Moni islamiin palannut on kyllästynyt esimerkiksi katolisuuteen kuuluviin asioihin ja tapoihin, joilla ei heidän mielestään ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Islam vaikuttaa alkuun täysin puhtaalta ja täydelliseltä, mutta mitä enemmän uskonnosta saa tietää, sitä enemmän huomaa ettei olekaan mitään selkeää, ainutta oikeaa tapaa uskoa vaikka sellaisesta aina puhutaankin.
Oletetaan, että henkilö joka ei ennestään tiedä juuri mitään islamista, lukee Koraanin. Siinä ei ole mitään liian vaikeaa asiaa, mitä ei pystyisi noudattamaan ja se on ilosanoma uskovalle. Mutta sitten kun islamin opiskelu alkaa, tulee vastaan aivan toisenlaista tietoa! Aluksi on sanottu, että Koraani on se mitä pitää noudattaa ja koska se on Jumalan sanaa, niin se on tietysti kaikkein tärkein.
Pikkuhiljaa mainitaan hadithit, mutta samalla sanotaan ettei niillä ole uskonnollista auktoriteettia vaan ihmiset tykkäävät lukea niitä. Kuitenkin haditheista on tullut monelle se pääasia. Koraani on heidän mielestään tehty vain resitoitavaksi ja he jopa itsekin voivat sanoa, ettei siinä ole "tarpeeksi" ohjeita ja sääntöjä. Joka asia kun pitäisi heidän mielestään olla tarkasti määrätty. He eivät voi hyväksyä vain sitä , minkä Jumala on Koraanissa antanut.
Suurin osa kritisoiduista asioista tulee haditheista. Monet sanovat, että voi itse päättää noudattaako jotain hadithia vai ei. Toisten mielestä taas niitä kaikkia pitää noudattaa. Haditheja yritetään oikeuttaa sillä, että väärennetyt hadithit ovat poistettu käytöstä ja kaikkien hadithien vahvuus voidaan todistaa. Silti noudatetaan paljon heikkoja ja jopa vääriksi todettuja haditheja!
Tämä on siis yksi näistä ongelmista. Toinen ongelma on se, ettei saa kysyä. Jos haluaa tietää jostakin asiasta ja vaikka se olisi tosiasia, mutta ei monen muslimin mielestä kuulosta heille edulliselta niin kysyjä on vaiennettava. Heidän uskonsahan on täydellinen, ei siitä saa kysellä. Jos joku imaami tai shaikh tms. jossakin fatwassa väittää jotakin, ja sitten sen perusteella jokin muu asia menisi saman logiikan mukaan, edellinen väittämä paljastuisi vääräksi. Asiaa ei edelleenkään saa kommentoida millään tavalla.
Monia älyttömiä juttuja perustellaan sillä, että "Minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä on päättänyt, ei siitä sovi esittää omia mielipiteitä" tai jotenkin noin se lause meni. Tuolla lauseella he oikeuttavat kaikki heikotkin hadithit sekä oppineiden (eli itsensä) logiikan avulla päätellyt jutut, joita kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi, ei edes silloin vaikka ne olisivat Koraanin kanssa ristiriidassa.
Koraanista valikoidaan tiettyjä kohtia joita sitten tulkitaan itse lähes miten vain. Osa taas jätetään huomioimatta. Suuri osa fatwoista annetaan vain haditheihin perustuen. Jos jotakin asiaa (yleensä kieltoa!) ei edes niillä pysty perustelemaan, niin sitten sen antaja perustelee kieltoa yleisellä mielipiteellä tai muulla asialla, jolla ei uskonnollisen kiellon kannalta ole mitään merkitystä.
Jos kysyt jotakin asiaa, asetat sen kyseenalaiseksi. Sitten olet "kaafir". Tuo on todella helppo tapa päästä kyselijöistä ja kulttuuristen tapojen kyseenalaistajista eroon. Jotkut käyttävät aikaansa toisten luokitteluun kaafireiksi. Se, joka on sellainen ja sellainen, on kaafir. Joka tekee niin ja niin, on kaafir. Eikä yhtään pelätä Jumalaa, jos sattuisikin olemaan väärässä!
Jos kritisoidaan muslimimaita tai niissä tapahtuvia asioita, niitä puolustellaan täältä suomalaistenkin muslimien toimesta viimeiseen asti. Kun asiaa ei voi enää puolustella, niin sitten sanotaan ettei siellä noudateta "oikeaa" islamia. Kukaanhan ei noudata sitä "oikeaa" islamia paitsi jokainen omasta mielestään itse.
Monen käyttäytymisen perusteella vaikuttaa usein siltä, ettei ole tärkeää olla rehellinen tai ystävällinen. Toiselle voi kiroilla hänen virheistään, juoruilla ja mainostaa kuka on kaafir, mutta silti pelkää tekevänsä syntiä jos astuu väärällä jalalla ovesta tai 2 cm ranteista on näkyvissä! Siis haloo..
