Sir, Sirius,
Mitä mieltä olette näiden aitoudesta? Eli dinoglyfejä luolamaalauksissa ja muualla?
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm
Elikö ihminen samaan aikaan kuin hirmuiset liskot?
[email protected]
Mitä mieltä olette näiden aitoudesta? Eli dinoglyfejä luolamaalauksissa ja muualla?
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm
Elikö ihminen samaan aikaan kuin hirmuiset liskot?
[email protected]
Vastaukset 13
Vanhimmat
siitä, mitä liskoja kelpuutat. Vain 10000(?) vuotta sitten eli Australiassa jättivaraani (olikohan 600 kg arvio). Kyllä sellaisestakin tarinoita olis lähteny liikkeelle. Todennäköisesti muitakin jättikoon liskoja eli pitkin jopa Pleistoseeniepookkia, joten ei tartte ollenkaan mennä sinne liitukauden loppuun. Ei silloin ihminen dallaillut, vaikka sua se yhteiselo näyttää kiehtovankin (muilla palstoilla).
"Ei silloin ihminen dallaillut"
Oletko samaa mieltä kanssani, ettei kannata uskoa kaikkea kurssikirjojen painettua sanaa? Kerrankos sitä äänekäs enemmistö on väärässä ollut:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Mita_ennen_tiedettiin.html
Kuvaukset ja piirrokset dinosauruksista ovat tyypillisesti laadittu niin, että taiteilija on ottanut niitä ko. vapauksia. Ne elelivät varmuudella samaan aikaan kettujen kanssa, eivätkä missään saniaisten keskellä maisemissa joissa on pelkkiä dinoja!
Ihmisten fossiilien puute saattaa johtua siitä, että ihminen oli fiksuin otus maan päällä menemään pakoon, kun alkumanner rikkoontui ja vulkaaninen tuhka sai aikaan maailmansyntymyyttien alkukatastrofin, vedenpaisumuksen.
Sitten viihteelle, sunnuntai-illan kunniaksi:
Suhteettoman pitkä on todellakin Väinämöisen veneenveisto kuvatakseen esikirkollista kirkkovenettä. Väinämöinen rakentaa venettään runosta kahdeksan ja yhdeksän alkaen ja projekti jatkuu luvuissa 16-18: "'Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla mointa laivan laatijata, vertoani veistäjätä.' Otti värttinän muruja, kehrävarren kiertimiä; läksi veistohon venosen, satalauan laittelohon vuorelle teräksiselle, rautaiselle kalliolle. Veikaten venettä veisti, purtta puista uhkaellen. Veisti päivän, veisti toisen, veisti kohta kolmennenki." (8:133-148.)
Nooakin rakensi alustaan pitkään. Veneen veistoon liittyy veren tulva Väinämöisen iskiessä kirveellä kiven kautta varpaaseensa.Veneenveiston alkuosa päättyykin verentyrehdyttäjän etsintään: "'Oisiko tässä rauan raannan katsojata, tämän tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?'...'On sulettu suuremmatki, jalommatki jaksettuna Luojan kolmella sanalla, syvän synnyn säätämällä: joet suista, järvet päistä, virrat niskalta vihaiset, lahet niemien nenistä, kannakset kape-immalta'". (8:267-282.) Genesis kertoo suuren tulvan kuivuneen Jumalan Henkeen tai suureen tuuleen. Verensulkusanat päättyvät sanoihin: "Tyytyi ennen Tyrjän koski, joki Tuonelan tyrehtyi, meri kuivui taivas kuivi, sinä suurena poutavuonna, tulivuonna voimatoinna." (9:378-382.) Raamatun tulvaan liittyi sekä veden että tulen elementit. Hukkumisrunossa huomio kiinnittyy taasen sanoihin "vuori" ja "kallio".
