ilottomuus, ärtyneisyys..

Ja koska uniongelmia on usein, sekin osaltaan vaikuttaa seuraavan päivän jaksamiseen.

Mutta kyse ei ole itse uniongelmasta vaan jostain muusta, yleisestä tyytymättömyydesta, ärtyneisyydestä, moni asia ei tunnu miltään. Seksiä tulee harrastettua aika harvoin.

Pitäiskö lähteä käyttämään mielialalääkkeitä vain onko jotain luonnollisempaa apua vielä saatavissa? En haluaisa elää seuraavaa 10 vuotta tällä tavalla. Haluan enemmän irti kaikesta..

Sama vika rahikaisella.. Olen 35v mies ja juuri samat olot.Lääkkeet (masis) koitettu mutta ei suuria muutoksia.Olen ollut 3vk juomatta(sitä ennen käyttö RUNSASTA)fiilikset paremmat kun käytin lääkkeitä.

Tuo teksti oli kuin olisin sen itse kirjoittanut. En pysty antamaan neuvoja kun mietin täsmälleen samoja asioita. Olen 30v mies, tehnyt samaa työtä jo 7 vuotta. Olen huomannut saman muutoksen itsessäni viimeisten 3 vuoden aikana. Asiat on hyvin mutta joku on vialla.

Mul on ollu kymmenen vuotta yhtä ala ja ylämäkeä tää elämä. Kaikki on ollut suhtkoht ok elämässä eli on ystäviä ja harrastan liikuntaa ja elän ns. normaalia elämää. MUT, jokin kaihertaa koko ajan. Mikään ei kiinnosta ei seksi ei työt ei koulu ei sitten niin mikään! Olen käynyt psykan juttusil ja syön lääkkeitä, mut ei niistä mitään irtoa. Välillä on ihan hyvä olla mut seuraavana päivänä voin taas olla ihan maassa. Ja varsinkin, kun olen ryypiskellyt niin sen jälkeen aivan järkky masis sihen saakka kunnes taas juon. Olen kans 30vee mut naispuolinen. Olis kiva perustaa perhe ja saada opinnot päätökseen, mut huonolta näyttää. En osaa sinua kyl mitenkään auttaa, kun en osaa itseänikään enään auttaa. Onneksi on joku paikka mihin voi itseänsä purkaa...

Täällä taas yksi joka olisi voinut kirjoittaa lähes tuon saman tekstin muutama kuukautta takaperin. No, nyt on asiat edenneet ja masennus iskenyt kunnolla, sairasloma ja lääkitys ovat olleet päällä reilun kuukauden. Ennen kuin asiat alkoivat mennä tosissaan perseelleen niin minulla oli kyllä hyviäkin kausia mutta tuo sama "jonkin on pielessä fiilis" vaivasi ja olin kärttyisempi, väsyneempi ja negatiivisempi kuin mitä aikaisemmin muistan olleeni.
Koska vaimollani on ollut ongelmia mielenterveytensä kanssa jo useampia vuosia olen tutustunut keinoihin miten voisi päästä taas jaloilleen joten tässä joitain ideioita mitä voi itse kukin kokeilla (näitä yritän itsekin hyödyntää jaloille pääsemisessä):

- Alkoholin käyttö on masennusoireista kärsivällä ihmisellä vähän sama kuin kusisi pakkasella housuun; ensin lämmittää mutta hetken päästä on entistä kylmempi. Ja se johtuu jo ihan kemiallisista reaktioista joita alkoholi aiheuttaa aivoissa. Joten juomisen sijasta kannattaisi purkaa paineita jollain muulla tavalla (voi oikeasti olla helpommin sanottu kuin tehty)

- Ap:lle sanoisin että hakeudu ehdottomasti juttusille lääkärin kanssa. Masennusoireista on aina helpompaa päästä mitä nopeammin asiaan tartutaan. Itselläni oli aluksi vaikeaa uskoa koko asiaa mutta muutaman itsetuhoajatusten täyttämän päivän jälkeen sitä alkoi ymmärtämään että nyt on todellakin mopo karannut käsistä vaikka sitä ei itse tahtonutkaan huomata.

-Liikunta on ehdottomasti hyväksi kun pyritään kohti parempaa ja terveempää mieltä. Siinäkin tulevat vaikutukset vastaan jo ihan kemiallisella tasolla kuten alkoholin käytössäkin, tosin positiivisesti.

- Pitkäaikaisten tulosten saavuttamiseksi pitäisi löytää se ongelman perimmäinen aiheuttaja ja sen jälkeen asia pitäisi korjata. Tämä onkin sitten se vittumaisin juttu sillä homma on saattanut lähteä liikkeelle jo vuosien takaa ja siihen on harvoin mitään yksittäistä syytä. Pitäisi vain löytää se olennaisin ja ruveta korjaamaan sitä.

- Ja vielä yksi: Älä ole turhan ankara itsellesi. Pidä mielessä että ihminen ei ole mikään kone joka jaksaa ja jaksaa ja jaksaa vaan välillä tarvitaan lepoa ja kunnon rentoutumista. Muista pitää asiat oikeissa mittasuhteissa niin elämä on hieman helpompaa.

Oletkohan kauris horoskoopiltasi..?

Se voisi selittää kaiken...

Itse sairastin aika vakavan masennuksen n.1,5 vuotta sitten.Meni yö unet ja lopetin koulut/ työt siihen paikkaan.Terapialla ,lääkkeillä , kovalla liikunnalla ja uudella työpaikalla sain elämän suht'kot kohdalleen.Tukielin sairauteen sairastuin n.vuosi sitten jonka jälkeen olen ollut vuoden sairaslomalla.Kuntoutustutkimuksen yhteydessä minulla havaittiin lievä ad/hd ( hahmoitushäiriö).Samalla olivat tehneet diagnoosin lievästä masennuksesta?vai puhuivatko siitä vanhasta sairaudesta?jäi epäselväksi.En kyllä itse huomannut koko asiaa mutta mieli ollut maassa näitten särkyjen takia ja tulevaisuus painaa mieltä.Monissa lääkärien tekemissä tutkimuksissa on havaittu yhteyttä ad/hd:lla ja masennuksella.Minulla on kyllä samaa ilottomuutta,ärtyneisyyttä, vittuilua, ja näsäviisastelua kotona kuin alk.peräisellä kirjoittajalla.Täytyy seurata omaa oloa ja panna tarkkaan merkille jos alkaa olemaan samoja tuntemuksia kuin silloin huonoina aikoina.