Missä on tämänpäivän ihmisen oma vastuu elämästään?
Meillä on monella tarve mainita, että olemme köyhiä ja kurjia, mutta kuinka se on mahdollista?
Suomi on maailman 4.ksi kilpailukykyisin maa. Suomen bruttokansantuotto on suurempi, kuin koskaan sen historiassa. Reaaliansiot ovat nousseet n. 1,5-3,1% vuosittain ja silti väitetään, että meillä menee huonosti.
Mikä sitten vaikuttaa noihin mielipiteisiin? Mielestäni tärkein seikka on se, että ihmiset ovat unohtaneet ns. omakohtaisen velvollisuuden oman elämänsä hoitoon ja ylläpitoon, ja vaativat yhteiskunnalta yhä enemmän ja enemmän. Mihin tämä sitten johtaa? Ainakin siihen, että meidän peruspalveluiden tuottaminen esim. terveyspuolella käy niin kalliiksi, että sen priorisoiminen oikeisiin ja tarpeellisiin kohteisiin ei onnistu. Noiden subjektiivisten palveluiden vaatiminen johtaa taas siihen, että jostain aina joutuu tinkimään. Valitettavasti tuo säästämisen kohde on useimmiten vanhustenhuolto tai erikoissairaanhoito. molemmat kuitenkin olisi tärkeysjärjestyksessä ennen tuota peruspalvelua. Erikoissairaanhoito koska siihen on todellista tarvetta ja rahasta pulaa, ja vanhukset koska ovat tuon kunnon huollon todella ansainneet.
Erikoissairaanhoito kärsii jatkuvasti taloudellisten voimavarojen puutteesta, koska tuo perusterveydenhoito syö kaikki rahat. Se ei taas ole ihme kun katsoo noita selkeästi turhia terveyskeskuskäyntejä joita ihmiset silkkaa velttouttaan tekevät. Nämä turhat käynnit sitovat lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta aikaa ja energiaa pois todellisilta tapauksilta ja aiheuttavat terveyskeskustilojen ja laitteiden ylikuormittamista. Mielestäni sairastamiseen pitäisi saadakin 3.n päivän omavastuu aika, jolloin saataisiin todennäköisesti turhat käynnit ja “vapaan” hakemiset jäämään pois terveyspalveluja rasittamasta. Tuolla omavastuu ajalla olisi suora vaikutus yhteiskunnan menojen pienenemiseen ja olisi samalla keino myöskin työterveyspalveluiden järkeistämiseen. Nythän juuri nuo 2-3 päivän “sairaslomat” ovat suurin ja haittaavin oire työmarkkinoilla ja aiheuttavat merkittäviä ja kestämättömiä kustannuksia työnantajille ja ovat selkeä yhteiskunnallinen ongelma. Se osoittaa myöskin valitettavasti suomalaisten työmoraalin puutetta, ja sen nykytilaa.
Samaa ongelmaa esintyy myös koulu- ja päivähoito tarjonnassa. nykyihmiset sysäävät oman vastuunsa itseltään kouluille, ja päivähoitopalveluiden niskaan. Ennen ei ollut esim. koulunkäyntiavustajia yhtään, eikä niitä edes vaadittu, ja nyt niitä on Helsingissäkin jo hillitön määrä. Sama rasite on tuossa subjektiivisessa päivähoito kysymyksessä, mikä rasittaa tarpeettomasti kunnan taloutta ja noiden päivähoitohenkilökunnan voimavaroja. Lapsi pitää saada viedä hoitoon, vaikka jompikumpi vanhemmista olisi kotona. Näin saadaan otettua omaa aikaa, ja tietysti yhteiskunnan varoilla.
Miksi me sitten vaadimme koko ajan lisää palveluja? Koska meidät on opetettu siihen epärealistisen hyysäys yhteiskunnan taholta. Syyllinen löytynee noista sosiaalitavoitteisista ympyröistä, joissa ei huomioida sitä, että mitä tai kuka tuon kaiken vaaditun maksaa. On vaan niin humaania suoltaa tarjolle noita palveluja, joita itseasiassa kukaan ei ole aikaisemminkaan tarvinnut, ja syystä että he ovat kantaneet ensisijaisen vastuun itsestään ja perheistään ilman ulkopuolista apua.
