Professorit Kyösti Pulliainen ja Pertti Seiskari toteavat, että öljyn ja ruuan vastakkainasettelu on ehkä kaikkein nopeimmin realisoituva uhka. Se näkyy jo paljon ennen kuin ilmastonmuutoksen odotetut ja oletetut nyt mantrana mutistut uhkat toteutuvat. Mm. tämä käy ilmi ko. henkilöiden kirjoittamasta artikkelista :"Energia määrää kasvun rajat", MT 29.12.2006. Kirjoittajien mukaan maapallon köyhät ja rikkaat asetetaan tiukasti vastakkain, rikkaat autoilijat käyttävät sen viljan ,jota köyhillä ei ole varaa ostaa.
Suomessakin pitää nyt tehdä linjan valinta. Tuotetaanko bioenergiaa ruuan tuotantoon varatulla peltoalalla ? Koska peltoala ei riitä molempiin niin,luonnonsuojelussa on tehtävä kompromisseja EU:n asettamien tavoitteiden ja määräysten täyttämiseksi.
Pulliainen ja Seiskari totevat, että ilmastonmuutoksen takia on vähennettävä kivihiilen, öljyn, ja kaasun käyttöä sähköntuotantoon. Suomessa sähköntuotantoon tulisi käyttää ydin- ja vesivoiman lisäksi metsien puujätettä ja muuta puuta, turvetta ja jätteiden polttoa.
Suomen suopinta-alasta neljä prosenttia riittäisi kaikkien autojemme polttoaineeksi 50 vuodeksi. Tämän luonnonrikkautemme kuten vesivoimankin laajempi hyödyntäminen vaatii vertailua suojelun perusteina olevien ympäristöarvojen ja ilmastonmuutoksen uhkien välillä. Soiden kohdalla ei edes tarvitsisi kajota jo suojeltuun pinta-alaan.
Suomeen suunnitteilla olevaan kolmeen ohraetanolitehtaaseen tarvittava viljamäärä jää nykylaskelmien mukaan puoli miljardia kiloa vajaaksi. Viljelyn tehostamisella mm. geenimuuntelulla on mahdollista paikata puuttuvaa vajetta.
Onko vihreillä valmiutta tarkastella energiakysymyksiä ennakkoluulottomasti uudessa muuttuneessa tilanteessa ?
Suomessakin pitää nyt tehdä linjan valinta. Tuotetaanko bioenergiaa ruuan tuotantoon varatulla peltoalalla ? Koska peltoala ei riitä molempiin niin,luonnonsuojelussa on tehtävä kompromisseja EU:n asettamien tavoitteiden ja määräysten täyttämiseksi.
Pulliainen ja Seiskari totevat, että ilmastonmuutoksen takia on vähennettävä kivihiilen, öljyn, ja kaasun käyttöä sähköntuotantoon. Suomessa sähköntuotantoon tulisi käyttää ydin- ja vesivoiman lisäksi metsien puujätettä ja muuta puuta, turvetta ja jätteiden polttoa.
Suomen suopinta-alasta neljä prosenttia riittäisi kaikkien autojemme polttoaineeksi 50 vuodeksi. Tämän luonnonrikkautemme kuten vesivoimankin laajempi hyödyntäminen vaatii vertailua suojelun perusteina olevien ympäristöarvojen ja ilmastonmuutoksen uhkien välillä. Soiden kohdalla ei edes tarvitsisi kajota jo suojeltuun pinta-alaan.
Suomeen suunnitteilla olevaan kolmeen ohraetanolitehtaaseen tarvittava viljamäärä jää nykylaskelmien mukaan puoli miljardia kiloa vajaaksi. Viljelyn tehostamisella mm. geenimuuntelulla on mahdollista paikata puuttuvaa vajetta.
Onko vihreillä valmiutta tarkastella energiakysymyksiä ennakkoluulottomasti uudessa muuttuneessa tilanteessa ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viljasta polttoainetta vai ruokaa köyhille?
