Poikaystäväni näyttää pelkäävän puhelinkeskusteluja. Hän on soittanut minulle 2-vuotisen suhteemme aikana vain pari kolme kertaa, minä sitäkin useammin. Yleensä minä myös lähetän tekstareita enemmän. Kun hän viimeksi jutteli kanssani puhelimessa, hän sanoi soitteluni käyvän hermoille. Hän ei kuulemma jaksa aina jutella. Minusta taas olisi mukavaa jutella ja keskustella. Nyt hän vastailee harvemmin tekstareihin. Muuta syytä hän ei ole sanonut kuin opiskelukiireet.
Onko tosiaan näin, että miehet eivät turhia löpise eivätkä lähetä Hyvää yötä -viestejä? Tällainen hiljaisuus saa tietty epäilyt nousemaan, vaikka tiedän, että hän jos kuka on uskollinen ja rakastaa minua. Olenko turhaan huolissani?
Miten saan keskusteltua hänen kanssaan jos hän ei vastaa yhteydenottoihin? Pitäisikö vain antaa vähän tilaa ja antaa hänen ottaa seuraavaksi itse yhteyttä?
Onko tosiaan näin, että miehet eivät turhia löpise eivätkä lähetä Hyvää yötä -viestejä? Tällainen hiljaisuus saa tietty epäilyt nousemaan, vaikka tiedän, että hän jos kuka on uskollinen ja rakastaa minua. Olenko turhaan huolissani?
Miten saan keskusteltua hänen kanssaan jos hän ei vastaa yhteydenottoihin? Pitäisikö vain antaa vähän tilaa ja antaa hänen ottaa seuraavaksi itse yhteyttä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
taitaa olla juuri tuommosia. Ei ne turhia puheluita tee. Luulen ma. (n)
rakastaisi tyttömäistä lörpöttelyä puhelimessa. Pusi-pusi tekstareilla pommittaminen käy tavallisen täysjärkisen miehen hermolle.