Kysyn

olen vaari ja olen seurannut vilkkaita kakruja ja vielä nykyisinkin, usein kuitenkin kakrut yllättää ja positiivisesti joten asiasta ei pitäisi olla huolissaan

Ei kysymys mikään tyhmä ollut. Varmasti vaihtelee aika paljon, milloin vanhemmat oikeasti epäilevät tarkkaavaisuus, impulsiivisuus tai/ja ylivilkkaus"ongelmia" olevan. Jos koko suku on vilkas, usein tilanteeseen sopeudutaan ja vasta kouluiässä huomataan oireita. Joskus vanhemmat kyllä tietää, että jotain on pahasti pielessä, mutta viimeiseen asti yritetään ajatella positiivisesti (tai oikeastaan ongelmat kieltäen). Eli ei haluta hyväksyä tosi asioita.

Kun lapsi on vielä taapero, kuka tahansa lapsi voi olla vilkas tms. Niin meidänkin poika oli. Iso veljellä on asperger ja vaikka olin tietoinen pikkuviljen ylivilkkaudesta, halusin kuitenkin uskoa, että hän on ihan täysin tavallinen poika. Olin kuitenkin ollut niin paljon tekemisissä tälläisten lapsien kanssa, että en kovin pitkään voinut kieltää tosiasioita. Olin todella uupunut tilanteeseen. Neljävuotisneuvolassa sitten vaadin lähetettä tutkimuksiin.

Ei ole siis aina kovin helppoa uskoa itse, että on todellisia ongelmia. Mutta sitten kun kaikista keinoista ja johdonmukaisesta kasvatuksesta huolimatta "uhma" ja päätön impulsiivinen meno jatkui ja oma jaksaminen alkoi olla hiuskarvan varassa, oli pakko uskoa.

kun poika oli 6w duracell. tutkittiiin masennuksen johdosta ...minusta adhd-diagnosissa ei pelättävää . koska sen jälkeen on mahdollisuus hoitaa lasta, vaatia koululta mm. avustajaa yms lapsen parhaaksi lapsihan ei parane aikusen piiloutuessa komeroon. ELI TUU POIS KAAPISTA

Minulla on poika joka täyttää kohta 4v. Ensimmäisen kerran epäilin lapsellani olevan jotain "häiriötä" n. 3vuotiaana kun on todella tempperamenttinen, suuttuessaan kävi minun tai isoveljensä kimppuun lyöden ja potkien, rauhaton, omqan tiensä kulkija. No kuulostaa normaalilta 3vuotiaalta uhmaikäiseltä.
Neuvolassa kerroin tilanteesta; sain ohjeeksi että "lapsi lattialle kun saa raivarin ettei vahingoita muita eikä itseään. Jos emme saa rajoja tälle lapselle, niin hän on pian nuorisovankilassa ja niin edelleen. Kouluun mennessä pitää tarkkaan katsoa millaiseen luokkaan hän joutuu." Ja lopuksi suositteli vielä harrastukseksi jääkiekkoa- siinä saa energiat purkautumaan!!! Joopa joo sinne kaukaloon muita hakkaamaan kun tilanteet ei mene niinkuin haluaisi, varsinkin kun nykyään aikuiset kiekkoilijat antavat niin hyvää esimerkkiä itsensä hallitsemisesta....
Jäipä hyvä mieli siitä neuvolakäynnistä, mutta se sai mut todella tarkkaan seuraamaan poikani menoa.
Kotona, mummolassa hepuli otetaan pienimmästäkin vastoinkäymisestä tänäkin päivänä- liian kuumaa ruokaa->lautanen lentää pitkin lattioita, haalari ei mene ekalla yrittämällä-> heitetään nurkkaan.... ainut raivari mitä saa hoidossa(perhepäivähoitajalla) on pukemiseen liittyvät ongelmat- on vieraskorea eikä näytä todellista luonnettaan hoitajalle.
Esim. lastenohjelmia katsoo korkeintaan 5min paikallaan- ei sillä että niitä pitäis katsoa, mutta kun poika ei ole hetkeäkään paikoillaan koko päivänä jos ollaan vapaalla-mitään ei malta tehdä loppuun.... ja tästä johtuen paljon pissavahinkoja, kun ei malta mennä vessaan. Ei kuuntele kunnolla mitä hänelle sanotaan- joojoo tulee jo ennekuin kerkeät lauseen loppuun.
Ja näiden kaikkien lisäksi on vielä tuntoaisti-juttuja: ei siedä pesukoneen ääntä-ei mene vessaan jos se on päällä, imurit ja kaikki pienetkin "ylimääräiset äänet" saavat kädet korville, ei laastareita, ei koruja voi pitää...
Luin töissä kirjan sensomotorisista häiriöistä ja se sopii niin hyvin kuvaan että aion vaatia tutkimuksia 4v neuvolan yhteydessä- koska en halua että vasta sitten koulussa valitetaan kun lapsi häiriköi yms.