Veneenveiston jälkiosassa (16. ja 17. runo) Väinämöinen etsii puuttuvia maagisia sanoja eli luotteita veneen veistoon eläinten parista, sitten Tuonelasta ja meren syvyyksistä sekä vihdoin Antero Vipuselta, ammoin kuolleelta tietäjältä. (Genesiksessähän ihmisen läheisempi suhde eläimiin muuttui lopullisesti vasta vedenpaisumuksen jälkeen eläinten alkaessa "kavahtaa" ihmistä ja lihansyönnin tullessa ensi kertaa sallituksi.) Myös tällä kertaa kuolema liittyy jotenkin veneilyyn: "Vaka vanha Väinämöinen katsoi pitkin tuoppiansa: sammakot kuti sisällä, maot laioilla lateli. Siitä tuon sanoiksi virkki: 'En mä tänne tullukana juomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit lakkimahan: juopuvat oluen juojat, kannun appajat katoovat.'... Uuvutti unehen miehen, pani maata matkalaisen Tuonen taljavuotehelle. Siinä mies makaelevi, uros unta ottelevi: mies makasi, aate valvoi." (16:293-302, 329-334.) Paleontologia selitti 1800-luvulle saakka fossiilit eriasteisilla Vedenpaisumus-malleilla.
Genesiksessä tuomion merkkinä lienee Metusalemin ("kun-kuolee-niin-tulee") kuolema, ja hänenhän väitetään eläneen maininnan saaneista patriarkoista vanhimmaksi ja kuolleen vuosi ennen myyttisen alkumantereen hajoamista ja alkukatastrofia.
Genesiksessä joko masentunut, tai vaihtoehtoisesti käymisprosessin yllättämä Nooa sammuu heti Vedenpaisumuksen jälkeen alastomana luolan lattialle. Hän on tuon kirjan mukaan maailman ensimmäinen humalainen - mahdollisesti vedenpaisumuksesta koituneiden happipitoisuuden muutosten seurauksena. (Meripihkan ilmakuplista mitataan 30-35% happipitoisuuksia, tällöin mehu ei kävisi koska fermentointi tuottaa 19-kertaa vähemmän energiaa kuin sokerin polttaminen vedeksi saakka. Kts. essee Kadonnut Maailma, osa II http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kadonnut2.htm. Happikato on monin aihetodistein osoitettu tosiasia, lähinnä geologisen rekordin aikataulu on kysymysmerkki, koska meripihkankin tiedetään läpäisevän diffundoivia kaasuja hitaasti maaperässä.) Toisaalta Pohjolan häissä esitellään "oluen synty": "Joutui juomahan urohot, Lemminkäinen liiatenki: juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikkä verevä oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren... Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku." (20:393-398, 415-416.) Kantelettaren juomarunoissa ryypiskelyssä ei ole enää mitään eksotiikkaa ja paljon useammat ovat jo perillä viinan syntymisen saloista näreiden kätkössä. (Esimerkiksi 2:285.) Myös antiikin Bakkhoksen, Erigoneen ja Ikaroksen keskinäisiin vaiheisiin liittyy vahingossa tai yllättäen sattunut tolkuton humala Pohjolan häiden tapaan.
Tällaisia aihetodisteita:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/TRexin_verisuonet.htm
Duodecim 2005; 121:1371 (toimittaja M.S.)
"HIRMULISKON VERISUONET
Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia.
Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen.
Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta.
Kyseessä ei ole uuden tieteiselokuvan prologi vaan paleontologiryhmän Science-lehdessä julkaisema raportti. Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta. Tästä olisi kuitenkin vielä pitkä matka siihen huikeaan mahdollisuuteen, että nämä orgaaniset molekyylit olisivat todella säilyneet ehjinä. Kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa vuotta vanhat verisuonet ja -solut näyttävät kuvissa kuitenkin niin samanlaisilta kuin nykyisin laboratoriossa eristetyt tuoreet vastineensa, että mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan."
Duodecim on ainoa suomalainen bio- ja lääketieteen PubMed-tietokannassa noteerattu vertaisarvioitu tiedelehti.
