Vanessa Kurri piristystä arkeen

ENSIKSI POTKASE UKKO PELLOLE .Mitä teet sellaisella kalja kallella.Pärjäät paremin sitä usko pois lapsetkin muuttu kun ei ole räyhääjää ja kaljan kittaaja kotona minatiedän kokemuksesta sen

Lähde hittoon tollasen ukon luota, ei se mitä ilmeisimmin elätä sua tai avita edes kotihommien saati lasten kanssa

Juu, ei taida muita vaihtoehtoja olla, kuin laittaa elämän arvot uusiks ja miettiä, mitä todella haluat elämältäsi?? Onko se sohvalla röhkivä porsas sopiva isäksi ja aviomieheksi? Sulla on vaan yksi elämä, älä anna sen valua hukkaan!!! Mieti , tee päätös ja rohkeasti eteenpäin....itse en moista ukonretaletta katseli päivääkään...

Sinullakin on mahdollisuus alkaa iloitsemaan elämästäsi. Ei nyt muuttua Vanessa Kurriksi, vaan..
Tiedän, että "helpommin sanottu, kuin tehty", mutta lähde nopeasti tuosta tilanteesta pois!!!!? Laiska miehesi ei tule muuttumaan muuta, kuin korkeintaan pahemmaksi.
Lapsesikaan eivät varmasti ole onnellisia ja tasapainoisia tuollaisissa oloissa..
Sinuna ratkaisisin asian joko muuttamalla lasten kanssa muualle tai heivaisin ukon mäyriksineen pihalle.
Apua saat asunnon löytämiseen, vaikka sosiaaliviranomaisilta. Yksinhuoltajana saat takuuvuokriin ym. taloudellista apua.
(Onko teillä muuten omistusasunto?)
Jokatapauksessa lapsesi tulevat olemaan katkeria ja pettyneitä lapsuuden kotioloihinsa melko varmasti koko loppuelämänsä ja syyttävät sinuakin siitä, että olet suostunut noin elämään.
Kerran täällä todistettavasti vaan ollaan, joten ala suunnittelemaan erilaista tulevaisuutta ja jätä se laiskuri hakemaan kaljansa itse. Varmasti saa ukko ruhonsa kauppaan raahattua, kun et ole enää passaamassa.
Ja vielä.., Sellainen ihminen, joka lyö kerran, lyö uudestaankin ja ajallisesti pahoinpitelyt tihenevät ja muuttuvat kovakouraisemmiksi.
Eipä muuta, kuin jaksamista Sinulle ja ala ihan oikeasti järjestämään elämästäsi elämisen arvoista.

-Hard_Rock_Mama-

Ihan ensiksi ota vastuu lapsiesti ja itsesi elämästä. Heitä äijä pellolle ja muutenkin ryhdistäydy.
Ihan oikeesti, oletko tosissasi jos odotat, että kaikki vaan tulla tupsahtaa elämääsi sinun tekemättä yhtään mitään.

mitä elämälläsi teet! Tiedän kokemuksesta, että päätitpä mitä tahansa se ei ole helppoa. Pelko on, loppujen lopuksi, aika kattava "voima"...ihmiset, jotka eivät ole joutuneet ko.asian kanssa elämään eivät voi tietää. Voin kuitenkin Sinulle kertoa, että minun kohdallani, lähteminen pois mieheni luota oli oikea ratkaisu. Rahaa ei ole vieläkään (joka päivä lasken mitä kaupasta voin tuoda, jos on rahaa edes mennä kauppaan), mutta pelko on poissa. Minä odotin liian kauan (nyt asun jo yksin), kuitenkin entinen elämä vaikuttaa vieläkin ihmissuhteisiin...ei jaksa enää luottaa...

Luin tarinasi. Aika usein alkoholisti perheessä on erittäin yksipuolisia asioitten käsittely. En tiedä raadatko sinä kotona työssä ja kustannat lapset yksinäsi ja mies käyttää oman osuutensa mihin haluaa, mutta kun väkivalta on ajanviete,niin joko
mies poliisin haltuun välillä ja useamman kerran ja jos ei opi niin ota avioero. Se on parempi ratkaisu ja ei kannata lähteä väittelemään asioista. Senkus
ottaa muksut ja lähtee.

Moni uskovakin kokee väkivaltaa ja ne ihmiset ovat
vain olevinaan uskovia osa ja joistakuista toinen on vain ja toinen vain puhuu asioista, mutta juo aina välillä ja tupakoi. Ei semmoiset liitot ole onnistuvia.

Mollaan nyt,mutta en koskaan perustaisi suhdetta, jossa toisen elämänasenteet olis väärin,vaik kuin rakastasin. Tein näin eräälle. Hän halusi että avioliitto olisi kulissi ja silti pitäisi lapsi tehdä. Mutta tämä on vain yksi pieni asia eläkmästäni. Sen verran olen sitä nähnyt nuoreen ikääni,että olen jo karaistunut joissakin asioissa ja en enää kiinnostu niistä.