Koraani on uskon perusta. Tietysti siinä sanotaan, että tulee totella profeettaa, mutta se ei tarkoita että tulisi noudattaa joka ikistä hadithia joilla ei ole perusteita, tai yleensäkään sen aikakauden tapoja vain siksi, että silloinkin noudatettiin. Eikö ole tärkeämpää uskoa sydämestään, tehdä hyviä tekoja, rukoilla ja antaa muille anteeksi, kun kiistellä päivät päästään jonkin heikon hadithin kielloista?
Ja nyt kun olen tämän kirjoittanut, olen "kaafir". Senkun kutsutte minua ja ketä muuta tahansa tahdottekin kaafiriksi. Kyllä Jumala tietää parhaiten, kuka on uskova ja kuka ei. Eikä meidän tarvitse pelätä ketään muuta kuin Jumalaa. Joten noudattakaa imaameja ja haditheja ja toisten mielipiteitä, uskovat noudattakoot Jumalan sanaa.
Oletetaan, että henkilö joka ei ennestään tiedä juuri mitään islamista, lukee Koraanin. Siinä ei ole mitään liian vaikeaa asiaa, mitä ei pystyisi noudattamaan ja se on ilosanoma uskovalle. Mutta sitten kun islamin opiskelu alkaa, tulee vastaan aivan toisenlaista tietoa! Aluksi on sanottu, että Koraani on se mitä pitää noudattaa ja koska se on Jumalan sanaa, niin se on tietysti kaikkein tärkein.
Pikkuhiljaa mainitaan hadithit, mutta samalla sanotaan ettei niillä ole uskonnollista auktoriteettia vaan ihmiset tykkäävät lukea niitä. Kuitenkin haditheista on tullut monelle se pääasia. Koraani on heidän mielestään tehty vain resitoitavaksi ja he jopa itsekin voivat sanoa, ettei siinä ole "tarpeeksi" ohjeita ja sääntöjä. Joka asia kun pitäisi heidän mielestään olla tarkasti määrätty. He eivät voi hyväksyä vain sitä , minkä Jumala on Koraanissa antanut.
Suurin osa kritisoiduista asioista tulee haditheista. Monet sanovat, että voi itse päättää noudattaako jotain hadithia vai ei. Toisten mielestä taas niitä kaikkia pitää noudattaa. Haditheja yritetään oikeuttaa sillä, että väärennetyt hadithit ovat poistettu käytöstä ja kaikkien hadithien vahvuus voidaan todistaa. Silti noudatetaan paljon heikkoja ja jopa vääriksi todettuja haditheja!
Tämä on siis yksi näistä ongelmista. Toinen ongelma on se, ettei saa kysyä. Jos haluaa tietää jostakin asiasta ja vaikka se olisi tosiasia, mutta ei monen muslimin mielestä kuulosta heille edulliselta niin kysyjä on vaiennettava. Heidän uskonsahan on täydellinen, ei siitä saa kysellä. Jos joku imaami tai shaikh tms. jossakin fatwassa väittää jotakin, ja sitten sen perusteella jokin muu asia menisi saman logiikan mukaan, edellinen väittämä paljastuisi vääräksi. Asiaa ei edelleenkään saa kommentoida millään tavalla.
Monia älyttömiä juttuja perustellaan sillä, että "Minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä on päättänyt, ei siitä sovi esittää omia mielipiteitä" tai jotenkin noin se lause meni. Tuolla lauseella he oikeuttavat kaikki heikotkin hadithit sekä oppineiden (eli itsensä) logiikan avulla päätellyt jutut, joita kukaan ei voi asettaa kyseenalaiseksi, ei edes silloin vaikka ne olisivat Koraanin kanssa ristiriidassa.
Koraanista valikoidaan tiettyjä kohtia joita sitten tulkitaan itse lähes miten vain. Osa taas jätetään huomioimatta. Suuri osa fatwoista annetaan vain haditheihin perustuen. Jos jotakin asiaa (yleensä kieltoa!) ei edes niillä pysty perustelemaan, niin sitten sen antaja perustelee kieltoa yleisellä mielipiteellä tai muulla asialla, jolla ei uskonnollisen kiellon kannalta ole mitään merkitystä.
Jos kysyt jotakin asiaa, asetat sen kyseenalaiseksi. Sitten olet "kaafir". Tuo on todella helppo tapa päästä kyselijöistä ja kulttuuristen tapojen kyseenalaistajista eroon. Jotkut käyttävät aikaansa toisten luokitteluun kaafireiksi. Se, joka on sellainen ja sellainen, on kaafir. Joka tekee niin ja niin, on kaafir. Eikä yhtään pelätä Jumalaa, jos sattuisikin olemaan väärässä!
Jos kritisoidaan muslimimaita tai niissä tapahtuvia asioita, niitä puolustellaan täältä suomalaistenkin muslimien toimesta viimeiseen asti. Kun asiaa ei voi enää puolustella, niin sitten sanotaan ettei siellä noudateta "oikeaa" islamia. Kukaanhan ei noudata sitä "oikeaa" islamia paitsi jokainen omasta mielestään itse.
