Että rakastuin mahdottomaan..
Onks kelleen
muulle käyny näin?
353497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
täällä?
mahdotonta, ihan oikeasti, ei vaan ole!
sano yksikin syy, miksi koet hlö:n/tilanteenne mahdottomaksi niin kumoan sen heti.
mutta eräs mies ei vain ollut minusta kiinnostunut. En voi häntä pakottaakaan olemaan..
Entäpä jos on syntynyt ihan eri vuosikymmenellä? Niin ei se mua haittaa, mutta mies tuskin haluaa naisen alkua rinnalleensa vaan aikuisen naisen. *ituttaa.. :/
Aalle,Beelle,Ceelle,Deelle,Eelle,Äffälle,Geelle,
Hoolle,Iille,Jiille,Koolle,Ällälle,Ämmälle,Ännälle,
Oolle,Peelle,Quulle,Ärrälle,Ässälle,Teelle,Uulle,
Veelle,Weelle,Äxälle,Yylle,Zetalle,Åålle,Äälle ja Öölle
onkin. Toiseksi alimmalla rivillä.
ekalla rivillä oli:)
oli siellä toiseksi alimmalla rivillä, katsos uudestaan :)
Minä en tunnusta mitään. Sinäkö olit siellä rivillä vai ihastuksesi?
Tunnustan pystyrivissä kolmannella, sekä että.
sodassa ja rakkaudessa kaikki on mahdollista, myös keinot...mutta tuntuu, ettei hän taida edes oikeesti välittää musta. tai tiedän syyn, joka on este. Mutta aikasta hankalaa,Elämä menisi pirstaleiksi, mutta toisi uutta tullessaan...kun uskaltais
välitä? Ja mikä on esteenä?
oon varmaan antanut sen kuvan, ollut epävarma, suorastaan torjunut kontaktin ottamis yritykset...mun oma vika.
Mut kun rakkaus puuttuu omasta elämästä, on hirveetä olla...en voi vastata ja kaikki kuluttaa..en voi tehdä mitään millekään.
Torjuminen on huomattu, mutta ymmärrän täysin tilanteen enkä todellakaan vaadi mitään. Tulen kuitenkin jatkamaan näitä "lempeitä hyökkäyksiä" niin kauan, kunnes itse tulen vakuuttuneeksi lähentymisen mahdottomuudesta. Jaksan kyllä odottaa.
kun näin ulkopuolisen silmin luin kirjoituksen niin ajattelisin, että olisi varmaan hyvä puhua tilanteestasi tälle toiselle. Ehkä hänkin ihmettelee, mikä sinulla on. Puhuminen varmasti toisi itsellesi paremman olon ja varmasti myös tälle toisellekin. Onko joku sitten satuttanut sinua vai mihin se rakkaus on elämästäsi "kadonnut"?
itse en vain jaksaisi. Avain asia on mulla oman vastuun ottaminen omasta omista tarpeista. Käsitän sen kyllä, että kukaan muu ei voi sitä tehdä...nyt en voi rakastaa, mutta jos joku päivä.Löydän sinut, jolla on aikaa edes hetkinen minulle.
kadonnut riitoihin, erillaisuuteen, ajan puutteeseen....
Kuinka ajattelet ettei hän välitä, jos hän on yrittänyt lähestyä?
Ei totuttua elämäänsä ole helppo laittaa vadille.
Oletko ajatellut kuinka paljon rohkeutta vaati toiselta lähestyä sinua? Kuinka epävarmaksi teit hänen olonsa, kun et ole edes selittänyt mitään.
Kyllä hän sen ymmärtää ettei se ole helppoa, ei se ole helppoa hänellekään.
Kyllä hän välittää, välittää niin paljon että sydämeen sattuu, nyt hän on vain niin voimaton edessäsi.
sehän on selvää. Olen niiiin huono näissä asioissa, ehkä kokematon, elänyt suojattua elämää, mutta silti kokenut kovia. Se tekee ihmisestä varovaisen ja haavoittuvan. Ja kun itse on suunnattoman rakastunut, ihan käsittömättömän, jos toisen tarkoitusperät ei olekaan samat...olen ihan liian herkkä ja haavoittuva. Mut se rakkauskin olisi herkkää, ja kun tiedän mistä jään uupumaan. En tässä tilanteessa edes uskalla ajatella, että toinen ei olisi minuun rakastunut.
siltä, kuin sanoitkin. sait niin kauniisti asian ilmaistua.
jos sillä toisella on mahdollisesti samaa takana menneisyydessään ja sen vuoksi pelkää samaa kuin sinäkin.
uskoisin, että luottamus on silloin se tärkein asia teidän kahden välillä jonka varaan kaiken on pakko rakentua. jos se puuttuu, niin peloista ei taida päästä lainkaan eroon tai se ainakin vaatii pidemmän ajan.
Sen verran tiedän, että toisella on ollut onnettomuutta suhteissa ja sitä luottamusta ei välillämme ole. Ja se itseänikin vähän kalvaa, kuinka minun kanssa onnistuisi. Vaikka olen luonteeltani ymmärtäjä, haluaisin uskoa häneen ja luottaa.
Sanotaan, että se ei pelaa, joka pelkää...pitää paikkaansa, vaikken mikään pelaaja ookkaan.
keksiä joku keino, jolla osoitat hänelle että olet luottamuksen arvoinen, niin ja tietenkin päinvastoin hän sinulle. Periaattessahan ensisijaisesti pitäisi aina luottaa toiseen, koska niin kauan kun ei ole mitään syytä epäillä toista niin niin kauan luottamuksen pitäisi olla vahva...Nythän tilanne on lähes päinvastainen, jos kumpikin teistä epäröi luottaa toisiinne. Jotenkin täytyisi saada se tilanne muutettua takaisin.
