Olen 24v 4v tytön yksinhuoltajaäiti. Olen ollut alusta asti yksin. Vauva ja taaperoaika meni humauksessa, olinhan toki silloin jo aivan lopussa, en vain tajunnut sitä silloin. Sitten loputtomien lyhyiden suhteiden jälkeen tapasin sen oikean, kai? Olimme reilun vuoden yhdessä, mutta suhteemme suurin virhe, yhteenmuutto tuhosi kaiken. Silloin kun asuimme yhdessä, en enää huutanut lapselle, en saanut raivokohtauksia mitättömistä asioista ym.
Luulin että olen päässsyt sen yli, joten lähdin suhteesta joka ei toiminut. Nyt ne ovat alkaneet palata, huomaan hermostuvani ihan mitättömistä asioista. Kuin haamu menneisyydestä. Nyt tiedostan kyseisen asian ja haluan muuttaa sen ennenkuin tilanne karkaa käsistä. En vain tiedä mitä tehdä?
Yksi syy saattaa olla tupakoinnin lopetus, jonka aloitin 2 päivää sitten. En haluaisi polttaa vain sen takia, että hermot pysyvät kasassa. Lopetin koska yksin jäätyäni tupakkaan meni liikaa rahaa, sen tajusi vasta yksin jäätyään. Eikä minulla todellakaan ole varaa mihinkään nikotiinikorvaushoitoon.
Kun erosin, lähti auto miehen mukaan, ja nyt joudumme kulkemaan bussilla, lapseni on keskustassa päiväkodissa, ja joudumme lähtemään päivästä riippuen 7.00 bussilla tai 6.00 bussilla. Exä käy välillä kylässä, autollaan.... ja minuahan se ottaa päähän, kun toinen oikein pröystäilee....
Aamulla tuntui niin masentuneelta olo, etten tiennyt mitä tehdä....
Luulin että olen päässsyt sen yli, joten lähdin suhteesta joka ei toiminut. Nyt ne ovat alkaneet palata, huomaan hermostuvani ihan mitättömistä asioista. Kuin haamu menneisyydestä. Nyt tiedostan kyseisen asian ja haluan muuttaa sen ennenkuin tilanne karkaa käsistä. En vain tiedä mitä tehdä?
Yksi syy saattaa olla tupakoinnin lopetus, jonka aloitin 2 päivää sitten. En haluaisi polttaa vain sen takia, että hermot pysyvät kasassa. Lopetin koska yksin jäätyäni tupakkaan meni liikaa rahaa, sen tajusi vasta yksin jäätyään. Eikä minulla todellakaan ole varaa mihinkään nikotiinikorvaushoitoon.
Kun erosin, lähti auto miehen mukaan, ja nyt joudumme kulkemaan bussilla, lapseni on keskustassa päiväkodissa, ja joudumme lähtemään päivästä riippuen 7.00 bussilla tai 6.00 bussilla. Exä käy välillä kylässä, autollaan.... ja minuahan se ottaa päähän, kun toinen oikein pröystäilee....
Aamulla tuntui niin masentuneelta olo, etten tiennyt mitä tehdä....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minäkin olin yksin pienen lapsen kanssa vuosia, ja samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia oli, asuin ja asun edelleen kaukana omasta perheestäni, eikä tukiverkostoa juurikaan ollut. Olin muuten samanikäinenkin kuin sinä tuota aikaa läpikäydessäni. Sain lapseni 20 vuotiaana. Nyt lapsonen pienoinen on 7, minä vihdoin saanut elämäni jollekkin tasolle, käyn töissä, minulla ja meillä molemmilla on uusi perhe, uudet sukulaiset uuden mieheni puolelta, yllättäen yksinäisyys on muuttunut isoksi ihanaksi perheeksi...toivon että sinullekin kävisi näin. Tiedän ettei kaikki miehet ole ihania, ja kaikki ei mene toiveiden mukaisesti..
Toivottavasti saat uusia ihmisiä ympärillesi ja tukiverkon vaikka ystävistä? Oletko mistä päin Suomea jos täältä vaikka löytäisit itsellesi ystäviä/tukijoukkoja?
Oon kolmen lapsen yh. Sain ensimmäisen 17 vuotiaana ja nyt olen 28. Tapanani ei kuitenkaan ole ollut purkaa pahaa mieltäni lapsiini, ei todellakaan! Säälin syvästi lastasi. Ja tuskinpa lapsesi on syypää tilanteesesi, vaan luulen että ihan itse olet soppasi keittänyt.. Koita oppia kuules selviämään omillasi ja jos et halua ex-miestäsi luoksesi nii kiellä.. vai luuletko että hän tuosta vain antaa auton sinulle (joka ilmeisesti on maksanut jonkin verran...) kaikkee et voi ruinata ja saada valittamalla, ruikuttamalla ja itsesäälissä rypemällä.
hmmm... palstan nimi.. väsymys ja masennus....
mitä luulet täältä löytyvän?
hiekkalaatikkoseuraa?
minun milestäni palstan tarkoitus on olla olemassa juuri niitä varten jotka kokevat että tarvitsevat paikan purkaa mieltään.... jos sinua ei kiinnosta muiden valitus, miksi luet tätä paslstaa?
vai saatko sinä voimaa jaksaa, haukkumalla muita?
aika mielenkiintoista.....