Monen käyttäytymisen perusteella vaikuttaa usein siltä, ettei ole tärkeää olla rehellinen tai ystävällinen. Toiselle voi kiroilla hänen virheistään, juoruilla ja mainostaa kuka on kaafir, mutta silti pelkää tekevänsä syntiä jos astuu väärällä jalalla ovesta tai 2 cm ranteista on näkyvissä! Siis haloo..
Koraani on uskon perusta. Tietysti siinä sanotaan, että tulee totella profeettaa, mutta se ei tarkoita että tulisi noudattaa joka ikistä hadithia joilla ei ole perusteita, tai yleensäkään sen aikakauden tapoja vain siksi, että silloinkin noudatettiin. Eikö ole tärkeämpää uskoa sydämestään, tehdä hyviä tekoja, rukoilla ja antaa muille anteeksi, kun kiistellä päivät päästään jonkin heikon hadithin kielloista?
Ja nyt kun olen tämän kirjoittanut, olen "kaafir". Senkun kutsutte minua ja ketä muuta tahansa tahdottekin kaafiriksi. Kyllä Jumala tietää parhaiten, kuka on uskova ja kuka ei. Eikä meidän tarvitse pelätä ketään muuta kuin Jumalaa. Joten noudattakaa imaameja ja haditheja ja toisten mielipiteitä, uskovat noudattakoot Jumalan sanaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Assalam aleimu ! Hyvä kirjotus, olen itse ihan samaa mieltä. Just nämä ääripäät on hyvä esimerkki, puhutaan toisista mitä sattuu mutta sitten kun 2cm näkyy ranteesta niin mennään paniikkiin :))
täysin samaa mieltä tästä.
Luin viestisi melko tuoreeltaan, mutta odottelin, että se siirtyy tänne takasivuille. Ehkä säilyy vastaukset paremmin jne.
_m_:[Moni islamiin palannut on kyllästynyt esimerkiksi katolisuuteen kuuluviin asioihin ja tapoihin, joilla ei heidän mielestään ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Islam vaikuttaa alkuun täysin puhtaalta ja täydelliseltä, mutta mitä enemmän uskonnosta saa tietää, sitä enemmän huomaa ettei olekaan mitään selkeää, ainutta oikeaa tapaa uskoa vaikka sellaisesta aina puhutaankin. ]
Tässä kuvastuu puhtaan uskonnon löytämisen tarve. Mutta kuten Paavali jo havaitsi, "minun lihassani ei ole mitään hyvää". Ihminen ei voi teoillaan miellyttää Jumalaa, saati ansaita hänen armoaan.
_m_:[Oletetaan, että henkilö joka ei ennestään tiedä juuri mitään islamista, lukee Koraanin. Siinä ei ole mitään liian vaikeaa asiaa, mitä ei pystyisi noudattamaan ja se on ilosanoma uskovalle. ]
Toki helpottamalla Vanhan testamentin ankaria lakeja saadaan Jumalan hyväksynnän tavoitteleminen
tuntumaan helpommalta. Mutta jos Adam ei pysytynyt pitämään näppejään erossa edes yhdestä vaivaisesta hedelmästä, niin eipä taida Koraanin "helpotukset" riittää. Enkä ollenkaan usko, että ilosanoma on tuossa, vaan ilosanoma on siinä, että Jeesus täytti lain, sovitti syntimme. Meidän ei tarvitse tehdä mitään pelastuksemme eteen. Rakkaudesta Jumalaan voimme jotain tehdäkin, mutta ne eivät ole oikeastaan meidän omia tekojamme, eikä niitä lasketa pelastuksen ehtoihin. Se, etteivät kaikki pelastu, johtuu vain siitä, etteivät kaikki usko pelastusta näin helpoksi, vaan haluavat itse pelastaa itsensä.
_m_:[Pikkuhiljaa mainitaan hadithit, mutta samalla sanotaan ettei niillä ole uskonnollista auktoriteettia vaan ihmiset tykkäävät lukea niitä. Kuitenkin haditheista on tullut monelle se pääasia.]
No, uskonnot toimivat tuollaisten lainalaisuuksien mukaan. Niinpä sitä on erinäistä lisuketta luterilaisessakin kirkossa, jos katolisessakin. Uskonto pitänee ymmärtää puutarhaksi, joka parhaassa tapauksessa suojelee ihmisen sisälle syntynyttä uskoa, pahimmassa jäädyttää sen.
Uskonpuhdistukset ovat siis oikeastaan uskonnonpuhdistuksia.
_m_:[Tämä on siis yksi näistä ongelmista. Toinen ongelma on se, ettei saa kysyä. Jos haluaa tietää jostakin asiasta ja vaikka se olisi tosiasia, mutta ei monen muslimin mielestä kuulosta heille edulliselta niin kysyjä on vaiennettava.]
Jotain tuollaista olen kuullut toisaaltakin. Mikseipä tuota voisi esiintyä missä tahansa, missä uskonnon vallahalu ohittaa sydämen uskon kunnioittamisen jne.
Toivottavasti saat vastauksestani edes jotain itsellesi. Kaikkea hyvää joka tapauksessa elämääsi ja aitoon etsintääsi.