Onhan se ikävää,jos joutuu eroa edes harkitseaan, mutta se on toteuduttava,jos on pelkkää väkivaltaa ja mies on joo mies,kuten suomalaiset ja ei ole kasvanut lapsesta ulos ja purkaa huonoa tuuriaan pelikoneissa tai humatilaansa jossakin tapauksessa sinuun.

Noh,en minä muuta. Itse en sano mitään enää. Tämäpä tästä. Moni eroaa,mutta ei mene uuteen
avioliittoon,koska se on Jumalan sanankin vastais-
ta. Avioliitto on Jumalan edessä tehty liitto,
jossa 2 ihmistä solmitaan yhteen hengellisellä
tasolla ja siksi se on pyhä.

voimia arkeen ja työhön

Hae sossusta rahaa ja kaupasta kaljaa ja ota vähän itsekin. Pienessä pöhnässä maailma näyttää paljon valoisammalta !

Ensinnäkin ei auta valittaa, itse oot valintas tehty ja oot siinä tilanteessa vapaaehtoisesti. Jos todella haluat muutosta, teet sen. Mikä saa jäämään suhteeseen, jossa alistetaan ja kohdellaan huonosti...? Rakkaus vissiin. Usein se turvallinen tunkio ja löyhkä koetaan turvalliseksi, ei uskalleta alkaa mihinkään uuteen. Sosiaalinen turvaverkko olis oltava kunnossa. Et jää yksin. Hae tai hakekaa apua, jos miehesi on jonkin verran seijarilla. Lapset tosta kärsii ja se on vissi. Jos jäät ja tilanne ei muutu, susta tulee kassialma...! Jos mitään ei tee, tilanne yleensä pahenee. Älä ota marttyyrin roolia ja edesauta miehes alkoholisoitumista,vai oletko sittenkin luuserimagneetti...? Voimia sulle tekemään oikea päätös itsesi ja lastesi kannalta...:)

Jokainen pelaa kuule niillä omilla korteillaan ja makaa niinkuin petaa. Itse olet elämäsi valinnat tehnyt, tee siis niin uudelleen jos nyt muutosta haluat. Turhaa on täältä kysellä ja toivoa että "joku" pelastaisi sun elämän. Katso peiliin, siellä se pelastaja on.

Joo, ite oon ollu tollanen lapsi.
Isä oli täys alkoholisti ja hakkas äitiä. Ei meillä rahaa ollu, eikä uskallettu lähteekään, kaikki suurempi omaisuus kun oli isän nimissä.
Ja niin mäkin luulin, ettei se nyt lapsia löis, vaikka äitiä kyllä. Mut ei siitä loppupeleis ollu välii, oliko lapsi vai aikuinen. Se hakkas meitä kaikkia.

Mutta sitte kuitenki äidin vanhemmat puuttu touhuun ja homma alko selkiintyä. Muutettiin niitten turvin pois. :)

En voi toisaalta syyttää äitiäkään siitä, ettei me lähdetty. Oishan se vaikeeta ollu. Ja ilman tukee mahdotonta.

Nyt on kuitenkin mun isäni kuollu. Ja aika sydämetöntä varmaan, mut ei mun sitä ikävä oo. Se oli liian alkoholisoitunu ja väkivaltanen neljän lapsen isäks, ja vaimollensa mieheks.

Mut ketjun alottajalle sanoisin et tee siis pian jotain. Ei mulle nyt kai mitään sen erikoisempia traumoja oo jääny, mut ei lapsuus kovin jees ollu. Ei sellast kellekkään toivo.

Mene vieraisiin. Piristää arkea ja on syy puolustaa itseään.

Näe asiassa hyvät puolet,ei ainakaan tarvitse sitä kurria katsella.

Kovin on heikonlaista elämänlaatu kaljasiepon kanssa, eivät lennä edes etelään talveksi pois jaloista kuleksimasta.
Itse ole mies ja moinen öykkäröinti bisse handussa sohvanpohjalla ei tulisi kuuloonkaan, raja se on sikailullakin.

Mikäli et itsestäsi niinkään välitä, ajattele lapsia. Minkälaisen lapsuuden he saavat, eivät todellakaan ansaitse moista käytöstä keltään, saati isältään.
Syyllistää en teitä halua, vaihtoehtojen miettimistä yilanteen korjaamiseksi kylläkin. Elämänlaatu kohoaa kummasti kun kaljasieppo lentää muitten "iloksi".

Ei auta muu kuin lähteä, sen tiedät itsekin ja kaikki lähes vastaajat tässä ketjussa ovat samaa mieltä.

