Kateus voidaan määritellä asenteeksi, joka tuhoaa sen, mikä on hyvää ihmisen omassa sekä toisten elämässä. Freudin mukaan sellainen käyttäytyminen on kuolemanvietin omaista. Kateus- sanan merkitys tri Keppellä merkitsee kuitenkin ”ei nähdä”. Kateellinen ihminen on sen mukaan sellainen, joka ei näe, joka ei halua nähdä. Mitä hän on haluton näkemään? Sitä, mikä on hyvää, kaunista ja aitoa – asioita, jotka ovat itsestään selvästi olemassa – sillä kaikki, mikä on olemassa, on sellaisenaan hyvää.
Freud huomasi, että mieleltään kaikkein vakavimmin sairaissa, psykoottisissa potilaissa kateuden patologinen osatekijä oli vahvasti esillä. Psykoanalyytikko Melanie Klein tutki vieläkin syvällisemmin sitä, miten kateus toimii sairaissa psyykkisissä prosesseissa. Tri Norberto Keppe laajensi edelleenkin kateuden käsitettä näyttämällä toteen, että siitä on todella löydettävissä juuret kaikkiin inhimillisiin vaikeuksiin sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla.
Todellisuus oli alun perin sitä kaikkea mikä on hyvää, kaunista ja totta, ennenkuin ihminen – Aatami ja Eeva – alkoi pilata sitä kateuksissaan. Toisen ihmisen hyvyys, se hyvyys, mikä on itsemme ulkopuolella, saa meidät automaattisesti tietoiseksi pahuudestamme. Toivomme voivamme tuhota tämän tietoisuuden aivan kuten epämiellyttävä ihminen haluaisi hävittää peilin, joka heijastaa hänen vastenmielisyyttään.. Ihminen haluaa olla maailmankaikkeuden ainoa valo, ja tämä asenne saa hänet tuhoamaan ei ainoastaan ympärillään olevaa kauneutta, vaan myös oman kauneutensa.
Trilogiassa kateus on kaikkien psyykkisten ongelmien perusta, psykopaattiset asenteet ovat alun perin lähtöisin kateudesta ja ne ovat siihen suorassa yhteydessä. Näitä tuhoisia asenteita ovat jumalkaltaisuuden halu (teomania), suuruudenhulluus, narsismi, ylimielisyys/’kaikkitietoisuus’, todellisuudesta vieraantuminen ja vakavimpina kaikista arvojen kääntäminen ylösalaisin l. inversio.
Kateellinen henkilö tekee vastarintaa, sanoo ”ei” sille, mitä syvällä sisimmässään pitää kaikkein eniten arvossa: kaikelle sille mikä on kaunista, kaikelle mikä on totta. Kuitenkin yksilö kieltää sen, mikä on hyvää ilman, että tajuaa sitä selvästi. Hän voi siten johtaa koko elämänsä onnettomaan suuntaan havaitsematta jääneellä, tietoisuuden kieltävällä asenteellaan.
Jotkut sanovat sen olevan masokismia, toiset kutsuvat sitä sadismiksi – haluksi kärsiä ja saada toisetkin kärsimään. Me yritämme jatkuvasti turmella hyvät hetket omasta ja toistemme elämästä. Ja tämä asenne, kateus, on niin voimakas, niin helvetillinen, että tuskin kykenemme täysin vapautumaan siitä. Kyseessä on universaalinen kateus, koska se on luonteenomaista jokaiselle yksilölle , kaikille roduille ja kansoille ja koska se suuntautuu jumalallisen luomistyön mestariteosta, universumia vastaan.
Jokainen meistä puolustaa tätä universaalista kateutta käsitejärjestelmien ja elämänfilosofian avulla. Kristinusko ja juutalaisuus esimerkiksi ovat kauan saarnanneet (osittain), että meidän täytyy kärsiä päästäksemme taivaaseen, saadaksemme ”kirkkaamman kruunun”, ikään kuin Jumala toivoisi meille kärsimystä ja odottaisi pyövelin tavoin ensimmäistä tilaisuutta rangaistakseen meitä.
