Onko muilla naimattomilla vl-uskoisilla välillä kiusauksia lähteä etsimään puolisoa muiden hengellisyyksien piiristä tms.?
Kyselenpä tässä näin
Herbamare*
161160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ise asiassa minua on kosittukin ja sydän on vuotanut verta, kun olen joutunut kieltäytymään sillä perusteella, kun kosija ei ole Jumalan valtakunnan asukas.
Moni ystävistäni on suostunut kosintaan ja kyllä järkejään ovat joutuneet sitten Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.
Joskus nämä sisaret ovat käyneet seuroissa ilman puolisoa. Kovin kolkkoa taitaa olla istua ilman sitä kaveria ja kun ei muut voi tervehtiä edes jumalan terveellä.
Olen itse koettanut kosia näitä oman porukan jörököllejä, mutta pakit on tullut.
Site tuntuu niin hävettävälle, kun ei ole kelvannut. En ole enää sitten uskaltanut lähestyä heitä millään tavoin.
Olen siksi monta kertaa syöttänyt ja juottanut näitä jörököllejä kodissani, etten vaivaudu moiseen enää.
Aivan toisenlainen oli se mies, joka vieraili luonani.
Kun tuli puheet uskonasioihin, hän kohteliaasti sanoi, että kyllä hän tulisi uskoon, jos Jumala niin hyväksi näkisi, mutta toistaiseksi ei ole Jumala minua kutsunut.
Pyysin seuroihin ja yhdessä käytiinkin. Seurojen jälkeen hän vain kiitti kohteliaasti, ettei Jumala puhutellut ollenkaan ja sanoi olevansa enemmän kiinnostunut minusta kuin Jumalasta.
Minäkin olen yrittänyt tutustua oman porukan miehiin mutta pakkeja tulee aina. Kyllä tuntuu pahalta. Monet epäuskoiset olisivat huolineet kyllä. Kummallista.
Voisitko ystävällisesti selventää, mitä tarkoitat Jumalan valtakunnan asukkaalla ja Jumalan valtakunnalla?
Ymmärrän kyllä, jos tarkoitat näillä sanoilla SRK-uskoisuutta. Jäin vaan miettimään, että olivatko mainitsemasi kosijat toisin uskovia vai olivatko peräti uskottomia.
Ymmärsit oikein, siis vanh.lestadiolainen olen ja meidän yrkällä ei ole sopivia miehiä, vaikka iso seurakunta onkin. Kun nämä veljet olvat käyneet iltakylissä ja joskus päiväkylissä luonani, siis kutsumana, heillä ei ole kiinnostusta keskustella avioliito-asioista, vaan miesten omista, metsästys ja auto-asioista.
Olenkin istunut monasti hiljaa ja jutellut vain sisarten kanssa, kun nämä miehet ovat etupäässä keskenään porisseet omista miesten asioistaan.
Korkeintaan ovat kiitelleet hyvästä ruuasta ja tarjoiluista.
Jumalan valtakunnan asukkaita olemme kaikki, jotka olemme tehneet parannuksen ja uskoneet evankeliumin.
Kosijat ovat olleet ulkopuolisia, ei mitään hengellisyyttä, Kirkkouskovaisia ja tavallisia sellaisia, jotka ei käytä esim. alkoholia.
Olen jo niin iäkäs, etten saa lapsiakaan. Mitä se enää kannattaa. Eipä sitä taida sopeutua, kun on omat tavat ja tottunutkin tähän yksinäisen elämään.
Mutta jos olet alle nelikymmpinen, niin sun toki kannattaa vielä yrittää.
Ei kannnata ottaa ulkopuolista, siitä ei ole siunausta. Mutta olis mielenkiintoista tietää, miksi niin monet seurakuntamme veljet ovat niin haluttomia menemään naimisiin.
Voisikohan joku näistä veljistä vastata.
sukulaiseni löysi sielunkumppanin vasta 45-vuotiaana. He saivat yhden lapsen ja elävät onnellisena. Tuo nainen oli aina voivotellut kun miestä ei löydy, mutta sitten sattui kohdalla. Koskaan ei ole liian myöhäistä! Ja mitä se haittaa vaikka lapsia ei enää vanhemmalla iällä saisikaan? Avioliitto voi olla antoista ja täydellinen ilman lapsiakin. On rakkautta, turvaa, ystävää ja kaikkea kun voi kaksin tehdä matkaa. Onhan jokaisella läheisyyden kaipuu ja kaipuu toisen syliin... jos tiedät mitä tarkoitan . :)
Kannattaa tutustua ulkopuolisiinkin. On monia, jotka haluavat uskoa ja kyllä kääntyvät uskoon.
Ei tietenkään yksinelämisessäkään mitään haittaa ole! Se voi olla aivan yhtä täydellistä kuin pareillakin, mutta vain siinä tapauksessa että sitä itse todella haluaa. Jos kuitenkin haluat miehen rinnallesi, niin kyllä se on mahdollista löytää. Johan ystävänikin sen osoittaa, ja hän sentään oli niin epäluuloinen kun 50 alkoi jo lähestyä. Ajattele miten kävi!
sanonut, että pitää mennä avioon vain samoin uskovan kanssa vai onko tämä vaatimus lähtöisin joltain muulta? Paavali?
Olen rakastunut ei-vl ja jos joku minut hylkää sen takia niin oma on häpeänsä! Rakkaus on tärkein eikä se vie uskoa vaikka toinen ei samalailla uskoisikaan.
Katsele ehdottomasti muitakin ei ne nämä meidän miehet ole sen kummempia.