Asia ei ole näin vastakkainen.
Polttoainettahan voi tehdä vaikka rypsistä, mitä taas ei voi loputtomiin syöttää edes köyhälle opiskelijalle.
Kotimainen ekopolttoaineen tuotanto on kannatettava asia minun mielestäni. Mitä lähempänä tuotettua sitä parempi.
Todellinen "ruokaa vai polttoainetta" -huoli syntynee Venäjällä, jossa oligarkit myyvät maan öljyvaroja mieluummin kovalla rahalla ulkomaille kuin esimerkiksi lämmittäisivät sillä talvisaikaan omia persaukisia syrjäseutujaan, kuten Venäjän Karjalaa, joka ilmeisesti tänäkin talvena palelee. Kauanko yhteiskuntajärjestys Venäjällä kestää tätä touhua, on mielenkiintoinen kysymys.
Putin on ollut öljyoligarkian miehiä - miten lie hänen seuraajansa?
Siispä mitä monipuolisempi Suomen energiatuotanto on, sitä paremmat ovat vaihtoehtomme energiahuoltoon. Jo nyt ne ovat paremmat kuin Länsi-Euroopalla keskimäärin. Ainakaan emme ole Persianlahden öljystä riippuvaisia.
Kannatan ehdottomasti mahdollisimman suurta energiaomavaraisuutta. Suomessa ei ruoka lopu, mutta sen hinta tulee nousemaan energia/ruoka-kilpailun seurauksena. Sen vuoksi on tärkeää, että nyt tehdään uudenlainen tarkastelu ympäristösuojelun ja ilmastonmuutoksen ehkäisyn välillä. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa sitä, että vesivoiman käyttöä lisätään tinkimällä koskien suojelusta. Samoin turpeen käyttöä lisätään vähintään sen vuotuista kasvua vastaavaksi. Samalla on saatava turpeen luokittelu päästökaupassa vastaamaan turpeen biologista asemaa luonnossa. Painostusaseena voidaan käyttää mm. sitä, että EU:n Suomelle asettama päästöjen vähentämistavoite ei onnistu ilman turpeen oikeata luokitusta. Lisäksi tällä nykyisellä luokituksella Suomen taloudellinen kilpailukyky heikentyy . Kysymys on sitäpaitsi maiden välisestä tasa-arvosta, jos emme saa käyttää omia luonnonvarojamme niiden todellisen arvon mukaisesti. Voimme myös esittää, että otetaan välitarkasteluun kivihiilen ja öljyn päästökertoimet. Jos turve pysyy nykyisellään on fossiilisten polttoaineiden kerrointa korotettava.
Uhka öljyn loppumisesta on propagandaa, millä öljyteollisuus saa pitdettyä öljyn hinnan korkealla.
Öljyn hinnassa on varmasti vedätystä silläkin perusteella, että öljyn toimittajia on vähän. Norjalaiset poraavat öljyä, mutta sielläkin hinta on korkea.
Ennustan, että öljyn hinta tulee pysymään kurissa kun ei-fossiiliset polttoaineet lisääntyvät ja niiden valmistus halpenee. Valtioiden antamat tuet biopolttoaineille kurittavat öljynmyyjien voittoja, etenkin myynnin kasvua. Tosin tässä alkuvaiheessa biopolttoaineiden hinnat seuraavat öljyn hinnan nousuja.
Amerikkalaisetkin huomaavat jossakin vaiheessa, että biopolttoaine- ja ilmastonmuutosta ehkäisevän tekniikan valmistuksella saadaan suurempia voittoja kuin öljysotien käynnillä. Sotien käyminen pyörittää valtaisaa bisnestä . Esimerkiksi aseteknologia, logistiikka,kemia- ja elektroniikkateollisuus, elintarvike- vaate-,varustehuolto, sairaanhoitopalvelut jne.
Öljyn hinta kääntyy laskuun silloin kun nk. ilmastonmuutosbisnes ohittaa nettotuotossaan öljysotabisneksen tuoton.