Minulle sanoi alan ammatti-ihmiset monta kertaa,että ala pakkaamaan tavaroita. Enhän olisi pystynyt siihen. Mies olisi hermostunut moisesta touhusta. Ajattelin etten millään pysty elämään yksin lasten kanssa, mistä saan rahat, asunnon ja miten yleensä osaan junailla kaiken.

Huom! minun mies ei polttanut, juonut ei käynyt vieraissa, oli vain henkistä kidutusta kaikille. Kävimme kasvatus- ja perheneuvolassa yrittämässä etsiä ratkaisua. Meille sanottiin, että on tultava muutos.
Sitten kun lapsissa aikoi ilmaantua masennusta,joka kasvatusneuvolassa huomattiin tuli minulle vain yksi päivä mitta täyteen. Menin kunnan asunto-asioita hoitavan luo,toinen lapsista oli mukana. Lapsi oli yleensä hiljainen vieraiden seurassa,mutta siellä puhui ihan vuolaana millainen isä on, hakka remmeillä ovenpieliin ja pelottelee ja kulkee perässä remmin kanssa,vaikka ei lyö. Lapset saivat pelätä jatkuvasti.Toinen lapsista ei voinut keskittyä ensimmäisellä luokalla tunnilla. Sanoi että isän huuto kuuluu korvissa.

Lähdettiin joulukuisena iltana uuteen asuntoon vain mukana oli koulukirjat,kaksi täkkiä ja aamupalaksi jotain syötävää. Ensimmäinen yö nukuttiin kolmestaan lattialla toinen täkki alla, toinen päällä ja OLTIIN ONNELLISIA!

Lapset sanoivat, että "ethän äiti mene enää takas isän luo". Lupasin lapsille ettemme palaa enää entiseen. Lapsilta hävisivät kaikki pelko-oireen ja koulu alkoi sujua huvin.
Ei se herkkua ole ollut, mutta päivääkää en ole katunut.Lapset ovat jo aikuisia ja ovat edelleen sitä mieltä,että oli oikein että lähdettiin. Myöhemmin kasvatusneuvolan psykologi sanoi, että tätä he tarkoittivat, kun sanoivat että on tultava muutos. He eivät voi suoraan sanoa, että erotkaa,mutta sitä tarkoittivat muutoksella.

ÄLÄ ODOTA LIAN KAUAN! MIEHESI EI MUUTU AINAKAAN NIIN KAUAN!!

tyytyä hieman vähempään kuin Vanessa Kurrin elämään...
Aikoinaan kun mä olin kotona kahden vuoden sisällä syntyneen lapseni kanssa, otin itselleni kerran viikossa aikaa. Pari tuntia yksin touhuillen teki ihmeitä! Saatoin käydä kaupoilla (välttämättä en ostellu mitään), aerobikissä, syömässä, ystävän luona tms.
Mutta ensimmäiseksi sinun täytyy joko selvittää asiat tyranni miehesi kanssa, tai sitten yksinkertaisesti jätät hänet. Etkä missään nimessä jätä hänelle yhtään lasta!
Kotipalvelusta saa apua siivoukseen sekä lasten hoitamiseen sillä välin kun otat itsellesi aikaa. Enkä tarkoita näitä maksullisia juttuja vaan esim. kaupungilta on mahdollisuun vähävaraisena anoa tätä apua.

Hoh hoijaa

Tilttaat ukon mäyräkoirineen pihalle ja itse osllistut treffipalstoihin päiväkahvin merkeissä, kyllä piristäjiä riittää ovi käy kuin palkeet,- numerolappu systeemin joudut ovenpieleen laittamaan:))

Aika hyvä provo kaikkine mausteineen.... Niin onkii.

niin minäkin tein ja nyt sitä menee todella mielellään töihin.ihana vanhempi mies ja salaiset kahdenkeskiset hetket...

on todella ikävää tuommoinen elämä.olet varmaan aika kiltti luonne.ota niskasta kiinni ittees ja jätä se kaljaukko.elämäs paranee huomattavasti.ei sun tarvi olla mikään piika ja kaljakuski.