25 MARCH 2005 VOL 307 SCIENCE www.sciencemag.1852 org
Tyrannosaurus rex Soft Tissue Raises Tantalizing Prospects
It’s not Jurassic Park–style cloning, but a
remarkable find has given paleontologists
their most lifelike look yet inside Tyrannosaurus
rex—and, just possibly, a pinch of
the long-gone beast itself.
On page 1952, a team led by Mary
Schweitzer of North Carolina State University
in Raleigh describes dinosaur blood
vessels—still flexible and elastic after
68 million years—and apparently intact
cells. “If we have tissues that are not
fossilized, then we can potentially extract
DNA,” says Lawrence Witmer, a paleontologist
at Ohio University College of Osteopathic
Medicine in Athens. “It’s very exciting.”
But don’t f ire up the sequencing
machines just yet. Experts, and the team
itself, say they won’t be convinced that the
original material has survived unaltered
until further test results come in.
The skeleton was excavated in 2003 from
the Hell Creek Formation of Montana by
co-author Jack Horner’s crew at the Museum
of the Rockies in Bozeman, Montana. Back in
the lab, Schweitzer and her technician demineralized
the fragments by soaking them in a
weak acid. As the fossil dissolved, transparent
vessels were left behind. “It was totally shocking,”
Schweitzer says. “I didn’t believe it until
we’d done it 17 times.” Branching vessels also
appeared in fragments from a hadrosaur and
another Tyrannosaurus skeleton. Many of the
vessels contain red and brown structures that
resemble cells. And inside these are smaller
objects similar in size to the nuclei of the
blood cells in modern birds. The team also
found osteocytes,
cells that deposit bone
minerals, preserved
with slender filipodia
still intact.
If the cells consist
of original material,
paleontologists might
be able to extract
new informat ion
about dinosaurs. For
instance, they could
use the same sort of protein antibody testing
that helps biologists determine evolutionary
relationships of living organisms. “There’s a
reasonable chance that there may be intact proteins,”
says David Martill of the University of
Portsmouth, United Kingdom. Perhaps, he
says, even DNA might be extracted.
Hendrik Poinar of McMaster University
in Hamilton, Ontario, cautions that looks can
deceive: Nucleated protozoan cells have been
found in 225-million-year-old amber, but
geochemical tests revealed that the nuclei had
been replaced with resin compounds. Even
the resilience of the vessels may be deceptive.
Flexible fossils of colonial marine organisms
called graptolites have been recovered from
440-million-year-old rocks, but the original
material—likely collagen—had not survived.
Schweitzer is seeking funding for sophisticated
tests that would use techniques such as
mass spectroscopy and high performance liquid
chromatography to check for dino tissue.
As for DNA, which is less abundant and more
fragile than proteins, Poinar says it’s theoretically
possible that some may have survived, if
conditions stayed just right (preferably dry
and subzero) for 68 million years. “Wouldn’t
it be cool?” he muses, but adds “the likelihood
is probably next to none.”
–ERIK STOKSTAD
On ihmisillä ennenkin ollut mielikuvitusta. Pelkkä kuvien samannäköisyys dinoihin ei ole kovin vahva todiste siitä, että piirtäjä olisi todella nähnyt sellaisen otuksen. Jos vaikka itse piirtäisit täysin vapaalla mielikuvituksella eläviä olentoja, melko varmasti joku niistä muistuttaisi jotain entistä tai nykyistä olentoa. Toki luolamiesten mielikuvitusta rajoitti omat kokemukset elävistä olioista, eli isommilla öttiäisillä on yleensä neljä raajaa, jonkinlaista häntää ja ehkä torahammasta, sarvia, piikkejä selässä tms.