Kukaan ei voi täysin välttyä kateudelta. Kuitenkin joku voi olla paremmin tietoinen kateudestaan kuin toinen ja kykenee siksi näkemään jossakin määrin, miksi on tehnyt onnettomia valintoja elämässään. Siten hän kykenee paremmin hallitsemaan käyttäytymistään ja säilyttämään onnellisuutensa.
Koko tämä aihe viittaa luonnollisesti myös niihin valtaapitäviin yksilöihin, jotka salatessaan kateutensa estävät sekä muita ihmisiä että itseään olemasta onnellisia. He turmelevat samalla myös oman elämänsä, eikä vain niiden, joita käyttävät hyväkseen.
Meille on annettu yltäkylläisesti kaikkea, mitä tarvitsemme elääksemme rikasta, täysipainoista elämää: onnea, terveyttä, tyytyväisyyttä, iloa, mielihyvää ja ymmärrystä: Luoja on antanut meille kaikkein parhainta. Ja kuitenkin olemme sallineet pienen joukon valtaa käsissään pitäviä ihmisiä riistää meiltä sen, mikä oikeastaan kuuluu meille.
Nämä ihmiset ovat luoneet sairaan, kateutta ruokkivan yhteiskunnan, jolle ovat luonteenomaisia sodat, nälkä, köyhyys, sairaudet, hävitykset ja kaaos, ja silti he ovat tyytymättömiä elämäänsä; kaikki tämä meidän leväperäisyytemme takia. Me suorastaan elämme dialektisessä helvetissä, toisaalta olemme perineet esi-isiltämme kulttuurin, joka pohjautuu ”ongelmien filosofialle”, sinänsä virheelliselle perustalle, ja toisaalta jatkamme tämän käsityksen ruokkimista ja siirrämme sen jälkeläisillemme. Minkä takia emme katkaise tätä noidankehää? Miksi emme valitse Eduskuntaamme sellaisia kansamme edustajia, jotka ajattelevat koko Suomen kansaa, toimivat tinkimättä Itsenäisen Suomen, kansalaistemme parhaaksi? Ainoat, jotka silloin kärsisivät, olisivat ne, jotka kateutensa ja tuhoamishalunsa takia eniten ovat paholaisen kaltaisia!
Uskomme, että haluamme elämältä eniten onnellisuutta. Kuitenkin sitä, mitä me kaikkein eniten haluamme, me hyljeksimme kaikkein eniten. Esimerkiksi ihmiset uskovat, että he olisivat sitten onnellisia, kun ja jos he muuttaisivat toiseen maahan tai vaihtaisivat työpaikkaa, asemaa, poika-/tyttöystävää, vaimoa tai miestä. Tämän muutoshalun juuret ovat kuitenkin vain kateudessa ja kiittämättömyydessä, sillä ihminen ei ole kiitollinen ja onnellinen juuri nyt niistä hyvistä asioista, joita hänellä elämässään on, ei hän myöskään tunne oloaan kotoisaksi tai onnelliseksi niissä paikoissa, joihin hän on aikeissa mennä, eikä tule nauttimaan niiden ihmisten seurasta, joitten kanssa aikoo olla.
Ihmiset siis kärsivät ja tulevat neuroottisiksi ja psykoottisiksi yksinkertaisesti siksi, etteivät he edes yritä nauttia siitä onnesta, jota elämä heille tarjoaa. Lisäksi kaikkein mahtavimmat ja sairaimmat sekä heidän luomansa yhteiskunta tekevät kaikkensa estääkseen ihmisiä nauttimasta onnestaan.