Jännä,minäkin olin tuolloin kolmen yh,mutta olin jo 30v.
Olen 41v yh ja kolme lasta jo aikuisia. Kotona iltatähteni tokaluokkalainen,joka välillä kiukkuaa,välillä menee hyvin... Tukiverkkoa ei juuri ole. Tupakkaa minäkin alkanut vetää taas... En pääse kuin töihin ja vapaa ajat menee lapsen ehdoilla. On hällä kavereita,mutta hekin yleensä meillä. Ahdistaa juu,ettei ole omaa vapaata,minkäs teet.
Hei! voismmeko kirjotella : [email protected]
Miksi olet "yksinhuoltaja- LAPSELLA ON ISÄKIN !!!
Yksinhuolto on sairautta- todella vakava sairaus; lapsen
vahnempia- ja huoltajia ovat ISÄ JA ÄITI- EI YKSIN ÄITI
TAI ISÄ. YKSINHUOLTO ON TODELLA VAKAVA SAIRAUS !!!
Lapsen huollosta- ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksena on lapsen suhteen säilyttäminen kiinteänä vanhempaansa, jonka luona lapsi EI virallisesti asu; tämä toteutetaan lain mukaan siten, vastuunkanto- ja
päätöksenteko eli lapsen huoltajuus pidetään yhtenäisenä
eli Y H T E I S H U O L T O ja toisaalta lapsen suhde
vanhempaansa turvataan tapaamisoikeudella.
Lapsen huollon tulee turvata lapsen myönteiset- ja läheiset
ihmissuhteet, erityisesti suorat kontaktit lapsen- ja hänen vanhempansa välillä; lapsen huolto- ja tapaamisratkaisu tulee tehdä- ja ratkaita edellä mainitun mukaisena.
Lapsella on oikeus vanhempaansa- ja tavata vanhempaansa,
jonka luo na lapsi EI virallisesti asu.
Perustuslaissa on selkeästi- ja kiistatta todettu vanhemmalla olevan myös oikeus perhe-elämäänsä omien lapsiensa kanssa.
Miä tein romanimiehen kaa pari lasta. Nyt aikuisia ovat. Piti olla turvalukko ovessa eron jälkeen!
Höpöhöpö. Jos täysin vastuuton, epärehti, varasteleva, väkivaltainen juoppu on "isä" joka ei useista pyynnöistä huolimatta edes lastaan tunnustanut syntymän jälkeen niin mikä isä muka sellainen on? Lapsen edun mukaista on pysyä kaukana turvallisuus uhasta. "Mies" antaisi vaan huonoa mallia tupakoidessaan ja ryypätessään sekä loisivalla elämänasenteellaan.
Näitä katkeria tolloja on jotka luulevat että heillä ois vaan oikeuksia ilman vastuuta ja velvollisuuksia. Onneksi näin ei ole oikeassa elämässä.
Miksi olet "yksinhuoltaja- LAPSELLA ON ISÄKIN !!!
Yksinhuolto on sairautta- todella vakava sairaus; lapsen
vahnempia- ja huoltajia ovat ISÄ JA ÄITI- EI YKSIN ÄITI
TAI ISÄ. YKSINHUOLTO ON TODELLA VAKAVA SAIRAUS !!!
Lapsen huollosta- ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksena on lapsen suhteen säilyttäminen kiinteänä vanhempaansa, jonka luona lapsi EI virallisesti asu; tämä toteutetaan lain mukaan siten, vastuunkanto- ja
päätöksenteko eli lapsen huoltajuus pidetään yhtenäisenä
eli Y H T E I S H U O L T O ja toisaalta lapsen suhde
vanhempaansa turvataan tapaamisoikeudella.
Lapsen huollon tulee turvata lapsen myönteiset- ja läheiset
ihmissuhteet, erityisesti suorat kontaktit lapsen- ja hänen vanhempansa välillä; lapsen huolto- ja tapaamisratkaisu tulee tehdä- ja ratkaita edellä mainitun mukaisena.
Lapsella on oikeus vanhempaansa- ja tavata vanhempaansa,
jonka luo na lapsi EI virallisesti asu.
Perustuslaissa on selkeästi- ja kiistatta todettu vanhemmalla olevan myös oikeus perhe-elämäänsä omien lapsiensa kanssa.
Mulla yhteishuoltajuus lapsen isän kanssa,mutta isä asuu kaukana eikä osallistu mitenkään. Vaikeaa se on. Tyttö on 12,vuotias ja jätin hänen isänsä,kun tyttö oli alle vuoden. Asumme nyt kaupungissa,josta en juurikaan tunne kuin lapsen opettajat,miesystävän,joka paljon töissä ja näemme harvoin,koska en halua lapsen läsnäollessa miestä tavata. Elämä on. Tytöllä on nyt masennus ja murrosikä. Vanhempani auttavat toki ja aikuiset lapseni.
Kyllä sinä vietät helppoa elämää . Tekosyyn kehittely haiskahtaa säälipisteiden metsästykseltä .
Ei jumalauta kuinka hullut tehtailevat lapsia vaikka mieli on ihan sekaisin. Enää en ihmettele mistä ne mielenterveysongelmaiset nuoret oikein tulevat.