Luin jostain, että gluteiini pahentaa autismia. Olisko tuo totta? Voisiko tulla 'normaalimmaksi' luopumalla leivästä jms?
Voiko autismia auttaa
ruokavaliolla?
51052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näihin neurobiologisiin sairauksiin tuskin ruokavaliolla vaikutetaan ehkäisevästi.
AS:n liittyy itsellä ainakin depressioalttius. On luontainen halu kalaruokien saantiin.
Tämä ominaisuus on niin vahva, että ruokahalu menee, ellei kalatuotteita jossain muodossa saa.
Itse ominaisuus Aspergin syndrooma pysyy kehdosta hautaan. Sen kanssa voi elää.
mutta ei depressiota. Olen hyvin optimistinen ihminen. Surut kestävät vain hetken. Kalasta pidän, mutta en mitenkään erityisesti sitä himoitse, ja harvoin sitä syön, koska se on niin kallista.
En tiedä vaikuttaako se varsinaisesti aspergeriini, mutta olen paljon onnellisempi nyt, kun syön paljon kalaa ja lihaa ja vähemmän hiilihydraatteja. Siis juuri leipää, riisiä, karkkeja ym.
Olen lukenut, että on ollut lapsia, joiden tila on parantunut gluteiinittomalla ruokavaliolla (ja maidottomalla eli kaseiinittomalla). Tämä liittyy siihen keskusteluun, aiheuttaako MPR rokote autismia vai ei. Siinä teoriana on se, että suoli on sairas, immuniteetti romahtaa ja suolen läpi pääsee gluteiini pilkkoutumatta. Vehnän gluteiini on aivoille pahasta.
Miksei muuten kokeilisi gluteiinitonta ruokavaliota - aika pianhan sen huomaa jos mitään apua on. Samalla kannattaa jättää maito pois - ihan varmuuden vuoksi, koska se (kaseiini) on monissa terveysongelmissa haitallinen.
Kokeile myös Tolosen karnosiinia. Luin, että autistisille lapsille annetaan melko isoja annoksia (400 mg x 2) ja sinkkiä, E-vitamiinia ja C-vitamiinia lisäksi. Katso sivu http://www.autismcoach.com/Carnosine Study.htm. Siellä esitellään kaksoissokkotutkimus aiheesta. Muutenkin apua voisi löytyä ortomolekulaarisen lääketieteen piiristä (vitamiini-hivenainelääketiede).
Yleensä autismissa kyseessä on perinnöllinen, jopa laaja-alainen aivojen kehityshäiriö.
Vaivan 'yleisyydestä' johtuen terapiahoitoja ei riitä jokaiselle.
Itse olen luovuttanut sovinnolla. Dg:n sain yli keski-ikäisenä.
Lääkäreissä olen ravannut niiden kiusaantumiseen asti siihen asti kunnes tiesin As:tani.
Vaihtoehtoiset, uskomushoidoiksikin sanotut olen todennut käytännössä toimiviksi.
Meditaatio rauhoittaa mieltä, mutta itselle Reiki on osoittautumassa hyväksi.
Se on lääkkeetöntä itsehoitoa kenelle se käy. Nämäkin yksilöllisistä ominaisuuksista roikkuvia.