Kunhan ihmiskunta tiedostaa nämä ongelmiensa todelliset syyt, ihmiset tulevat muuttamaan asenteitaan, esimerkiksi poliittista käyttäytymistään, äänestysvalintojaan ja kontrolliaan, valveutuneisuuttaan ja tiedostavuuttaan ja alkavat nähdä ja ryhtyvät käyttämään hyväkseen kaikkia niitä todella hyviä asioita, joita on tarkoitettu meidän kaikkien nautittavaksemme, ei vain harvojen elämämme ilonpilaajien ja riistäjien.
Ilkka Hyttinen
Freud huomasi, että mieleltään kaikkein vakavimmin sairaissa, psykoottisissa potilaissa kateuden patologinen osatekijä oli vahvasti esillä. Psykoanalyytikko Melanie Klein tutki vieläkin syvällisemmin sitä, miten kateus toimii sairaissa psyykkisissä prosesseissa. Tri Norberto Keppe laajensi edelleenkin kateuden käsitettä näyttämällä toteen, että siitä on todella löydettävissä juuret kaikkiin inhimillisiin vaikeuksiin sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla.
Todellisuus oli alun perin sitä kaikkea mikä on hyvää, kaunista ja totta, ennenkuin ihminen – Aatami ja Eeva – alkoi pilata sitä kateuksissaan. Toisen ihmisen hyvyys, se hyvyys, mikä on itsemme ulkopuolella, saa meidät automaattisesti tietoiseksi pahuudestamme. Toivomme voivamme tuhota tämän tietoisuuden aivan kuten epämiellyttävä ihminen haluaisi hävittää peilin, joka heijastaa hänen vastenmielisyyttään.. Ihminen haluaa olla maailmankaikkeuden ainoa valo, ja tämä asenne saa hänet tuhoamaan ei ainoastaan ympärillään olevaa kauneutta, vaan myös oman kauneutensa.
Trilogiassa kateus on kaikkien psyykkisten ongelmien perusta, psykopaattiset asenteet ovat alun perin lähtöisin kateudesta ja ne ovat siihen suorassa yhteydessä. Näitä tuhoisia asenteita ovat jumalkaltaisuuden halu (teomania), suuruudenhulluus, narsismi, ylimielisyys/’kaikkitietoisuus’, todellisuudesta vieraantuminen ja vakavimpina kaikista arvojen kääntäminen ylösalaisin l. inversio.
Kateellinen henkilö tekee vastarintaa, sanoo ”ei” sille, mitä syvällä sisimmässään pitää kaikkein eniten arvossa: kaikelle sille mikä on kaunista, kaikelle mikä on totta. Kuitenkin yksilö kieltää sen, mikä on hyvää ilman, että tajuaa sitä selvästi. Hän voi siten johtaa koko elämänsä onnettomaan suuntaan havaitsematta jääneellä, tietoisuuden kieltävällä asenteellaan.
Jotkut sanovat sen olevan masokismia, toiset kutsuvat sitä sadismiksi – haluksi kärsiä ja saada toisetkin kärsimään. Me yritämme jatkuvasti turmella hyvät hetket omasta ja toistemme elämästä. Ja tämä asenne, kateus, on niin voimakas, niin helvetillinen, että tuskin kykenemme täysin vapautumaan siitä. Kyseessä on universaalinen kateus, koska se on luonteenomaista jokaiselle yksilölle , kaikille roduille ja kansoille ja koska se suuntautuu jumalallisen luomistyön mestariteosta, universumia vastaan.
Jokainen meistä puolustaa tätä universaalista kateutta käsitejärjestelmien ja elämänfilosofian avulla. Kristinusko ja juutalaisuus esimerkiksi ovat kauan saarnanneet (osittain), että meidän täytyy kärsiä päästäksemme taivaaseen, saadaksemme ”kirkkaamman kruunun”, ikään kuin Jumala toivoisi meille kärsimystä ja odottaisi pyövelin tavoin ensimmäistä tilaisuutta rangaistakseen meitä.
