Olen ollut masentunut pitkään. Masennukseni johtuu kokemistani menetyksistä ja erityisesti koulukiusatuksi tulemisesta. Lisäksi olen aikuisuudessa joutunut kauan hakemaan itseäni. Olen ollut tunteiltani jähmettynyt. Elänyt kuoren alla.
Kuitenkin nyt on jotain tapahtunut. Olen alkanut tuntemaan vihaa, joka ei enää kohdistu itseeni. Aluksi pelästyin tunnetta, mutta nyt olen oppinut oivaltamaan, että sehän on hyvä asia. Olen aikaisemmin patonut tunteeni sisälleni ja se kai on johtanut osittain itsevihaan ja masennukseen. Lisäksi olen alkanut myös nauramaan. Oli vuosia, etten nauranut lainkaan, vaikka pikkutyttönä olin oikein iloinen lapsi.
Vuoden aikana elämäni on muutenkin parantunut. Olen oppinut hyväksymään itseni ja ymmärtänyt, että minulla on samanlainen oikeus olla välillä vähän v-mäinenkin kuin muiden. Ei tarvitse olla täydellinen. Outoa on, että niin lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon. En tiedä, kuinka paljon rakastuminen (joskin homma meni pieleen, mutta en syyttänyt itseäni-yes) on tähän vaikuttanut. Varmaan aika paljonkin. Se, että huomasin, että on vielä toivoa ja että on vielä hyviäkin ihmisiä.
Nyt täytyy vain yrittää elää omaa elämääni eikä tehdä sitä muiden kautta kuten olen tähän asti tehnyt. Uskaltaa olla oma itseni, se kai on avainsana.
Kuitenkin nyt on jotain tapahtunut. Olen alkanut tuntemaan vihaa, joka ei enää kohdistu itseeni. Aluksi pelästyin tunnetta, mutta nyt olen oppinut oivaltamaan, että sehän on hyvä asia. Olen aikaisemmin patonut tunteeni sisälleni ja se kai on johtanut osittain itsevihaan ja masennukseen. Lisäksi olen alkanut myös nauramaan. Oli vuosia, etten nauranut lainkaan, vaikka pikkutyttönä olin oikein iloinen lapsi.
Vuoden aikana elämäni on muutenkin parantunut. Olen oppinut hyväksymään itseni ja ymmärtänyt, että minulla on samanlainen oikeus olla välillä vähän v-mäinenkin kuin muiden. Ei tarvitse olla täydellinen. Outoa on, että niin lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon. En tiedä, kuinka paljon rakastuminen (joskin homma meni pieleen, mutta en syyttänyt itseäni-yes) on tähän vaikuttanut. Varmaan aika paljonkin. Se, että huomasin, että on vielä toivoa ja että on vielä hyviäkin ihmisiä.
Nyt täytyy vain yrittää elää omaa elämääni eikä tehdä sitä muiden kautta kuten olen tähän asti tehnyt. Uskaltaa olla oma itseni, se kai on avainsana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Masennus on myös minulle ollut oppimatka omaan itseeni, omien tunteiden käsittelyyn ja hyväksymiseen. Ymmärrän oikein hyvin, mitä tarkoitat. Minulle myös läheisten ihmisten arvon ymmärtäminen on ollut osa kasvua. Tunteiden piilottaminen ja tavallaan olan yli heittäminen tyyliin "suren tätä kun ehdin" oli minun sudenkuoppani. En koskaan ehtinyt, ennenkuin se pysähdys tuli.
Täydellinen ei tosiaan tarvitse olla, sen minäkin olen kantapään kautta ymmärtänyt, vaikka se kipeää tekikin. Voi tehdä parhaansa, mutta jos se ei riitä, siitä ei maailma kaadu.
Meillä molemmilla on kaikki ainekset hyvään jatkoon. Toivon sinulle myötätuulta, aurinkoa ja rohkeutta olla oma upea itsesi myös huomenna.
Hyvä, olet oikealla tiellä.Viha kuuluu asiaan, koet parantumista. Jatka ja löydä vielä itsesi, jotka askarruttavat sinua. Käy edelleen ammattiauttajan puheilla. Koska siellä saa jutella.
Itse olin patoutunut 35 vuotta. Sitten 50 piti kelata mennyttä elämää.
Kun olet saanut vihan leppymään. Tulee itkujen aika. Sure ja ole oma itsesi ja nauti elämästä. Paranemista voimaa jaksamista sinulle..........
ja olet jo hyvällä alulla. Viha on meillä niin kielletty tunne, varsinkin naisille, ettei ole ihme että juuri naiset masentuvat. Kaikki pitäisi vain kestää ja hyssytellä itsensä alistumaan tyytyväisenä. Kun ihminen on kokenut elämässään paljon menetyksiä, hylkäämisiä ja suoranaista ilkeyttä muiden taholta, olisi todella tärkeää saada myöhemmässä elämässä korvaavia, positiivisia kokemuksia ihmisistä. Ikävä kyllä, tätäkään ei aina meille suoda, vaan elämä jatkuu yhtä kurjana kuin ennenkin. Onnenpotkuna voi löytää ihmisen, ystävän, joka välittää ja hyväksyy toisen kaikkine haavoineen. Masennus voi väistyä. Jos kielteiset kokemukset ihmisistä jatkuvasti toistuvat, masennuksesta toipunut joutuu helposti uudelleen vihan, katkeruuden ja yksinäisyytensä vangiksi.