Kokemuksia alkoholisti isovanhemmista ja rajojen määrittämisestä heille? Vanhempani juovat ja etukäteen huolettaa. En aio antaa lastani heille yöksi tai hoitoon, oman elämäni kokemuksella tiedän, ettei siitä tule mitään (hyvää).
Rajat ryppääville isovanhemmille
Miten?
8578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Anoppini ja sen miesystävä nauttivat alkoholia aika usein.
Mieheni kanssa olen puhunut, että emme vie tulevaa lastamme sinne hoitoon, emmekä yökylään. Siellä myös poltetaan sisällä tupakkaa, joten lapsemme ei sinne koskaan mene edes kylään.
mieheni on minun kanssa samaa mieltä asiasta.
En mä pystyisi edes lastani antamaan yökylään kun se on pieni...en pysty olemaan erossa tulevasta peinokaisestani yhtään tuntia.
Mulla oma isä on alkoholisti. Anoppi juo joka vloppu.. Ärsyttävää on se hössötys anopilta et se on laitellu niille yhteen huoneeseen kaikki pinnasängyt sun muut et on sen sit helppo hoitaa vauvaa milloin vain. huh huh kaikkea ne ihmiset kuvittelee. Vaikka iteki oon ennen raskautta polttanu, niin mikään ei ole hankalampaa ku mennä anopin luo kylään ku siel on niin tunkkaista ku on poltettu sisällä jne. Oma äitini on kuollut, isäni alkoholin käyttö on vähentymässä. Johtuuu hänen mielestään tulevasta 1mäisestä lapsenlapsesta :) Isäni on vuosien varrella ymmärtäny et jos haluaa et käydään siellä niin selvillä on oltava.
Mun mielestä tulevilla iso vanhemmilla ei ole oikeutta suuttua siitä jos siellä ei käydä. Jokainen vanhempi haluaa suojella lapsiaan. OOnko sit niin itsekäs kun en halua tulevan lapseni "kärsivän" alkoholista kun itse olen koko elämäni saanut kärsiä viinan vuoksi. ei oo ollu helppoa :/
Meillä pahin alkkis on mummo (juo päivittäin), joka ei onneksi ole hössöttänyt pinnasänky vaiheeseen asti... (otan osaa, kuulostaa haasteelliselle tilanteelle) Sen sijaan olevinaan on innoissaan asiasta, muttei juomiskäyttäytymiseen ole vaikuttanut. Sen sijaan sanallisesti, rivien välistä on voinut asioita tulkita.
Muistan pyytäneeni/rukoilleeni/huutaneeni vanhemmilleni, että lopettaisivat juomisen, muttei vaikutusta. Tiedän, ettei lapsenlapsi muuta tilannetta suuntaan tai toiseen. Minun kannalta pahempaan, sillä aivan varmasti syyllistämistä seuraa sekä heidän että sukulaisten taholta, kun selviää, etten anna jatkaa samaa sadismia oman lapseni kohdalla.
Rajat on pakko vetää, vaikka poikki saakka, jos muu ei auta. En halua jo kolmannen polven saavan samoja traumoja. Itse emme käytä alkoholia juurikaan.
Oletteko odotusaikana käyneet lapsuuden/nuoruuden juttuja läpi? Minä olen jostain syystä kelannut läpi lapsuuden paskuuksia. Uuh ja puuh! Asioita, joita ei juuri nyt olisi halunnut muistaa... Toisaalta hyvä, pitää maan pinnalla juuri isovanhempien kohtaamisasiassa.
Anoppini ryyppää joka viikonloppu itsensä sammumis pisteeseen ja arkenakin tissuttelee kaljaa pitkin päivää. Lähes aina sammaltaa puhe tai horjuilee, haisee alkoholille ja jutut ovat sitä samaa. Itkee jatkuvasti samaa asiaa... huh huh.
Enpä jaksaisi edes mennä sinne ellei ole selvinpäin. saati että jättäisin ikinä hänelle vauvaani hoitoon, ei tule tapahtumaan.... Mieheni kanssa ollaan tästä asiasta yhtämieltä. Ei haluta siis että lapsi joutuu katselemaan sellaista elämää.