Kukaan ei voi täysin välttyä kateudelta. Kuitenkin joku voi olla paremmin tietoinen kateudestaan kuin toinen ja kykenee siksi näkemään jossakin määrin, miksi on tehnyt onnettomia valintoja elämässään. Siten hän kykenee paremmin hallitsemaan käyttäytymistään ja säilyttämään onnellisuutensa.
Koko tämä aihe viittaa luonnollisesti myös niihin valtaapitäviin yksilöihin, jotka salatessaan kateutensa estävät sekä muita ihmisiä että itseään olemasta onnellisia. He turmelevat samalla myös oman elämänsä, eikä vain niiden, joita käyttävät hyväkseen.
Meille on annettu yltäkylläisesti kaikkea, mitä tarvitsemme elääksemme rikasta, täysipainoista elämää: onnea, terveyttä, tyytyväisyyttä, iloa, mielihyvää ja ymmärrystä: Luoja on antanut meille kaikkein parhainta. Ja kuitenkin olemme sallineet pienen joukon valtaa käsissään pitäviä ihmisiä riistää meiltä sen, mikä oikeastaan kuuluu meille.
Nämä ihmiset ovat luoneet sairaan, kateutta ruokkivan yhteiskunnan, jolle ovat luonteenomaisia sodat, nälkä, köyhyys, sairaudet, hävitykset ja kaaos, ja silti he ovat tyytymättömiä elämäänsä; kaikki tämä meidän leväperäisyytemme takia. Me suorastaan elämme dialektisessä helvetissä, toisaalta olemme perineet esi-isiltämme kulttuurin, joka pohjautuu ”ongelmien filosofialle”, sinänsä virheelliselle perustalle, ja toisaalta jatkamme tämän käsityksen ruokkimista ja siirrämme sen jälkeläisillemme. Minkä takia emme katkaise tätä noidankehää? Miksi emme valitse Eduskuntaamme sellaisia kansamme edustajia, jotka ajattelevat koko Suomen kansaa, toimivat tinkimättä Itsenäisen Suomen, kansalaistemme parhaaksi? Ainoat, jotka silloin kärsisivät, olisivat ne, jotka kateutensa ja tuhoamishalunsa takia eniten ovat paholaisen kaltaisia!
Uskomme, että haluamme elämältä eniten onnellisuutta. Kuitenkin sitä, mitä me kaikkein eniten haluamme, me hyljeksimme kaikkein eniten. Esimerkiksi ihmiset uskovat, että he olisivat sitten onnellisia, kun ja jos he muuttaisivat toiseen maahan tai vaihtaisivat työpaikkaa, asemaa, poika-/tyttöystävää, vaimoa tai miestä. Tämän muutoshalun juuret ovat kuitenkin vain kateudessa ja kiittämättömyydessä, sillä ihminen ei ole kiitollinen ja onnellinen juuri nyt niistä hyvistä asioista, joita hänellä elämässään on, ei hän myöskään tunne oloaan kotoisaksi tai onnelliseksi niissä paikoissa, joihin hän on aikeissa mennä, eikä tule nauttimaan niiden ihmisten seurasta, joitten kanssa aikoo olla.
Ihmiset siis kärsivät ja tulevat neuroottisiksi ja psykoottisiksi yksinkertaisesti siksi, etteivät he edes yritä nauttia siitä onnesta, jota elämä heille tarjoaa. Lisäksi kaikkein mahtavimmat ja sairaimmat sekä heidän luomansa yhteiskunta tekevät kaikkensa estääkseen ihmisiä nauttimasta onnestaan.