Ilmeisesti aika yleinen ympäri maailman esiintyvä mielikuvitusolio on neliraajainen ja siivekäs "lohikäärme". Tällaista ei ainakaan vielä ole kaivettu esiin :)
Kuvat varmaan ovat aitoja, niin nämäkin:
http://home.tiscali.nl/remindcreations.com/gremlin.jpg
http://www.nintendorks.com/chris/archives/alf.jpg
http://wirelessdigest.typepad.com/photos/uncategorized/predator.JPG
"Katso Behemotia, jonka minä loin niin kuin sinutkin. Se syö ruohoa niinkuin raavas. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat kuin raudasta taotut. Se on Jumalan töiden esikoinen, sen luoja ojentaa sille miekan. Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät. Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä. Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton. Kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan. Kukapa kävisi käsiksi sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?" (Job 40:10-19.)
Emme tiedä, mitä lajeja behemot ja sen seuralainen leviatan olivat, mutta yksi on varmaa. Behemot ei ollut virtahepo, eikä leviatan krokotiili. (Kuten uudenkin kirkkoraamattumme kääntäjät ottavat oikeuden tulkita.) Raamatunkäännöskomitea olisi saanut konsultoida työssään taiteilijoiden ohella myös biologeja. Vai mitä mieltä olet virtahevon hännästä, jota kutsuttaisiin "suureksi kuin seetripuu"? Seetripuu on puu, joka Libanonin lipusta huolimatta kasvoi aikanaan kuusta korkeammaksi. Virtahevo taasen huiskuttaa erikoisesti litistyneellä töpöhännällään lantansa kuin tuulettimen läpi reviirilleen. Raamatunkääntäjät ovat arvuutelleet eläintä eri käännöksissä milloin virtahevoksi, milloin norsuksi tai sarvikuonoksi.
Behemot-sana tosiaan muistuttaa heprean kielen virtahepoa, mutta on sitä yhtä paljon kuin haikara on haikala. Uudessa käännöksessä eläimestä huomautetaan alareunan marginaalissa: "Alkutekstissä käytetään nimeä behemot, joka tarkoittaa myös tarunomaista alkuhirviötä". Itse jättäisin sanan "tarunomainen" suosiolla pois. Behemot tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä "valtavaa otusta" ja on monikkomuoto sanasta "peto".
Jobin kirja kertoo behemotin olleen kasvissyöjän: "Sillä vuoret kantavat sille ruohoa, ja kaikki pedot leikitsevät siellä." (Vuoden 1861 käännöstä.)
Joillakin hirmuliskoilla oli paleontologien mukaan häntä, jonka ne kykenivät läväyttämään suoraksi, käyttäen elintä eräänlaisena lyömäaseena. "Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun... Sen luoja ojentaa sille miekan", kertoo Jobin kirja behemotin valtavasta hännästä (Job 40:14). Vuoden 1861 kirkkoraamattu viittaa seetrin tyveen. Puun paksuus laskee jyrkimmin juuri tyvessä. Kunkin lajin sisällä tyvi on suhteessa sitä suurempi, mitä pitempi puu on. Tietyllä tapaa kuluneiden hännän nikamien ja tietokonesimulaation pohjalta on esitetty mitä erikoisin väite suurten kasvinsyöjädinosaurusten häntään liittyen: urokset ovat saattaneet läimäytellä pyrstöään kuin karjapaimen ruoskaansa, tai halkoa sillä todellakin ilmaa miekkailijan tapaan. Pitkällä hännällä heilahdusliike kiihtyy tyvestä kapenevaan pyrstöön päin ja on saattanut ylittää lopulta hännän päässä äänennopeuden.
"Sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa". Jura- ja liitukaudella mylvi triaskauden Thecodontioiden (valtiasliskojen) jälkeen kaksi dinosauruslahkoa: Saurischia ja Ornithischia. Näiden väliin piirsi terävän rajan saurischian matelijanomainen lantio.
Job 40:20-41:25:
"Voitko onkia koukulla leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen? Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken? Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko sinua lempeästi? Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti? Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä? Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken? Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia? Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun. Et sitä toiste yritä! Katso, siinä toivo pettää, jo sen näkemisestä sortuu maahan.
Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? Sen hammasten ympärillä on kauhu. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. Sen sieraimista käy savu kuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet ja sen suusta lähtee liekki. Sen kaulassa asuu voima ja sen edellä hyppii kauhistus. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase, eikä panssari. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. Ei ole maan päällä sen vertaista, se on luotu pelottomaksi. Se katsoo ylen kaikkia, mikä korkeata on, se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
Vuoden 1992 kirkkoraamattu kääntää sanan krokotiiliksi. Uuden käännöksen marginaalissa kommentoidaan taas rikkiviisaasti: "Alkutekstissä käytetään sanaa leviatan, joka tarkoittaa myös tarunomaista merihirviötä".
Krokotiilit ovat makean veden asukkeja, tämä asuu meressä. Kysymys leviatanista ei oikeastaan ole edes vaikea, hämmentävä vain.
The World Book Encyclopedia kertoo: "Legendojen lohikäärmeet ovat, ihme kyllä, kuin todellisia eliöitä jotka ovat eläneet menneisyydessä. Ne muistuttavat paljolti suuria matelijoita (dinosauruksia), jotka hallitsivat maata paljon ennen kuin ihmisen on oletettu ilmaantuneen. Lohikäärmeet olivat yleensä pahoja ja tuhoavia. Jokainen kansa tunsi ne mytologiassaan."
Paleontologiassa keskustellaan siitä, olisivatko dinosaurukset sittenkin voineet olla jopa tasalämpöisiä [13]. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että hirmuliskot olisivat viihtyneet ruokapöydässä. Tasalämpöisen leijonan on syötävä noin kymmenen kertaa enemmän kuin vastaavan kokoisen, mutta vaihtolämpöisen krokotiilin. Uuden tietämyksen valossa ainakaan lihansyöjädinosauruksina tunnetut liskot eivät vastaa käsitystä alkeellisista, hitaista ja kömpelösti liikkuneista eläimistä. Vaikka ne teknisesti olivatkin matelijoita, muistuttivat ne aineenvaihduntansa puolesta sittenkin lähinnä lintuja tai nisäkkäitä. Tämä voidaan päätellä rintakehän sisäelinten fossiileista, joissa sydän ja keuhkot ovat pakattuina yhteen osaan ja muut elimet erilleen. Tällainen jako on tyypillinen pallean avulla hengittäville eläimille ja juuri se mahdollistaa tehokkaat fyysiset suoritukset suuren keuhkotilavuuden avulla. Paleontologit vertaavat Tyrannosaurus Rexin kaltaisia dinosauruksia turboahdettuun matelijaan, joka on ollut nopea kuin krokotiili ja kestävä kuin leijona, edelliseen esimerkkiin viitatakseni.
Suoraan käännettynä leviatan merkitsee "kiemurtelevaa". Tämä viitannee siihen, että leviatan oli hyvin nopealiikkeinen. (Perinteisestihän dinosaurukset on mielletty kömpelöiksi eläimiksi.)
Mielikuva suuren koon tuomasta kömpelöstä anatomiasta saattaa siis olla täysin väärä. Suurimmalla nykyään elävällä maaeläimellä, norsulla, on tarkka kuulo ja kenties parempi hajuaisti kuin millään muulla eläimellä. Norsun kärsän oivallisuudesta kertoo sen muodostavien lihasten lukumäärä. (Lihaksia on arviolta 40 000.) Kirahvi on erikoinen ainoastaan 20 minuutin unentarpeensa vuoksi.Varsinkin pitkäkaulaisten dinosaurusten voisi varmasti arvella kyenneen ääntelemään vivahteikkaasti. Vertailukohdan voisi löytää aina 5,5 metrisiksi kasvavista kirahveista, joilla on varsin laaja äänivalikoima. Kirahviemo etsii eksynyttä poikastansa vienolla, kauas kuuluvalla vihellyksellä. Itse eksyttyään aikuinen kirahvi ammuu. Määkiminen kuvastaa nautintoa, hirnahtelu ja murahtelu hätää tai kiukkua.
