Joka perjantai-iltapäivä alkaa kihelmöidä vatsan pohjalla, kädet hikoavat, vatsa menee sekaisin ja jännittää. Tekee mieli juoda ja lähteä baariin. Olen yksinäinen, haen lähinnä baarista seuraa, ei ole muita sosiaalisia kontakteja, paitsi työ ja mies...
Pakonomainen tarve iskee, juuri otin ensimmäisen lasillisen juomaa ja varmasti lähden baariin koska en pysty hillitsemään itseäni enää. Menen baariin vaikka mikä olisi. Melkein joka viikonloppu toistuu tämä sama tilanne. Onkohan syytä huolestua? Onko nuo yllämainitut fyysiset oireet alkoholismiin liitettäviä, vai mikä mua vaivaa?
Pakonomainen tarve iskee, juuri otin ensimmäisen lasillisen juomaa ja varmasti lähden baariin koska en pysty hillitsemään itseäni enää. Menen baariin vaikka mikä olisi. Melkein joka viikonloppu toistuu tämä sama tilanne. Onkohan syytä huolestua? Onko nuo yllämainitut fyysiset oireet alkoholismiin liitettäviä, vai mikä mua vaivaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihminen
kun minulla,tosin tässä on tullut jo 14v asti dokattua(nyt28v).on käyty AA ja A klinikka läpi ja pari kertaa ollut nuorempana katkolla,hauskaahan se alkoholin käyttö on aina välillä,mutta kun se alkoholi alkaa käyttää sinua niin siinä on miettimisen paikka.Itse taistelen alkoholin tuskaa vastaan joka viikko,joskus paremmalla menestyksellä,joskus huonommalla.
No en kyllä ole alkoholisoitunut.
Mulla on ollut samanlaisia fyysisiä oireita alkoholin himoon jo 15 vuotiaasta saakka. Isäni on myös samanlainen. Kuitenkin ihan työssä käyvä, ei mikään alkoholisoitunut.
kirjoitat taistelevasi alkoholin tuskaa vastaan niin oletko kokeillut luovuttaa taistelun ?
sillä niin se on, että niin kauan kuin taistelee aina tulee turpaan alkolta eikä ne väliajatkaan ole kuin kärvistelyä juomahimossa.
Minäkin töissä juovana aikana sekä raitistumisen jälkeen.
dokaamista,että pääsisit ravintolaan.Selvitä itsellesi mikä elämässäsi mättää
En oikein ymmärtänyt mikä oli pointti...
Odotan ihan kunnon vastausta kunnon perusteluineen. Lisäkysymyksiinkin mielelläni vastaisin ennen mitään kärkkäitä vastauksia.
ottaa kippoa,jo se on alkoholismin merkki.
Onko se niin yksinkertaista? Jos on pakonomainen tarve ottaa viinaa, on alkoholisti, vaikka tekisi sitä esim.kerran kuussa.?
ehkä siellä on pinnan alla hyvää vauhtia tulossa.kukaan ei osaa sanoa, ennen kuin sitä sairastaa.mutta jos on minkäänlaista pakonomaista tarvetta niin se ei ole hyvä.se lieventää pelkoja, ahdistusta jne.ensin käyttää lääkkeenä ja siitä sitten lähdetäänkin.sanoisin että jos on käsittelemättömiä asioita niin hyvälle terapeutille ennen kuin tulee viinasta lääke.jos ei siltä tunnu niin tunnustele itseäsi ja esim kirjoita ja itsellesi päiväkirjaa tunteista tai muuten opettele tuntemaan itseäsi.en sano että tarvitset terapiaa, mutta kukaanhan ei itseään ainakaan tarpeeksi tunne.
Juuri noin se ura alkoi urkenemaan monella muullakin. Sinullakin tässä vaiheessa lienee molempia, eli tarve sosiaalisiin kontakteihin ulos omasta umpiosta tuulettumaan, ja samalla siihen olennaisesti liittyvä sillä kertaa vapauttava alkoholi. Molemmat yhdessä.
Fyysisiä ja psyykkisiä oireita, eli suoranaista poltetta lähteä kuppilaan ei voi toisistaan eritellä, mutta jonkinasteinen alkoholiriippuvuus on jo syntynyt, se on mielestäni selvää.
Oma juoppourani alkoi samoilla tuntemuksilla. Perjantai-illan lähestyessä oikein kihisin intoa lähteä kuppilaan täysin riippumatta siitä, ketä siellä olisi. Pääosin juomaanhan sitä mentiin, ja seuraa siunaantui, jos siunaantui.
Aika ottaa itseäsi niskasta kiinni tiedostamalla se, mihin olet liukumassa.
alkoholismi on tätä. pysyvä vaurio,joka ei koskaan parane. alkoholisti ja alkoholismi,kaksi eri asiaa. periaatteessa alkoholisti pääsee eroon viinasta,mutta himo jää. alkoholismi taas kuin pysyvä tuska sisällä,joka ei helpota,ellei saa annaosta.
muumislainen Sua lähinnä ymmärtää. Vaan epäilen, et Sul ei oo miehes kanssa välit kunnossa. Jos olis, miks Sun, ainaskaan ilman miestäs pitäs lähtee baariin, josta haet seuraa.
Ikäs ja muitten sosiaalisten kontaktien puute yhistettynä äsken mainittemaani epäilyyn, plus vielä mahollinen ja jopa todennäkönen geenijuttu, on huono yhistelmä!
Jos Sää et saa olettamiini välejä kuntoon miehes kaa, ni sillon viimostaan on avun hakemisen paikka!
Tulee ensin mieleen, vaikket maininnukkaan, kummoset teitin välit on, suhteen jatkon mielekkyys.
Mulla on joku vahva intuitio siitä, et teitin välit ei oo kunnossa!
En tarkoota, et pitäs heti erota, vaan setvii asioita, mikäli niist on kyse.
Tosin oot pian kymmenen vuotta ollu "hunningolla", mikä taas viittais geeneihin.
Kauanko oot ollu aviossa ja mitä Sun miehes ajattelee Sun käytöksestäs?
Jotain tars kuitennii tehä; muuton Ainaskii Sun elämäs tärveltyy. Ja mitä kauemmin sama jatkuu, sitä vaikeempi tilanne on korjata!
Oompa kuulolla!