Nyt kun tuota yhteiskunnan tarjoamaa ylimääräistä ja kallista apua on tasapuolisesti tarjolla, niin ihmisistä on tullut uusavuttomia, jotka ei osaa eikä uskalla tehdä omin nokkinensa mitään. Tämä taas johtaa jatkuvasti kasvavaan palvelutarjonta kierteeseen, johon emme pysty enää vastaamaan. Tälläinen liian joviaali yhteiskunta, on tullut tiensä päähän.
Jos olemme 4.ksi kilpailukykyisempiä, meidän kansantuottomme suhteutettuna väestömäärään on maailman huippuluokkaa ja vielä väitämme olevamme köyhiä ja tarvitsevamme leipäjonoja, niin jossain on vikaa. Se vika löytyy meidän jokaisen selkärangasta. Jos palveluita ei voi tai saa karsia, niin ne pitää saada käyttömaksun piiriin. eli jos jotain ylimääräistä palvelua tarvitset, niin pitää olla valmiutta maksamaan siitä jonkin suuruinen korvaus.
Meillä on monella tarve mainita, että olemme köyhiä ja kurjia, mutta kuinka se on mahdollista?
Suomi on maailman 4.ksi kilpailukykyisin maa. Suomen bruttokansantuotto on suurempi, kuin koskaan sen historiassa. Reaaliansiot ovat nousseet n. 1,5-3,1% vuosittain ja silti väitetään, että meillä menee huonosti.
Mikä sitten vaikuttaa noihin mielipiteisiin? Mielestäni tärkein seikka on se, että ihmiset ovat unohtaneet ns. omakohtaisen velvollisuuden oman elämänsä hoitoon ja ylläpitoon, ja vaativat yhteiskunnalta yhä enemmän ja enemmän. Mihin tämä sitten johtaa? Ainakin siihen, että meidän peruspalveluiden tuottaminen esim. terveyspuolella käy niin kalliiksi, että sen priorisoiminen oikeisiin ja tarpeellisiin kohteisiin ei onnistu. Noiden subjektiivisten palveluiden vaatiminen johtaa taas siihen, että jostain aina joutuu tinkimään. Valitettavasti tuo säästämisen kohde on useimmiten vanhustenhuolto tai erikoissairaanhoito. molemmat kuitenkin olisi tärkeysjärjestyksessä ennen tuota peruspalvelua. Erikoissairaanhoito koska siihen on todellista tarvetta ja rahasta pulaa, ja vanhukset koska ovat tuon kunnon huollon todella ansainneet.
Erikoissairaanhoito kärsii jatkuvasti taloudellisten voimavarojen puutteesta, koska tuo perusterveydenhoito syö kaikki rahat. Se ei taas ole ihme kun katsoo noita selkeästi turhia terveyskeskuskäyntejä joita ihmiset silkkaa velttouttaan tekevät. Nämä turhat käynnit sitovat lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta aikaa ja energiaa pois todellisilta tapauksilta ja aiheuttavat terveyskeskustilojen ja laitteiden ylikuormittamista. Mielestäni sairastamiseen pitäisi saadakin 3.n päivän omavastuu aika, jolloin saataisiin todennäköisesti turhat käynnit ja “vapaan” hakemiset jäämään pois terveyspalveluja rasittamasta. Tuolla omavastuu ajalla olisi suora vaikutus yhteiskunnan menojen pienenemiseen ja olisi samalla keino myöskin työterveyspalveluiden järkeistämiseen. Nythän juuri nuo 2-3 päivän “sairaslomat” ovat suurin ja haittaavin oire työmarkkinoilla ja aiheuttavat merkittäviä ja kestämättömiä kustannuksia työnantajille ja ovat selkeä yhteiskunnallinen ongelma. Se osoittaa myöskin valitettavasti suomalaisten työmoraalin puutetta, ja sen nykytilaa.
Samaa ongelmaa esintyy myös koulu- ja päivähoito tarjonnassa. nykyihmiset sysäävät oman vastuunsa itseltään kouluille, ja päivähoitopalveluiden niskaan. Ennen ei ollut esim. koulunkäyntiavustajia yhtään, eikä niitä edes vaadittu, ja nyt niitä on Helsingissäkin jo hillitön määrä. Sama rasite on tuossa subjektiivisessa päivähoito kysymyksessä, mikä rasittaa tarpeettomasti kunnan taloutta ja noiden päivähoitohenkilökunnan voimavaroja. Lapsi pitää saada viedä hoitoon, vaikka jompikumpi vanhemmista olisi kotona. Näin saadaan otettua omaa aikaa, ja tietysti yhteiskunnan varoilla.