Kiinan ja Japanin lohikäärmetarinoiden pitkulaiset lohikäärmeet sopisivatkin leviataniin "kiemurteleva"-nimen perusteella. "Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun, et sitä toiste yritä!" (Job 40: 27.)
"Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen... Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta."
Viittauksesta "päällysvaatteeseen", "kaksinkertaisiin purimiin" tai "kasvojen kaksoisoviin" saattaisi saada otteen etsittäessä leviatanin vastinetta fossiilikokoelmista. Monilla dinosauruksilla oli selkäkilpiä tai vaihtoehtoisesti tällainen haarniska "ulkotakkina". Harjamaisia kilpiä kantavista liskoista tunnetuimpia lienee stegasaurus. Luullakseni leviatanin ilmaa läpäisemättömät kilvet eivät kuitenkaan olleet harjamaisia. "Päällysvaate" (41:4) viittaa arvatenkin tilkkutäkkimäiseen panssarointiin. Mitä alusvaatteet sitten voisivat olla, sitä minä en osaa arvata.
Nykyiset matelijat ovat selvästi maaelämään sopeutuneita. Tästä kertovat täydellinen keuhkohengitys, sisäinen hedelmöitys, kuivuutta kestävä vesikalvollinen muna, sekä niiden kuiva ja sarveistunut iho joka estää tehokaasti veden haihtumista ruumiista. Leviatanin elementiksi mainitaan kuitenkin behemotista poiketen vesi.
Koska Carl Barksin ihailijalle Repe Sorsa on kauhistus, niin ankka-lisko saa nimensä erikoisesta nokastansa. (Liskosta käytetään myös sorsaliskon nimeä.) Ankannokan ohella ankkaliskon takaraivossa oli pitkä uloke ja sen pää oli täynnä selittämättömiä onteloita. Olisivatko kyseessä leviatanin tulukset? Psalmi 74:13 puhuu leviatanin "päistä" monikossa. Yleensä tämän on käsitetty tarkoittavan monikaulaista satujen otusta eli hydraa. Miksei monikkomuoto tässä ajatusleikissämme voisi tarkoittaa myös tällaista vasaranmuotoista päätä?
Tietokonetomografialla suoritettu dinosaurusten kallotutkimus yleensä näyttää puoltavan vaihtolämpöisyyttä. Tavallisesti dinokalloissa ei ole jälkeäkään tasalämpöisen eläimen nenäontelon luu- tai rustokuorikoista, mutta ankkalisko siis tekee tähän mitä mielenkiintoisimman poikkeuksen. Lämpötilan aktiivinen säätely vaatii paljon enemmän energiaa, kuin jos antaa ruumiinlämpönsä seurata ympäristön lämpötilaa. Tämän vuoksi tasalämpöisten eläinten on mm. hengitettävä myös syödessään, mitä vaihtolämpöisten ei tarvitse. Jotta vältettäisiin ruuan joutumista väärään kurkkuun, täytyy myös olla erilliset ilmatiet ja ruokatorvi. Ankkaliskot eli Hadrosaurukset ohittivat luulöytöjen perusteella kaikki muut dinosaurukset lajirunsaudessa, yksilömäärässä ja levinneisyydessä.
Huvittavasta nimestään huolimatta ankkaliskoilla ei ollut paljonkaan yhteistä Aku Ankan kanssa. Trachodon-liskolla (hadrosaurus) oli jopa 2000 pientä ja tiiviisti pakattua hammasta kidassaan... Kiinnostava yksityiskohta on se, että yhdestä kolmeen työtä tekevän hammasrivistön takana oli reservissä kolmesta viiteen varahammasrivistöä. Hampaiston vuoksi ankkaliskoja pidetäänkin toisinaan elegantimpana koskaan eläneinä liskoina. Pitkä nokka ja miksei myös takaraivon uloke loivat paljon tilaa hampaille. Tällainen hampaiden lukumäärä on Guinness-luokkaa dinosaurustenkin keskuudessa.