Kunhan ihmiskunta tiedostaa nämä ongelmiensa todelliset syyt, ihmiset tulevat muuttamaan asenteitaan, esimerkiksi poliittista käyttäytymistään, äänestysvalintojaan ja kontrolliaan, valveutuneisuuttaan ja tiedostavuuttaan ja alkavat nähdä ja ryhtyvät käyttämään hyväkseen kaikkia niitä todella hyviä asioita, joita on tarkoitettu meidän kaikkien nautittavaksemme, ei vain harvojen elämämme ilonpilaajien ja riistäjien.
Ilkka Hyttinen
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/einsteinsos.html
...esittelystä, referaatista! Eva Isaksonin toimittama ja suomentama artikkeli "Miksi sosialismi" onkin todella naseva esitys Einsteinin näkemyksestä atomisodasta, sen mahdollisuudesta ja uhasta 'totaaliseen' rauhaan ja sen edellytykseen - hänen ja heidän mukaansa - sosialismiin. Tuo esitys luokin todella hedelmällisen, suorastaan ajattelevaa mieltä kiehtovan pohjan dialektiikalle tri Keppen analyyttisen trilogian mukainen muutostalous versus sosialismi. Valitettavasti Einsteinin & co ko. näkemykset ovat monelta kohdin oman aikansa vankeja, sen tieteellisyys ei ole ns. poikkitieteellistä, se ei ota huomioon tällä hetkellä tiedossamme olevia kaikkia tieteeellisiä näkökulmia, jättävät siten monelta kohdin valitettavia aukkoja, eivätkä siten toimi käytännössä, niin fiksuilta kuin ne teoreettisesti, eritoten älyllisesti ytimekkäästi esitettyinä, vaikuttavatkin - ja niin moni siihenkin loppupäätelmään - kuitenkin tosiasiaperusteitta - monet vilpittömästi ja inhimillisesti oikein uskovatkin. Yritän jatkossakin mahdollisimman lyhyesti referoiden tuoda esiin niitä useita näkövinkkeleitä, jotka ristiriidattomasti toinen toisaan tukien vahvistavat käsitystä ja uskomusta, jonka perusteella tri Norberto R. Keppen esittämät ajatukset vaikuttavat lähinnä oikeilta ja siten parhailta. Kokonaan toinen kysymys sitten onkin se seikka, pystyykö sekään valloittamaan tätä maailmaa sen nykyisin valtaa pitävältä paholaisen ruhtinaalta...
IlkkaOH
http://vaaliwiki.dy.fi/w/index.php?title=Ilkka_Hyttinen
Miten Ilkka voi asua Turussa ja olla ehdokkaana Forssasta?
...olen todellakin ehdokkaana Forssasta/Hämeestä, vaikka asummekin aviovaimoni Marjatan kanssa Turussa, koska olen asunut aiemmin Tammelassa 8 vuotta, toimien siellä monissa eri tehtävissä (Sotaveteraanien Tammelan osaston hallitus, Tammelan veteraanikuoro, Eläkeliiton Tammelan osaston hallitus, Kepu/sit varavaltuutettu/luottamustehtävät, kirjoitukset lehtiin, jne.), äitini 95 v asuu siellä, samoin kaksi siskoa perheineen, "asuinpesämuna" siellä, joten siellä paremmin tunnettuutenikaan vuoksi en ole vaihtanut ehdokkuutani tänne Varsinais-Suomeen. Vaalityötä jatkan edelleenkin sielläkin ja tuen myös aviovaimoani täällä Turussa, ollen hänkin IPUn sitoutumatomana ehdokkaana. - En myöskään tunne "repeytyväni", koska jos/kun vaimoni tai/ja minut valittaisiin kansanedustajaksi, olemme silloin tietenkin alueemme ehdokkaita, mutta IPUn puolueohjelman mukaisesti palvelemme silloin koko toivottavasti silloin pian itsenäisen Suomen asukkaita tasapuolisesti, puolueettomasti. EU:n takia yhä pahemmin vähenevästä kansankakusta kun on huono jakaa kellekään mitään, saati sitten vähempiosaisillemme!
IlkkaOH