Mulla todettiin paniikkihäiriö viikko sitten, sain kohtauksen:sydän hakkasi epäsäännöllisesti,sitten pulssi nousi 150:n, verenpaine koholla, huulet puutu,meinasin pyörtyä ja jalat nyki tosi pahasti. lämpöäkin oli. siitä lähtien on alkanu pelottaa ihan pirusti että pumpussa on vikaa. Vaikkakin ambulanssi kävi ja otettiin sydänfilmi joka näytti ihan normaalilta. joka päivä ja varsinkin iltasin alkaa tuntua et sydän muljahtelee ja sit hermostun. Syön cipralexia toista päivää ja olo on tosi kurja. kokoajan tuntuu et huippaa ja väsyttää. En usko viel et tää on paniikkihäiriö. oon fyyfifesti aivan poikki tästä viikosta, onko paniikkihäiriöisen elämä tällaista? aika hemmetin rankkaa. En pelkää yleisiä paikkoja tai muuta, ainoastaan sydänkohtausta. Tuntuu aika nurettavalta, oon 27v. Haluisin varmistua siitä et fyysistä vikaa ei ole, mut heti määrättiin lääkitys, ilman mitään sen kummempaa tutkimusta. Mulla on myös rauhottavat jotka on tarkotettu kohtausten varalle ja ahdistukseen. Oon ollut myös todella valkonen koko viikon. Kuullostaako tutulta?
kohtauksen pelko
pannariko
12954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oireita,ja vakavia sairauksia,vertaa luulotautinen.Voithan käydä lääkärissä tutkituttamassa ettei mitään vikaa ole,niin rauhoitut.
Samanlainen kuin sinä pelkään sydänkohtausta, mut on tutkittu ja oon vielä aika nuorikin 15 vuotias. Mutta se vaan pelottaa :( Ihan tyhmää.
Että saan sydänkohtauksen pelkästä ajattelemisesta ja sit rupee ahdistaa. Mutta sehän ei ole mahdollista? Ja ylipäätänsäkään kun olen 15 vuotias, olisi vain kiva kuulla että joku sanoo että en voi saada.. En tajua miks pelkään!! :(
Kun sut on tutkittu ja todettu et ei vikaa ole niin paras olisi että koittaisit rauhottua. Sydänlihas on yksi vahvimmista mitä ihmisestä löytyy. Ole ihan rauhaisin mielin ja se jo auttaa rauhottumaan kun huomaa tällä palstalla että meitä on monia. Ei se tyhmää ole epäillä, kuuluu osana tähän taudinkuvaan, kun sen oivaltaa alkaa oireisiin suhtautua eri tavalla joka edesauttaa paranemisessa. Tsemppiä kaikille paniikin uhreille! On tärkeetä että omia kokemuksia voi täällä jakaa kaltaistensa kanssa.
Joo, mä yritän koko ajan.. Mutta ne ajatukset tunkee vaan väkisin mun päähän! Se on kauheeta, pelkään eniten mennä johonkin että saan siellä sydärin tms. :/ Kotona on turvallisinta olla.. Huooh.
Ja sitten kun on kauheen ahdistava tunne ajattelen että mun verenpaine on kauhean korkealla ja saan jonkun aivohalvauksen tms. :S Ääh, ajattelen ihan liikaa!
Aivan samanlaisia oireita on myös minulla, ja minäkin pelkään että minun sydämessä on jotain vikaa...yhtääkkiä voi sydän ruveta hakkaamaan ja tuntuu siltä että pumppu tulee kurkusta ulos....Sitten alan myös tarkkailla mun pulssia ja itse tykkään että se lyö liian hitaasti...yöllä kun menen nukkumaan niin tuntuu siltä kun sydän pysähtyy....ällöä!!! Minulle on syksyn aikana tehty kaksi holterseurantaa (jotka oli ihan normaaleja) elikkä mun pitäis olla aika varma että mun sydän on terve mutta ei niin ei!