Miksi me sitten vaadimme koko ajan lisää palveluja? Koska meidät on opetettu siihen epärealistisen hyysäys yhteiskunnan taholta. Syyllinen löytynee noista sosiaalitavoitteisista ympyröistä, joissa ei huomioida sitä, että mitä tai kuka tuon kaiken vaaditun maksaa. On vaan niin humaania suoltaa tarjolle noita palveluja, joita itseasiassa kukaan ei ole aikaisemminkaan tarvinnut, ja syystä että he ovat kantaneet ensisijaisen vastuun itsestään ja perheistään ilman ulkopuolista apua.
Nyt kun tuota yhteiskunnan tarjoamaa ylimääräistä ja kallista apua on tasapuolisesti tarjolla, niin ihmisistä on tullut uusavuttomia, jotka ei osaa eikä uskalla tehdä omin nokkinensa mitään. Tämä taas johtaa jatkuvasti kasvavaan palvelutarjonta kierteeseen, johon emme pysty enää vastaamaan. Tälläinen liian joviaali yhteiskunta, on tullut tiensä päähän.
Jos olemme 4.ksi kilpailukykyisempiä, meidän kansantuottomme suhteutettuna väestömäärään on maailman huippuluokkaa ja vielä väitämme olevamme köyhiä ja tarvitsevamme leipäjonoja, niin jossain on vikaa. Se vika löytyy meidän jokaisen selkärangasta. Jos palveluita ei voi tai saa karsia, niin ne pitää saada käyttömaksun piiriin. eli jos jotain ylimääräistä palvelua tarvitset, niin pitää olla valmiutta maksamaan siitä jonkin suuruinen korvaus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Frederik on esimerkki menestyvästä perussuomalaisesta tosimiehestä.Saapuu aurinkorannoilta kauniin ruskeana ja komeana jatkamaan Tony Halmeen työtä eduskuntaan helsinkiläisten perussuomalaisten kansanedustajana.
FRETU ei pitkästytä meitä pitkäveteisillä lässytyksillä kuten kaikennäköiset politiikkoa leikkivät luuserit.
Frederik on ainoa TOSI ehdokas Helsingissä.
ratkaisua suomalaisen yhteiskunnan rakennuspalikoiksi onkin. Ruskea reetu aurinkorannalta "matchoilemaan" eduskuntaan?
Perussuomalaista poliittista osaamistako, parhaimmillaan. Voi pahkeinen!
PS on tyytyväinen EU:n määräyksiin direktiiveineen eikä ota vastuuta EU:sta irtautumiseen useampaan vuoteen. On aika valita Itsenäisyyspuolue, joka palauttaa yhteiskunnan tasa-arvoiseen ja itsenäiseen olotilaan irti EU-orjuudesta välittömästi eikä vasta EU:n perustuslain voimaantulon jälkeen.
Älkää nyt perussuomalaisilta koittako ääniä viedä. Menkää valittamaan vaikka kepuille tai kokoomuksen porukoille. Samalla puolellahan tässä ollaan.
Lihavuudesta kertyy yhteiskunnalle jopa tupakointia suuremmat kustannukset.
- Lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon tarvitaan Suomessa 1 200 sairaalapaikkaa, yhden isohkon keskussairaalan verran. Lihavuuden takia töistä ollaan poissa 340 000 päivää vuodessa.
Terveydenhuollossa lihavuuden hoitoon kului vuonna 2004 rahaa 188 miljoonaa euroa eli 1,7 prosenttia rahoista. Lihavuuden vuoksi aiheutuneita sairaspäivärahoja ja työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin samana vuonna 75 miljoonaa euroa, noin 1,8 prosenttia sosiaaliturvan kokonaiskustannuksista.
Terveydenhuollon ja sosiaaliturvan lisäksi lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä "tuottavuuskustannuksia", kuten tutkijat asian määrittelevät. Hieno käsite tarkoittaa sitä, että työt työpaikalla jäävät tekemättä, kun lihava ihminen sairastaa tai kuolee ennenaikaisesti.
Eikä tuottavuus laske pelkästään poissaolojen takia: myös töissä ollessaan lihava ihminen saa usein aikaan vähemmän.
Helsingin Sanomat 20.1. 2007
laihduta itsesi,,,,lalli leipäjuusto