Laskussa apunarun joutuu pitämään peukalolla ankkurinarun päällä oikeassa asennossa,vaatii pientä opettelua kiertymisen estämiseksi. Ellei,saa purkaa palmikkoa kiinnijuuttumistilanteessa.Mutta ankkurihan lasketaan,ei heitetä.
Vulkanoituva teippi nyt ei ihan tarkasti ottaen vulkanoidu mutta on kuitenkin yllättävän vahvaa. Tee koe montako kierrosta sitä arvelet jaksavasi kiskoa poikki. Montaa ei tarvita.