Välillä, kun hän katsoo minuun, olen näkevinäni samanlaista kaihoa ja etsimistä mitä itsekin koen. Se kirpaisee sisintä.
Usein mietin, että miksi muka minä, miksi hän minusta pitäisi, ei hän voi. Se tekee omalta osaltani kaikesta vielä vaikeampaa. Pidän niin paljon.
on sattunut ja se perusluottamus, sehän meille tulee jo lapsena jos tulee.
Sattumusten kautta hän on varmaan saanut minusta väärän kuvan ja sitä ei voi mennä selittelemään. Mutta uskon, että joskus tulee sopiva tilanne ja jos hän on kiinnostunut minusta toivotulla tavalla, saadaan asiaan selvyys. Nyt kun tuntuu, että hän kuitenkin pitää jotenkin välimatkaa, vaikka onkin kiinnostunut. Aikasta epäselvää, mutta elämä on välillä :)
tunneasioissa ole mikään ikinä selvää. Tilanteessa missä ei voida tai uskalleta puhua on pahin. Oma mieli voi johdattaa väärille poluille. Jos joskus aika tai paikka on oikea, voi saada vastauksen. Olen odottanut sitä kauan, kaikki on vain niin pelottavaa.
tietysti kaikki asiat voi puhumalla selvittää, myös korjata sen mahdollisen väärän kuvan sinusta/hänestä.
Mutta entä jos silloin et itse enää olekaan hänestä kiinnostunut, vaikka hän olisikin tai jos olet löytänyt jo jonkun toisen. Etkö sen vuoksi halua selvyyttä asiaanne aiemmin... Luotat kuitenkin itseesi niin, että tiedät mitä teet? :)
ajatukseni jo niin kauan, että näyttää siltä, että loppuelämän mielessäni pysyy. Vaikka meistä ei mitään tulisikaan. Tiedän rohkaisseeni häntä käytökselläni ja hänen käytös taas sai oman kiinnostukseni heräämään.
Hän on saattanut löytää itselleen jo toisen..en tiedä. Meistä minun tilanne on vaikea..hänellä ei ole hätää.Silleen vähän huvittavaakin, miks aikuinen ihminen käyttäytyy näin, mut se on varmasti se rakkaus.
hän edes etsii ketään toista, jos ajattelee sinusta samoin kuin sinä hänestä. Rakkaushan saa tunnetusti tekemään ihmeitä :) Kyllä te vielä toisenne saatte, uskon niin, mutta mitä vaikeaa sinun tilanteessasi on? Ei tietenkään ole pakko täällä kertoa, mutta muista ainakin, että yleensähän kaikki asiat ovat "hoidettavissa".
että meidät olisi tarkoitettu toisillemme ja se lisää tätä tuskaa. Olen ollut hänelle tyly, vaikka olisin halunnut olla ihan muuta. Mutta on ollut pakko vetää tälläistä roolia.
Hänen kaltaistaan ei ole kohdalleni osunut koskaan aikaisemmin...kunhan voisin luottaa ja kertoa, mitä tunnen. kun ajattelenkin sitä huumaa, mitä elämä hänen kanssaan voisi olla, rakkauden paloa, toivottomuus iskee. Äsken kuuntelin tunnelma musiikkia, katselin tähtiä ja mietin hänen kasvojaan...oon ihan epätoivoisen rakastunut. Mut ei hän minua pitkään odota, tiedän sen...
rakastumista, mutta itken melkein joka ilta sitä, etten voi häntä saada. Olen jotenkin niin "jumissa", että vaikka hän olisi vieressä koko ajan, niin en saa aikaiseksi ottaa riskiä ja kertoa suoraan, että missä mennään. Olen jotenkin ihan sekaisin.
Kuin mun elämästä. Haluisin vaan hänet ja ei taida olla mahdollista.
ettei ole mahdollista?
sen oloinen mies, että hän ei itsekään tiedä, mitä hän tekee suurissa linjoissa. Vaikka näennäisesti hän tietääkin, on hyvin jämäkkä ja sanoo, että hän tietää, mutta toisaalta hän on sen tyyppinen, että hän etsii hyväksyntää muilta ihmisiltä ratkaisuilleen.
Voin olla väärässäkin, mutta minusta vaan tuntuu, että hän tarvitsee rinnalleen jotain muuta kuin minut ja sitä paitsi olen miettinyt paljon asioita esim. sitäkin, että vaikeat kotiolosuhteet ovat vaikuttaneet minuun sillä tavalla, että en halua mitään puolikkaita ratkaisuja enkä halua epäonnistua. Haluan kaikki tai en mitään ja hänestä en ota selvää. Hän tykkäisi enemmän seikkailla kuin sitoutua. Itsekin olen hieman seikkilijaluonne, mutta ehkä kuitenkin enemmän koti-ihminen.
Minä voisin muuten kirjoittaa samoin sanoin eräästä miehestä, mutta sillä erotuksella että olisin valmis melkein mihin tahansa hänen kanssaan.Sydämeni on jo jäänyt hänelle varmaan loppuiäkseni.Hän tekee sen kanssa mitä haluaa, mutta ainakin tietää että on joku joka olisi hänen puolestaan valmis tekemään kaikkensa.
... ole ainut, me ihmiset rakastutaan alinomaan mahdottomaan, ja ei kuitenkaan, koska aina voi tehdä mahdottomasta mahdollisen, uskoa peliin ja silleen.... Tsemiä sullekki=o)