Voi sua! ensin sanon että on oma vika jos kattelet tuollaista miestä, olen itsekin ollut tilanteessa jossa nyt olet.Hae oma asunto lastesi kanssa, opeta lapsillesi ettei kaikkea voi saada, lainaa kirjastosta pelejä ja videoita, ilmaista. Yksinhuoltajat saavat kunnalta tukea lastenhoitoon, esim kerran kk:ssa vapaan viikonlopun, lapset siis menevät jonnekin kunnan järjestämään hoitopaikkaan ja silloin sinulla on aikaa itsellesi, käyt vaik uimassa, ulkoilet, vaik siivoot, mutta aika on sinun omaasi. Ensin sun on vain päästävä siitä sohvalla makaavasta kaljasaavista eroon. Nykyään ei ole konstikaan lähteä yhteisestä kodista lasten kanssa, yhteiskunta auttaa, älä pilaa elämääsi ja siinä sivussa myös lastesi elämää. Se on jo paljon että huudat näin tietsikan kautta apua, ota ja lähde, silloin varmaan jaksat paremmin lastenkin kanssa kun ei tartte sitä sohvan ääliöö katella ja voit vapaalla vaikka mennä tanssimaan, onnea yritykseen

Ei siihen muu auta kuin aihtaa miestä ainakin vähäksi aikaa. Hyviä tarjokkaita on kokom ajan tarjolla. PS. VAIHTELU VIRKISTÄÄ

en täysin tiedä kun en tunne perhettänne mistä saisi piristystä arkeen ja yleensä elämään.mutta joskus piristystä voi saada sellaisesta asiasta jota ei ole ymmärtänyt aikaisemmin.pahinta perheessänne on väkivalta. ehkä se jos poistut hetkeksi palvelemasta perhettäsi voi herättää piristyksen sinulle.tai otat asian puheeksi sekin saattaa herättää arvostusta sinua kohtaa.jolloin huomaat piristyväsi.en todellakaan väitä että elämässä kaikki tapahtuu noin vain helppoa ei ole oikeasti kenelläkään ei edes vanessa kurrilla.mehän emme tunne häntä,hänelläkin voi olla oikeesti vaikeita ongelmia jotka hän kokee vaikeiksi elämässä. sehän käy ilmi jo jos on sanonut saavansa piristysruiskeen kyseisestä tanssiohjelmasta.voimia sinulle sori kun tökkii kirjotus taito.

se ukkos,koita saada ulkoiltua puolisen tuntia päivässä ja tapaa kavereitas vähintään 2 kertaa viikossa...

Ollaan saatu kestää tota mun äitipuolen ryyppäämistä
jo kaksi helvetillistä vuotta. Oma biologinen äiti on muuten vaan sairas.
Mun puolesta sais kuollakin siihen viinaansa. Päästäis siitäkin. Aiotaan faijan kans muuttaa pois tästä helvetistä.

Voi,voi ,kun et voi tehdä mitään,kun et ole julkkis. Tartteis tehä parannusta teidän elämään. En neuvo, mutta jos vaikka ensin aattelisit enstex.

Jo on elämää,jos kaljaakaan ei jaksa itse kantaa.Onneksi ei ole niitä murheita,ei ole akkaa ja kaljaa en tarvitse,koska en ymmärrä mihin sitä elämässä tarvitaan.Taidan olla vähän tyhmä.Elämässä on muutakin kun naisten hakkaaminen ja kalja.Usko sinäkin.

ja päästä kissa ulos!

..jos vaikka alkaisit missiksi tai ottasit eron ja naisit julkkiksen :)
jo löytyi ratkaisu..ole hyvä vaan

teitä hulluja on tässä maassa ihan liikkaa,siks
kun teillä ei ole aivoja,en voi auttaa teitä,siis
KÄRSIKÄÄ Niin kirkaaman kruunun saatte.

hanki lätkämaila ja opettele pelaan lätkää siin se

Kotiäitinä, sanon, että koittakaa molemmat:sinä ja miehesi hakeutua ammatti-ihmisen juttusille.
Kokemuksesta tiedän, että auttaa mutta toki molempien on sitä haluttava, että siis muutosta tapahtuu.
Ymmärrän sua hyvä ihminen erittäin hyvin, vaikka meillä mies on aina töissä ja samalla opiskelee ja mä saan olla omassa kodossa ja nytkin odotan omia ekaluokkalaisiani koulusta.
Kissat ja koirat antavat iloa ja lapset oppivat kunnioittamaan eläimiä.
Hanki myös itsellesi sopiva harrastus. Mä käyn maanantai-iltaisin jumpassa ja on tosi hyvä juttu! Laulan myös kirkon esilaulajana, joskin kaljaakin välillä maistelen mutta saahan meistä kuka tahansa juoda,kunhan osaa pelisäännöt.
TOIVOTELEN SUN ELÄMÄSIPOLUILLE KAIKKEA HYVÄÄ JA ETTÄ SAISIT NAUTTIA ELÄMÄSTÄSI!!!

Hei
Ala elämään kaksoiselämää, hankkimaan erilaisia virkistäviä miesseikkailuja ja tienaamaan siinä sivussa hieman extraa itsellesi. Pistä nahjusäijäsi kilometritehtaalle tai pulloja keräämään kaljojensa eteen. Ota homma haltuun. Kyllä se siitä.

jätä nyt ekaks se ukkos.. jne kyl e siit lähtee