Olen paniikkihäiriöpotilas jonka ph on muuttanut muotoaan lähinnä julkisten paikkojen kammoksi. Tuntuu etten uskalla lähteä kotoa minnekään, heti alkaa huimaamaan ja pyörryttämään ja tulee tunne että jalat lähtee alta. Erityisesti kammoan kauppoja, tien ylittämistä, korkeita ja aukeita paikkoja ja siltoja en suostu ylittämään kuin kaverin kanssa.
Mistä on kohtalotovereille ollut apua??? Ei tämä mökkielämäkään pitemmän päälle vetele:-(
Mistä on kohtalotovereille ollut apua??? Ei tämä mökkielämäkään pitemmän päälle vetele:-(
Vastaukset 4
Vanhimmat
em.paikkoihin.Toitotin mielessäni,ettei tähän kuole.Siitä se pikkuhiljaa alkoi sujumaan.Tänäpäivänä en välitä paljonko on porukkaa missäkin,ajattelen että kyllä sekaan mahdun,eikä minua edes huomata.Rohkeutta vaan sinulle
Töissä on käytävä ja lapset hoidettava. Kotiin ei ole varaa/mahdollisuutta jäädä.
Pakko selviytyä.
syödä, muuten ei selviä. Ja enpä tiedä onko noista nyt haittaa ollut, kun terveys fyysinen tosi hyvä ja psyyke siedettävä olotila. Ikää on
lähes puolvuosisataa eli yli 20v. olen lääkkeitä
joutunut käyttämään. Joskus kyllä ajatellut miten erilaista elämä ois jos voisi elää ihan "normaalisti" varmaan käynyt kaikenlaisissa
tapahtumissa ja tilaisuuksissa, jollei nää ph-tilat ois esteenä ollut. Tosin iän myötä oppinut
myös vähentään itsetarkkailua ja en enää ole
kiinnostunut mitä muut minusta mahdollisesti ajattelevat eli kyllä ikä ajastaan myös auttaa.
Nuorena muiden mielipiteet ja tunne siitä että
olen jotenkin erilainen, kun luulin jotta kellään muulla ei tämmöistä vaivaa olekkaan.
Luin kertomuksesi ja aloin jo ajattelemaan, että olenko itse unissani käynyt tuon kirjoittamssa, niin samanlainen on tilanne myös itselläni :-(
Tämä on järkyttävää!!! Jopa koirien kanssa pissalenkille lähtö pelottaa, koska ei voi olla varma pääseekö kotiin omin jaloin vai ojien piennarta kontaten ja koirat hihnassa roikkuen. Sillat, tien ylitykset, korkeat paikat, isot kaupat, torit tai muut aukeat, leveät tiet, mäet, pellot, moottoritiet vaikka on kyydissä jne. ovat kauheita paikkoja. Kaveri on oltava mukana, että selviää.
Itsellänikin alkoi normaalina paniikkihäiriönä, mutta nykyään on enemmänkin agorafobiaa johon ph liittyy osana. Onko sinulla lääkitystä? Itse selviän jotenkin xanorin turvin ja nyt 3 viikkoa sitten aloitettiin cipralex lääkitys, mutta olo on mennyt niin huonoksi että aion lopetta ko. lääkkeen. Palaan vanhoihin ssri-lääkkeisiin, jos nyt alotan enää ollenkaan. Myös burtonin kirja "irti ahdistuneisuudesta" kiehtoo, voisin tilata sen ja yrittää niiden neuvojen pohjalta kuntouttaa itseäni. Mökkielämää on jo vuosi takana, kun olen ollut työttömänä.
Tsemppiä meille kaikille :-)