Hallituksella oikea suunta

Valtion toiminnat eivät ole sellaisia, ettei niissä tulisi huomioida ensisijaisesti toiminnallisia etuja. Tässä mielessä valtio ei mitenkään poikkea yksityisestä yrityksestä, joka myös pyrkii maksioimaan toiminnalliset edelltyksensä eikä sijoita sen vuoksi toimintojaan minne sattuu pitkin maakuntia.

Jos Oulu olisi Suomen pääkaupunki ja hallinto keskisttynyt sinne, sitä ei olisi mitään järkeä alkaa hajasijoittamaan Helsingin seudulle aluepoliittisiin syihin vedoten.

Valtionhallinnossa on tärkeää, että yhteistyökumppanit ovat lähellä ja että yhteydet kansainvälisesti ovat parhaat mahdolliset. Eri virastoista lentää viikottain virkamiehiä Brysseliin ja ihan solkenaan. Miten se mahtaisi onnistua Taivalkoskelta ilman merkittäviä lisäkustannuksia ja työajan hukkakäyttöä.

Kansalaisten näkökulmasta luulisi olevan tärkeintä, että valtion toiminnot hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti ja ammattitaitoisesti. Parhaat mahdollisuudet rekrytoida ammattitaitoista ja osaavaa väkeä ovat siellä, missä tällaisia osaajia asuu. Jokainen voi mielessään miettiä, mikä tällaisten osaajien suhde on pääkaupunkiseudulla verrattuna vaikkapa Rovaniemeen. Kansalaisten näkökulmasta luulisi myös olevan tavoiteltavaa, että valtion hallinnolla aiheutettaisiin hyvän tehokkuuden kärsimättä mahdollisimman vähän kustannuksia. Hajasijoittaminen lisää merkittävästi kustannuksia eivätkä hajasijoitusta ajavat ole edes tätä kiistäneet. Päinvastoin ongelmat on myönnetty, kun byrokratiaa joudutaan vain lisäämään varsinkin ylimenovaiheessa, mikä kestää monia vuosia.

Arvelen, että tämä hajasijoitusinto tulee myöhemmin vielä kalliimmaksi. Jossain vaiheessa tulee nimittäin taas pohdittavaksi hallinnon tehokkuus ja silloin ilmenee, että hajasijoituksesta tulee ylimääräisiä kustannuksia. Seuraava vaihe on joidenkin hajasijoitettujen virastojen lopettaminen tarpeettomina. Tosiasiassa ne eivät ole tarpeettomia, vaan toiminnat vaan siirretään esim. ministeriöiden yhteyteen suurta meteliä pitämättä. Hajasijoitus voi sospia joihinkin toimintoihin kuten maksu- ym. sisäisen hallinnon puuhiin, muttei erityisen hyvin sellaiseen, missä hallinto toimii vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja kansainvälisesti.

Nythän Kepulla olisi ollut valtaa sijoittaa uusi kemikaalivirasto Rovaniemelle, Ilomantsiin tai Utsjoelle. Joensuu ja Kontiolahti olisivat olleet mitä parhaita paikkoja, kun kemian väkeä nyt vapautuu joukottain Perlokselta. Mutta ei Matti Vanhasella tullut mieleenkään tällainen ajatus. Ja hyvä ettei tullut, sillä silloin EU:ssa olisi varmasti mietitty vielä uudelleen, että onkohan viisasta sijoittaa Suomeen yhtään mitään, kun siellä päättäjien päät ovat aivan jäässä.