Ottaa niin aivoon olla tämmöinen maailman ujoin ihminen. Olen jo kohta 18 vuotta, enkä ole oikeastaan ikinä käynyt missään juhlissa, eikä minulla ole koko lukion aikana ollut yhtäkään kaveria koulussa. Kaikki illan menee kotona TV.tä katsoessa. Haluaisin kavereita ja käydä heidän kanssa kaupungilla, mutta en vaan pysty.
Oikeastaan pelkään uusia ihmisiä ja tilanteita.
Välillä kun tapaa jotain kiinnostavia tyyppejä ja haluaisi vain sanoa heille "Moi" mutta kun en pysty edes sanomaan sitä. Alan ajattelemaan, että mitäköhän noi lulee musta? Tai jos ne vaan nauraa ja käskee painumaan pois"
Olisin nii halunnut normaalin nuoruuden, mutta tämä koko ujous on tehnyt siitä kunnon eläkeläis mummon elämää. Mitenköhän pärjään ulevaisuudessa työelämässäkin!
Eikö tätä voi hoitaa mitenkään?
Oikeastaan pelkään uusia ihmisiä ja tilanteita.
Välillä kun tapaa jotain kiinnostavia tyyppejä ja haluaisi vain sanoa heille "Moi" mutta kun en pysty edes sanomaan sitä. Alan ajattelemaan, että mitäköhän noi lulee musta? Tai jos ne vaan nauraa ja käskee painumaan pois"
Olisin nii halunnut normaalin nuoruuden, mutta tämä koko ujous on tehnyt siitä kunnon eläkeläis mummon elämää. Mitenköhän pärjään ulevaisuudessa työelämässäkin!
Eikö tätä voi hoitaa mitenkään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosi ikävä juttu tollanen. Samassa veneessä ollaan.
Jospa se ei olekaan sulla pelkkää ujoutta vaan kyseessä vois ollakin sosiaalisten tilanteiden pelko, mikä on ihan eri asia kuin ujous. Kyllä mäkin yleensä jään kotiin lojumaan vaikka haluisin lähteä ulos ystävien kanssa. Lähdepä lääkärin puheille jos tunnet että sulla vois olla sosiaalisten tilanteiden pelko. Toisin hyvähän mun on täällä antaa neuvoja, kun en itsekään siihen pysty :) Toivottavasti elämä hymyilee sullekin vielä joskus :)
Joo sosiaalisten tilanteiden peloltahan tuo kuullostaa, sen olen itsellekin diagnisoinut. Apua kannattais tosiaan hakea, tilanne ei helpotu iän myötä päinvastoin, pahenee vain. Minä en oo apua hakennut, paha virhe, nyt oon aivan asuntoni vanki, mihinkään ei uskalla mennä vaikka haluais. Pelasta itsesi.
niin, eipä tähän oikee mitää voi enää vastaa ku kaikki viisaudet on jo sanottu.
paitsi sen vois sanoo, et kannattaa hakee apuu viel tos iäs, ei oo viel liian myöhästä.
lol.........gurut ovat puhuneet...anteeksi
Alat vain joka päivä haastamaan itseäsi yhä kovemmin erilaisilla sosiaalisilla tehtävillä. Kannattaa aloittaa ympäristöstä josta saa harvemmin negatiivista palautetta. Tällä tavoin saat pikkuhiljaa mukavuustasoasi nostettua ja itseluottamuksesi kasvaa samalla. Tuossa iässä ongelma on paljon helpompi korjata kuin 30v
1. Korjaa asenne! Ole OMAITSESI äläkä mieti mitä joku aattelee siitä mitä sanot.Älä ota paineita, ole rento. Saat hyvän mielen jollekulle kun moikkaat :) Susta ajatellaan heti positiivisesti kun avaat suusi :D
2. Mee johonki chattiin ja ala siellä jutteleen. Voit harjotella sitä niinkin että miten vastaisit toisille ;)
3. Hymyile ja ota katsekontakti. Se on jo puolipuhetta!
Voin kertoa että itsekin olen ujo ja ihmisiin on hankala tutustua. Nyt lukiossa 2. luokalla otin uuden asenteen ja niinpä ihmiset on alkanu aina sillon tällön moikkan ja jutteleen tai pyytään johonkin ryhmätyöhön mukaan :D tuntuu hyvältä kun tuntee kuuluvansa mukaan...ainakin välillä.
Uudet tilanteet jännittää kaikkia ja ne kannattaa ottaa vastaan hymyillen. Ei kannata aatella tulevaa... elä vaan sitä hetkee mitä elät :)
Eikä sun elämä millekkään eläkeläisen elämälle kuulosta. Ja jos et ole alkoholiinkaan kavereiden takia sekaantunut, niin ole onnellinen, sillä kuulut meihin harvinaisiin nuoriin joilla ei tule aikuisena alkoholin kanssa ongelmia :DDDDD
Ja so?vaikka ei kavereita paljoa oliskaan...kuin yksikin riittää niin elämästä voi silti vauttia!
K E R R A N H A N T Ä Ä L L Ä E L E T Ä Ä N