Ei jaksa enää tätä sairautta, ei tunnu yhtään parantuminen edenneen. Ja parin viikon päästä hoitoni pväsairaalassa päättyy ja sitt pitäis pärjätä yksinään. Terapiaan olisi sitt seuraavaksi, mutt enimmikseen olen yksinään aamusta iltaan. Liikaa omaa aikaa, mihin käyttää se. On perhe ja ystävii, mutt...Enkä halua kuluttaa pvääni koneen ja teeveen edessä. Tarvin niin paljon oman rakkaan syliin, mutt en löydä oikeaa siihen, enkä tyydy keneen tahansa.
kyllästynyt olla sairas
kärsimätön
5567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kävele.Yrittäisit jotain harrastusta tai muuta sellaista jossa voit tavata ihmisiä,
mutt en oo hyvä aloittamaan juttelemaan ihmisten kaa. Enkä kauheasti käy rafloissa ja kahviloissa, ku niihin menee rahaa ja pitäis olla joku mukana. Mutta se ei oo huolistani suurin, päinvastoin. Paitsi seksii kyll tarttisin, mutt en oo viel ottanut siihen hommaan ketä tahansa...
kuuntele musiikkia, josta pidät. Musiikkia ja kirjoja kannattaa hakea lainaksi kirjastosta, niin ei tule kustannuksia niistä.
Tiedän, että se ei ole helppoa. Päiväsairaalasta pois "joutuminen" tuntuu usein todella tuskaiselta. Toivottavasti pärjäät ja keksit sinulle sopivaa tekemistä. Ja ennen kaikkea, että sinulla riittää voimia aloittaa jotakin uutta.
Tsemppiä!
Minulla vaan elämä ihan omillaan. Ei hoitosuhdetta, terapiaa tms. että edes ihmisiä
näkisi. Lääkereseptit vaan terveyskeskuksen luukulle uusintaan. Itsekseen pitää koettaa
muistaa onko kaikki pillerit otettu tai tarviiko
joskus jotain ylimääräsiäkin ottaa eli mitä
vanhemmaksi ihminen tulee sitä huonommat edellytykset saada muutakin hoitoa kuin pelkkien lääkkeiden varassa eläminen. Elämässä ei ole
enää mitään mitä haluaisin tavoitella. Yksinään aamusta iltaan minäkin. Ehkä huomenaamulla ei tarvitsi herätä. Sillaihan näistä ongelmista pääsis lopullisesti.
Tämä sairaus seuraa minua koko loppuelämän. Pitää vaan keksiä paljon ns. kivaa tekemistä, vaikkei ensin yhtään kiinnostaisikaan. Jaksoin yli 30 vuotta normaalissa työelämässä. Nyt eläkkeellä. Naimissakin olen ja yhden lapsen äiti. Paskat fiilikset varjostaa kaiken aikaa. Rankkaa itselle ja perheelle. Minkäs teet kun ei parane. Huono suhde omiin vanhempiin sairastutti minut jo lapsena.