Muutenkaan ei voi luottaa, humalassa keskittymiskyky herpaantuu ja mitä vaan voi sattua. vauva pudota käsistä, unohtua jonnekkin, jäädä kenties vuorokaudeksi yksin jos mummu sammuu kesken kaiten. Ei siis yksinkertaisesti tule mitään :( harmi, mutta itsehän voi valita alkoholinkäyttönsä.Täytyy vain sanoa suoraan että hoitoon ei anneta ja käymäänkään ei mielellämme tulla jos kännissä pitää olla.
Kuulostaapa tutulle. Varsinkin tuo "levy päällä" juttu. Meillä äiti ryyppäsi samasta syystä kymmenisen vuotta, nyt keksii jatkuvasti uusia tekosyitä. Tainnut alkuperäinen syy jo unohtua.
Niin. Anopillakin kaikki lähtee aina siitä "siivouksen kunniaksi pari kaljapulloa" milloin minkäkin siivous, saunan, vessan, imuroinnin, pölyjenpyyhkimisen, pyykinpesun, silittämisen, lumitöiden. Itsekseen ollessa ei edes vaivaudu siivoamaan, mutta jos ollaan kylässä niin syy on aina siinä. Ja siitä sitten humalaan ja vaan lisää ja lisää kaljaa, sitten itketään 10v vanhaa asiaa ja lopulta ollaan lattialla räkä poskella miettimässä kuolemaa.
Kun täällä oli puhetta siitä avoimesti puhumisesta, niin meillä on mieheni jo äidilleen sanonut monesti että hänestä äitinsä juominen on jo ongelma ja kannattaa pikkaisen ajatella onko normaalia kitata mäyräkoira arkena töiden jälkeen tai joka siivouksen yhteydessä... Äitinsä ei reagoi mitenkään vaan pitää itseään ihan normaalina ja juomistaan jotenkin tavallisena juttuna... Viimeksikin osti taas sen saman 12packin "saunakaljaksi" kun kaupassa käytiin yhdessä. Siitäkin mieheni sanoi että etkö pysty päivään olemaan juomatta, niin naureskeli vaan kuin ei mitään. Eli tilanne on se että ihmisten silmissä jo vuosia alkoholisti, mutta omasta mielestään ei mitään ongelmaa. Ei vaikka ei nykyään juuri autoaan voi itse ajaa, aina on oltava joku kuskina jopa arkipäivän kauppamatkoilla. No on sanottu, mutta käytös ei muutu... Sanoo vaan minulle "niin no kun se poika ei oikeen tykkää juomisesta niin älä puhu sille mitään. saanhan mä aikuinen nainen päättää itse mitä teen" jne jne "ei saunakaljat mitään haittaa".
Minun vanhemmat ovat vasta nyt viidenkympin ylitettyään alkaneet tissutella arkisinkin viikonlopun ohella. Asuvat kaukana, mutta tiedän juomisen siitä, että iltaisin olen heidän kanssa puhelimessa jutellut. Puhe on ollut sammaltavaa... Me myös mieheni kanssa ajattelimme, ettei lasta heille uskalleta antaa yökylään. Ja kerroin heille sen sekä tuon syyn heille silloin, kun he olivat selvinpäin. Ilman syyttelyä ja minkäänlaisia vaatimuksia heidän muuttumisestaan. Yllättäen alkoholin käyttö on vähentynyt, eivätkä he enää meillä käydessään ole ottaneet edes alkoholia mukaan. Niinpä nyt toissa viikolla, kun esikoisemme täytti vuoden, uskalsimme jättää heille poikamme yöksi hoitoon. He tulivat meidän kotiimme ja me lähdimme mieheni kanssa yhdeksi yöksi hotelliin. Kaikki oli mennyt hienosti ja poika oli yhtä aurinkoinen palatessamme kuin lähtiessämmekin. Isovanhemmatkin olivat silminnähden nauttineet. Ja me vanhemmatkin saimme levätä ja nauttia toisistamme.
Tosi hienoa, että puhuminen auttoi ja tulivat järkiinsä. Valitettavasti meillä takana toistakymmentävuotta asian kieltämistä, joten pelkään pahoin ettei tule auttamaan. Päinvastoin syyllistäävät aivan varmasti siitä entistäkin tehokkaammin. Heidän mielestään ongelmaa ei ole edes olemassa...