"Kuka voi tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven?" (Job 40:4-5.)
Ankkaliskot viettivät leviatanin tavoin mitä ilmeisimmin aikaa vedessä, koska niillä oli kynsien tilalla varpaidenväliset räpylät eräänlaisen kavion ympärillä, ja koska niillä oli krokotiilimainen uimapyrstö. Ankkaliskot kuuluivat lintulantioisten lahkoon ja liikkuivat maalla oleskellessaan takajalkoihin tukeutuen. Ne olivat lähes maailmanlaajuisia levinneisyydeltään. Sokkeloinen ja vasaraa muistuttava luukallo oli muun muassa seuraavilla lajeilla: Parasaurolophuys, Saurolophus, Lambeosaurus, ja Corythosaurus.
Nokkaliskot olivat suuria, kymmenenkin metriä pitkiä kasvissyöjiä. Fossiilinen mahan sisältö viittaisi siihen, että liskojen tärkeimpänä ravintona olisivat olleet havut. Pään harjanteiden on tulkittu olleen myös tunnistus- ja mainossignaaleja hirvensarvien tapaan. Nopeakasvuisten ankkaliskojen on kuitenkin tulkittu olleen hitaita, eikä niillä ollut panssareita, piikkejä tai vastaavia puolustusmekanismeja. Hitaus ei sovi "kiemurtelevaa" merkitsevään Leviatanin nimeen, eikä panssarittomuus kuvauksiin "uurteisista selkäkilvistä".
Usein leviatanin kuvaus liitetään muun anatomian perusteella kuitenkin kronosaurukseen.
Kuvaukset behemotista ja leviatanista sisältyvät Jobin kirjassa Jumalan repliikkeihin. Kirjan keskustelu päättyy 77 luomakuntaan liittyväät retoriseen kysymykseen ja kuvaukseen, jotka näennäisesti eivät liity puheena olleeseen aiheeseen mitenkään.
"Vai mitä mieltä olet virtahevon hännästä, jota kutsuttaisiin 'suureksi kuin seetripuu'"
Tuollaista väitettähän ei Raamatusta tietääkseni löydy. Ei ainakaan tuosta kopioimastasi kohdasta.
Siinähän sanotaan hännän vain ojentuvan jäykäksi kuin seetripuu. Jäykkä kuin seetripuu on hyvin eri asia kuin suora kuin seetripuu.
Vaikea kuvitella eläintä, joka mahtuisi makaamaan lootuspensaiden alle, mutta jonka häntä olisi seetripuun kokoinen :D
Mutta tuosta huolimatta... Ihanko tosissani kuvittelet, että missään vanhassa kirjoituksessa ei ikinä yhtään liioiteltaisi? Vai koskeeko luulosi jostain syystä vain Raamattua? Oliko Behemotilla myös mielestäsi todellakin punotut reisijänteet? Oliko sillä myös putkimaiset (keskeltä ontot) luut?
Ei elänyt ihminen silloin, miksi ihmeessä pitäisikään.
"Ei elänyt ihminen silloin, miksi ihmeessä pitäisikään."
Niin minäkin luulin, kun uskoin vielä koulukirjassa painettuun sanaan.
Job on se kirja, jossa on yksityiskohtaisin antiikin kuvaus dinosauruksista.
Jobin kirjassa kuvataan sittemmin aikalaisaristokraattejansa enemmän mainetta niittäneitä luolamiehiä: "Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata, he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret. Heidät karkoitetaan ihmisten parista, heitä vastaan nostetaan hälytys niin kuin varasta vastaan. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa." (30:2-6, katso myös 12:24-25.)
"Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa, lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota." (Job 24:5-8.)