Toi muljahtelu on aika kurjan tuntusta,luulin itse sitä rytmihäiriöksi.Mulla tuntu kans iltasin ja ainakun asettu paikoilleen.Nyt ne on helpottaneet kun on lääkitys.Oon syönyt jotain parikuukautta,alku oli tosi hankalaa.Pää särki putkeen ,oksetti,huimas ...mut selvitty on.Just kun luuli että nyt tää rupee helpottaa ,seuraava päivä oli pahempi.Voimia se koittelee.Jaksais vaan olla seuraamatta itseään niin tarkasti.Voimia sulle!
etten syö tota cipralexiä, sain jotain ihme aistiharhoja siitä.. luulen että mulle riittää toi propral beetasalpaaja. kauheen huonoja fiboja nuo jotkut lääkkeet aiheuttaakin! pitäis päästä pienellä paniikkiporukalla keskustelemaan näistä tuntemuksista, sellasen ihmisen kuuntelu ja neuvot auttais varmaan paljon.
Mua ärsyttää eniten kun tää paniikki tulee aina silleen jaksottain, eli jonkun viikon pystyn olemaan ilman paniikkia ja pelkoa kun päätän niin mutta sitten seuraava viikko menee panikoidessa. Pitäis vaan saada pidettyä tuo ei paniikki :/
Moi!
Kohtalotoveri täällä! Mulla alkoi sydäntuntemukset marras-joulukuun vaihteessa kun olin syönyt muutaman kuukauden Thyroxin lääkettä kilpirauhasongelmiin. Lääke lopetettiin mutta kerkesin ahdistua sydänoireista (plus muista kilpparin liikatoiminnan oireista) että lääkkeen vaikutuksen lakkaamisen jälkeen aloin saada vastaavia kohtauksia joiden taustalla oli puhtaasti paniikki. Minulla otettiin sydänfilmi kaksi kertaa ja tutkimukset lopetettiin siihen vaikka syke ja kiputuntemuksia esiintyi useasti päivässä. Olen maksanut itseni kipeäksi (heh) yksityisellä sydän- ja kilpirauhaslääkärillä ja tämän hetkisten tulosten perusteella en ole fyysisesti sairas. Pakko se on hyväksyä että paniikkihan se siellä kaivertaa! Nyt olen syönyt Cipralexia kolme päivää. Eilen väsytti niin paljon että oli vaikeuksia pysyä hereillä yhdeksään asti illalla, toivottavasti tänään olen vähän pirteämpi. Hieman sumuinen olo on kokoajan.
Mikä päivä on mielestänne ollut pahin lääkkeen aloittamisen jälkeen sivuoireiden kanssa? En jaksaisi enää istua sumussa..
sitä se paniikkihäiriöisen elämä on...
Mulla alkoi ihan samanlaisilla oireilla kun olin 18, pelkäsin myös sydänkohtausta eniten. Ensimmäinen vuosi meni aika kamalasti peläten, ei voinut nukkua kun "tunsi" sydämen pysähtyvän...ainoa mikä mulla auttoi oli se että lähdin keskellä yötä kävelylle, kiersin pari korttelia hitaasti ja hengittelin rauhallisesti, tai siis yritin ainakin. Sain rauhottavia, siihen aikaan Diapamia, joka vei sen pahimman terän pelosta. Puhuminen auttoi myös, valitettavasti 80-luvun alussa ei paljon vielä tunnettu paniikkihäiriötä, minulla sattui onni kun osuin sellaisen lääkärin vastaanotolle joka oli juuri palannut jenkeistä ja siellä oppinut asiasta, tunnisti oireet heti.
Nyt aikaa on kulunut 25 vuotta, pärjään taudin kanssa, oireita todella vähän ja harvoin mutta tiedän sen kurkkivan aina nurkan takana. Tunnistan yleensä oireet ja saan keskittymällä ne menemään pois, välillä kyllä se ei auta vaan tarvitsen lääkettä.
Älä anna kuitenkaan taudille periksi, puhuminen auttaa myös paljon. Tsemppiä sinulle :)