Koska koko Raamattu ei tunne, kuin yhden uskon Jeesukseen ei vl:lla ole oikeutta varastaa tätä Jumalanlapsi oikeutta vain itselleen. Siksi Jumalan valtakuntaan kuuluu kaikki, jotka ovat uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä Jumalan sanan ja evankeliumin mukaan.
Raamatun mukaan uskova menee naimisiin vain toisen uskovan kanssa, "kunhan se vain tapahtuu Herrassa". (1.Kor.7:39) Toki uskova ei jätä puolisoaan, vaikka toinen luopuisi uskostaan, jos tämä suostuu asumaan hänen kansaan. (1.Kor.7:13)
Kaikki Jeesukseen uskovat ovat "vapaata riistaa" valita aviopuoliso, siis tulkaa Keuruulle Juhannuksena hakemaan oikein tosi uskovainen elämänkumppani, on mistä vailita, eikä olla edes lakihenkisiä, on hyvä meininki Tietysti voi tututa vähän liian hyvältä ja vapaalta, jos ei ole muuta kuin vl:tta nähnyt. Onhan tässä aikaa tutustua melkein puoli vuotta uskon perutaan, mitä opetamme, eikö Raamattu riitä uskon oppikirjaksi? Jos, teille Raamattu ei riitä - niin voi olla, ettei sitten kannat lähteä matkaan.
Ennenhän oli hyvin tavallista, että VL otti aviopuolisokseen ei VL:n. Asiassa on siis menty vanhanaikaisempaan suuntaa uudenaikaisemmassa maailmassa.
Tiedän paljon pareja, joista toinen ei ollut uskossa, mutta se ei hidastanut avioliiton solmimista, eikä myöhempää yhteiselämää.
Tässä asiassa oltiin toden totta suvaitsevaisempia ennen vanhaan.
Niin kuin huomaatte. Mielellään vastaatvat ne ketkä ulkopuolella ovat. Sielunvihollinen ei ole jouten. tuhanten juonten mestari.
Onko niin että elämä ei ole arvokasta ilman puolisoa?
Ei se puoliso ole kaikki kaikessa. Vaikka onkin avioliitossa niin uskominenkin on henkilökohtaista. Ja sanotaan näin että ystävissä on se hyvä puoli että heitä voi tavata silloin kun haluaa. Puolison kanssa on jaettava kaikki. Se ei ole niin yksiselitteistä.
Raamatussa on kehoitus ettemme ottaisi vieraan valtakunnasta puolisoa. Se on viisas kehoitus.
Nimittäin avioliitossa on paljon asioita mitkä ovat monasti raskaita ja vaikeita käsitellä ja käydä läpi. Mitä elämä sitten iste kullekin tuo tullessaan. Mutta se että puoliso ole uskomassa ei ainakaan ristiriitoja vähennä. Jos hän haluaa Tv:n ja teillä on lapsia. Haluatko että lapset eivät katsoa telkkua? Puolisollehan se on yks ja sama koska hän ei ajattele samalla lailla.
Tämä on vain yksi esimerkki. Toinen että työssäni olen paljon nähnyt epäuskoisten liittoja. Siellä ei lähimainkaan vallitse samanlaiset arvot kuin mihin me olemme "tottuneet". Ei se ole itsestään selvää että ollaan kuolemaan asti yhdessä. Joku tähän taas saivartelee vl:n liitoista mitä vaan mutta peruslähtökohta uskovaisten avioliitoissa on niin erilainen että sitä ei voi verrata.
Mutta itse läheltä pari tällaista tapausta nähneenä, missä joku sisar on lähtenyt epäuskoisen matkaan, se on jotenkin surullista. Etenkin kun tulee vaikeaa.
Minä haluaisin rohkaista teitä sisaret luottamaan Jumalan johdatukseen tässäkin asiassa. Ja näkemään uskomisen asian niin paljon tärkeämpänä ettei lähdettäisi loppuen lopuksi hyvin vähäisten asioiden takia tätä uskon lahjaa hylkäämään. JOtenkin tuntuu että houkutukset ovat kovat.Mutta tiedättekö avioliitossakin on houkutuksia ja ainakin yhtä paljon kuin sinkkuelämässä.
On hyvä muistaa mitä varten me olemme uskomassa. On hyvä muistaa, että Taivaan Isä siunaa kuuliaiset lapsensa.
Tämä on vaikea läksy. Mutta oli elämäntilanne mikä tahansa emme ole kiusauksista vapaita. Ainoastaan se, että haluamme synnin poispanijana matkaa tehdä ja uskoa evankeliumin silloin kun synti tarttuu me jaksamme matkaa jatkaa.
Toivon teille rohkeutta, valoa ja iloa elämäänne! Nauttikaa elämästä omassa osassanne. Iloitkaa siitä mitä teillä on älkääkä surku sitä mitä teiltä puuttuu.
Kehoitat mieluummin elinikäiseen yksinäisyyteen? Eivät nämä meidän miehet niin yliveroisia ole. Kaikista löytyy hyviä ja vähemmän hyviä. Ihmisten väliset kemiat ne ratkaisee eikä uskonkysymykset.
Se on just tätä minä minä -juttua.
Ei ihmisen tarvitse olla yksinäinen vaikka ei olisikaan avioliitossa.
Kehuinko minä näitä miehiä?
En kyllä kovinkaan,mutta onko "maailman " miehet niin erinomaisia?? hohhoo
yksinkertaisesta syystä, ettei vl:sia ollut liikkeen syntyaikoihin kovinkaan monta?