Kulttuurin arvellaan edistyneen omaan aikaamme seuraavien karkeiden vaiheiden kautta: keräily - metsästys - maanviljely/paimentolaisuus - teollistunut yhteiskunta - palveluyhteiskunta - informaatioyhteiskunta. Loppua kohden niin sanottu "kulttuurievoluutio" parantaa nopeuttaan kuin sika juoksuaan. Edellinen kuvaus sijoittuu tämän kehityskaaren alkupäähän, keräilyasteelle.
Kaikkiaan 475 neanderthalin yksilöstä ainakin 258 (54 %) on haudattu luoliin tai kivisuojiin (Lubenowin ”Bones of contention” –kirjan mukaan). Vahvin todiste siitä, että neandertalilaiset olivat aitoja ihmisiä ja kuuluivat omaan lajiimme, on kuitenkin se, että neljässä paikassa neandertalilaisten morfologian omanneita ihmisiä on haudattu yhdessä modernin morfologian omanneiden ihmisten kanssa. Ihmisperhe on yhtenäinen perhe. ”Ja hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä” (Ap.t. 17:26).
Luolamiehet ovat saattaneet olla jalkoihin jääneitä yksilöitä niissä ankarissa elinolosuhteissa, jotka seurasivat vedenpaisumusta. Vaihtoehtoisesti kyseessä saattoi olla Baabelin kapinoivien kansojen hajaantumista seuraava taantumus raivaamattomissa korvissa. Jobin aikana lienee kuitenkin ehtinyt muodostua jo kulttuuripesäkkeitäkin. (Kirjassa kaupungit ovat silti jollakin tapaa eksoottisia erikoisuuksia. Kts. esim. 39:10 ja "kaupungin kohina".) Kun haetaan kovuutta, korostuvat yksilöiden väliset erot ja väliinputoajien osuus kasvaa.
Jos siis puhutaan luokkaeroista, niin ensikulttuureissa ne saattoivat olla voimakkaimmillaan - joskin silloin osuvampi termi olisi luolaero: "Miksi en kuollut heti äidin helmaan... Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningaste nja neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla... Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä. Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa" (3:11-19). (Jokainen ymmärtää, miten kaukana tämä oli egyptiläisten kuolemankäsityksestä, jossa vain rikkaimmilla oli mitään omaisuutta auringonlaskun maassa.)
Toisaalta 31:13:sta saa sen käsityksen, että palvelijat saattoivat nostaa kanteen isäntäänsä vastaan, tai sitten Job oli harvinaisen edistyksellinen mies ajassaan. Jobissa ihmiset jaetaan pääasiassa kolmeen yhteiskunnalliseen luokkaan: orjat, vapaat ja herrat. Jälkimmäinen ei tarkoita ensisijaisesti orjan-, vaan maanomistajaa. (Jae 22:8 näyttäisi viittaavan siihen, ettei maanjako tai rajanveto ollut tuohon aikaan mikään yksinkertainen asia.) "Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. Ruhtinasten ääni vaikeni ja heidän kielensä tarttui suulakeen" (29:7-10). Näyttää siltä, ettei antiikin Kreikka ollut suinkaan ainoa paikka, jossa hyvän elämän ominaisuutena pidettiin osallistumista kaupunkiyhteisön toimiin.
Ei huvita lukea.
Miksi Raamattu olisi jotenkin parempi tiedonlähde kuin koulukirja?
Pitää tietysti lukea paljon, jos tahtoo stereonäköä. Jos voimat eivät riitä, kannattaa valita lähde joka on luotettava ja kestänyt ajan patinan monen sukupolven läpi. Raamattu nyt vaan on alasin, joka on kuluttanut loppuun monta vasaraa:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Raamatun_arkeologinen_arvo.htm
Tavallisesta koulukirjasarjasta löytyy enemmän (luonnontieteellisesti) todistettavaa faktaa kuin Raamatusta. Raamatusta kyllä löytyy todistettavasti, tulkinnan mukaan, joko valetta, liioittelua tai erittäin suuria epämääräisyyksiä.